29.5.13

Laiva on lastattu läksiäiskakuilla

Tämä hallintopäällikkö viettää viimeistä toimistotyöpäiväänsä, ja tarjoilee kakkuja ennen kuin siippaa mukaellen  lentää museon vintiltä pellolle porkkanapenkkejä kitkemään.


Pitkähkö rupeama takana ja hyppy puolituntemattomaan edessä. Jänskättää. Tällainen tervetuloa ja -menoa -päivä tänään.

26.5.13

Eksoottisempia pöperöitä

Ystävä pyörähti Amsterdamin kukkatorilla ja muisti mua taas ihanilla tuliaisilla, pienillä jalokivillä ja meduusoilla. Meduusachilin siemenistä olen jo osan pannut multiin kasvamaan, maisseissa riitti päiväys sen verran pitkälle että yhdessä sovimme että hankin ensin tarvittavan pellon, ja vasta sitten avaan siemenpussin. Voi kunpa meduusat jo pian alkaisivat pukata ruukusta ylös! On tuo kuvassa niin veikeä ettei malttaisi millään odotella omiansa kasvavaksi samanmoiseksi...


Kuinkakohan tulisia pöperöitä meillä syksyllä syödäänkään? Jos maisseista aikoinaan todella tulee noin kauniita kuin kuvassa, niin niitähän ei sit puolestaan syödä lainkaan...

 

24.5.13

Patisserie

Patisseriet ovat yksi asia, joka saa meidän perheen kerta toisensa jälkeen palaamaan Ranskaan lomailemaan. Se ilo, jonka kokee kun aamulla heti herättyään tepsuttelee asunnolta leipomoon tai hakee iltapäivällä päivän touhuista nuutuneena herkkuja piristävän kaffen seuraksi. Puhumattakaan siitä tunteesta, jonka saavuttaa muhkeiden höyhenpeittojen välissä ihanaan kahvintuoksuun heräillessä... Silloin kun joku reipas on jo juossut aamulenkin ja palannut kotiin hikisenä ja hyvää tuulta puhkuen mukanaan pussillinen vielä lämpimiä croissanteja ja kahvimukit.

Pop up kaffilan myötä tuli itsekin pyöritettyä melkoista leipomoa omassa kyökissä. Seuraavana aamuna perheen laihin, mutta suurin herkkupeppu kömpi kainalooni nyyhkimään koska oli saanut vain yhden muffinssin muiden mentyä muihin suihin. Äidin sydäntä kouraisi, peitto lensi syrjään ja leipomo käynnistyi taas, tosin nyt hieman pienimuotoisempana.

Taikina jaettiin kahtia: lemppariaan mausteista piimäkakkua kuopukselle ja porkkanakakkua kehuneelle naapurin neitoselle porkkanaa. Neito oli muuttanut naapuriin paria päivää aiemmin, joten pakkasin herkut loodaan ja kiikutin tupaantuliaislahjan naapurin nuorelleparille. Neidon luona kun majailee ranskalaistunut sulhokandikin, joten sai hänkin nyt sitten patisserien, jonka anneista nauttia ma chèrensa kanssa ;)




Tältä näytti patisserien sisällä. Sitä en tiedä miltä heillä näytti tuoreen muuton jälkimainigeissa, sillä kävin höveliäästi suosiolla vain alaovella. Rajansa kaikella, riitti että neidon kummitäti oli jo aloittanut päivän herättämällä heidät puhelulla varttia yli kuusi aamulla. Tosin syy oli hyvä, naapuritalo paloi!

Tiedoksi että näitä ihania patisserie-loodia saa Herttoniemestä Bake and Party-puodista sekä heidän samannimisestä verkkokaupasta. Mä tarvitsisin pikaisen porttikiellon kumpaankin...

21.5.13

Pop up

Päätettiin muksujen kanssa polkaista pystyyn Kuppikakkukaffila! Ravintolapäivänä 18.5. meitä pop up -yrittäjiä oli jo melkoinen määrä, 1701 ravintolaa 30 maassa ja 206 kaupungissaHuima määrä innokkaita immeisiä!


Meidän kaffilamme sijaitsi kotitalon ulko-oven vieressä. Myyjinä toimivat lapset saattoivat huudella ovisummeriin kyökissä ajoittain pyörähtäneelle äiteelle tilauksia ja mahdollisia vajauksia, joita sitten hissillä lennätettiin myyntipöydälle.

Valikoimastamme löytyi mehun ja suklaalla höystetyn kahvin lisukkeeksi

 
porkkanakuppikakkuja
 
 
mustikkakuppikakkuja
 
 
maustekakkuja ja
 
 
rocky roadeja niin tummana kuin vaaleana.
 
Säätieteilijät olivat povanneet päiväksi sadetta, mutta olivat taas niin väärässä, hä hää! Aamun pilvisyys vaihtui mukavaksi pikku paisteeksi päivän mittaan ennen illan kaunista ukkosta. Mutta silloin puoti olikin jo suljettu; noin 100 kuppikakkua ja lähes 50 rocky roadia olivat tehneet kauppansa, ja iltapäivällä alkanut lätkäfinaali autioittanut kadut toviksi.
 
Meidän take awaymmekin menestyi loistavasti koska he, jotka eivät istahtaneet kaffilan korituoleihin herkuttelemaan, ottivat rasioissa mukaan evästä niin kisakatsomoon kuin euroviisuihin. Toivottavasti eväät maistuivat makealle ja tasoittivat häviöiden katkeraa jälkimakua!
 
Päivän mittaan saatu palaute oli niin kannustavaa ja inspiroivaa, että hetken jo mietin olenko sittenkään opiskelemassa oikeaa alaa... No, kyllä porkkanakakkukin liippaa puutarhurin eloa riittävän läheltä...
 
Helluntaihin herätessä aamun ensimmäinen ajatus oli että "olipas ihanat juhlat eilen"! Ilmassa oli juuri sopivasti karnevaalihenkeä, tuli nähtyä tuttuja ja turistua tuntemattomienkin kanssa, istuttua mukavasti nojatuolissa ja siemailtua kahvia, tarjoiltua herkkuja palan painikkeeksi ja jätetty hysteerinen kodin siivous aivan väliin ennen juhlakansan saapumista. Taloudellisestikin  jäätiin kivasti voitolle, ja niinpä muksut onnellisina tasasivat kassan keskenään kesäisiä hankintojaan varten. Niin hauskaa meillä koko perheellä, mukaan lukien isi joka innolla kalasteli asiakkaita koirapuistostakin <3, oli että suunnitelmissa on avata kaffila taas 18.8.
 
Avaa sinäkin! Tai tule meille ;)
 
PS. Olli Saarelakin on nyt maistellut herkkujamme...
 
 

20.5.13

Kukkakyssäreitä blogistille

Sain hauskan yllätyksen, kesäisen kysymyspatteriston. Osaan taisi tulla vastauksia jo eilisessäkin päivityksessä, mutta tässä uutta ja uudelleen vastailtua suloisessa sovussa:

1. Mitä kasvimaallasi kasvaa?

Parvekkeella kasvaa pensastomaatteja, timjamia, salviaa, hernettä (paaaaaljon), basilikaa, persiljaa, rosmariinia (heikosti), ruohosipulia, salaatteja ja uusimpana viljelyksenä eksoottisen näköisiä meduusachilejä on toivon mukaan nousemassa eilen kylvetyistä siemenistä. Lisäksi siellä kasvaa hortensia, orvokkeja, isorikkoja, helmililjoja, apinankukkaa ja keijunkukkaa, Gloriosa Rothschildiana.

 
2. Kaunein puu?

 Kukkiva kirsikkapuu on kait kaunein, mutta rakkain lienee vihdalle tuoksuva keväinen koivu. Ystävän sukunimi on Jalava, ja hänkin on kyllä oikein kaunis :)

3. Mitä kukkaa/kasvia aiot ehdottomasti tänä keväänä kokeilla?

Aivan ehdottomasti köynnöstävää Keijunkukkaa. Viime keväänä yritin sitä juuren pätkästä kasvattaa huonolla menestyksellä, tänä keväänä uusi yritys eilen multiin päässein siemenin. Eilen pääsi vesilasiin itämään myös lahjaksi saadut lotuksen siemenet, eli yritystä on kovasti ilmassa... myös ihanalla ystävällä, joka näitä eksoottisia siemeniä ja juurakoita mulle reissuiltaan tuliaiseksi tuo <3
 
 
4. Puutarhasi lempiväri

Vihreä... ainakin sitä on toistaiseksi eniten. Ehkä se myös tuottaa sen suurimman ilon, kun keväällä jännityksellä seuraa taimien nousua ja lehtien puhkeamista. 

5. Kasvaako pihallasi marjoja, jos kasvaa, mitä?

Siirsin entiseltä omalta pihalta kuusi mustaherukkapuskaa anopin pihalle kukoistamaan. Marjat maistuvat hyviltä, mutta lähinnä niitä pensaita kasvatetaan lehtien vuoksi Louhisaaren juoman maku huulilla. Ostin just myös rotevan amppelimansikan, jonka istutan samaiselle anopin mökkipihalle kannon nokkaan muksujen mansikkapuuksi, juurella kun kasvaa jo valmiiksi ahomansikkaa.
 
6. Minkä puutarhatyön jättäisit mieluusti tekemättä?

 Etanajahdin kait... toistaiseksi olen siltä onneksi välttynytkin.

7. Suosikkiyrttisi

Petroselinum crispum...;)

8. Puutarhasi kolme kauneinta kukkaa

Hortensia, daalia, apinankukka 

9. Mitä taimia olet esikasvattanut?

Pensastomaatteja, tomaatteja, basilikaa, persiljaa ja ketoneilikkaa.

10. Hyöty- vai koristepuutarha?

Koristeellinen hyötypuutarha!

Entäs teillä?

 
 
 

19.5.13

Partsilla

pensastomaatteja
patjarikkoja
mehitähti
timjamia
salviaa
hernettä
basilikaa
persiljaa
orvokkeja
hortensioita
rosmariinia
ruohosipulia
salaattia
helmililjoja
risuja
valoja
kiikkustuoli


mun parvekeparatiisi


17.5.13

Mullan alle

Kevätnarsissit ja helmililjat ovat kukkineet ja kuivat kukat on nypitty pois jo aikaa sitten. Silti ne yhä ilahduttavat mua parvekkeella vehreinä pöheikköinä. Ovat kyllä menossa mullan alle takapihalle, jotta taas ensi keväänä voin ihailla kukkia, aivan kuten nyt katselen kyökin akkunasta viime keväänä pihalle istuttamieni sipuleiden vihdoin viimein pukkaamia kukkia. Mutta ihan vielä en raaski näistä "ruohoistani" luopua...


Eikä mun tarvitsekaan raaskia, ei naapurit tiedä kuka niitä sipuleita sinne multiin käy viskomassa. Eivätkä osaa odottaa niin taas tapahtuvan. Tai niin mä ainakin luulen.

16.5.13

Kova ikävä ja pikainen helpotus

Tältä näytti koulun kasvihuoneella huhtikuun ensimmäisellä viikolla, kun harjoittelimme kasvihuonetuotannon perusteita:





Muutama viikko sitten olimme istuttaneet pikkuriikkisiä taimia ja kylväneet kesäkukkien siemeniä. Pari viikkoa lämpöä, valoa, vettä ja ravinteita optimaalisimmissa olosuhteissa ja pu-pum, yllätys odotti oven avaajaa. En olisi uskonut moisen roihahduksen käyvän näin nopeasti ellen itse olisi sitä työstänyt. Varmuuden vuoksi piti käydä kukkapurkkien kyljistä tavaamassa nimilappuja; juu-u, kyllä ne sittenkin olivat mun käsialaani.

Useampaan otteeseen männä viikkojen varrella olen miettinyt mitä kasveille nyt kuuluu, millaiseksi trooppiseksi viidakoksi kasvihuone on lämmennyt ja rehevöitynyt? Myönnän: on oikeasti kova ikävä jo sinne!

Kauaa ei tarvitse odotella, kello 6.45 bussi Kampista körryyttää mut taas kohden näitä ihanuuksia, jipijajee! 

15.5.13

Hempukka

Kevään viimeisimmissä tilkkuterapioissa ompelin aikani oloksi jälleen kerran hirsimökkiblokkeja. Hempeistä vaaleista, pinkeistä ja vaaleansinisistä, kovin kapeista kaitaleista. Halusin vaan nähdä miltä näyttävät.

Mallissa oli koottu blokeista pieni liina pöydälle, ja sitä kait mäkin lähdin väsäämään. Kunnes näin värit yhdessä ja totesin että tota liinaa ei meidän pöydällä pideltäis päivääkään. Tein siis taas tyynyn. Niitähän meillä riittää...

Terapiakaverikin yritti jo jokunen tyyny sitten varovasti katkaista kierrettäni kysymällä että mihin kaikki tyynyt meillä mahtuvat. Jäin miettimään että toiminko samoin kuin eräät muut päihderiippuvaiset; alkoholistin kanssa kun yrittää jutella juomisesta niin mitään ongelmaa ei kuulemma ole ja juoma maistuu vaan entistä paremmin juttutuokion päälle. Aivan samoin mäkin vakuutin tuoleja, sohvia ja sänkyjä riittävän, ja ompelin heti monta tyynyä lisää. Nyt niitä on ihan oikeasti ihan liikaa. Mun pitää tehdä syksyllä jo jotain muuta. Muuten mä uppoan tyynyihin.

Tästä tuli Hempukka vain ja ainoastaan väriensä perusteella. On nyt notkunut parin päivän valmiina olonsa aikana (miten ottikin tuon taustakankaan ompelu taas aikansa ja paikkansa rästilistallakin...) jo parveketuolissa ja sängynpäädyssä. Saa nähdä mihin kiertää seuraavaksi.


Tyynystä löytyy melkoisen vanhojakin kankaita. Pari sinisävyistä kaunista tilkkua on kulkeutunut kaappiin ompelua odottamaan anopin äidin kangaskorista. Niiden ikää en edes tiedä. Kauniita ovat ja ihanan laadukkaita.

Ärhäkin pinkki on mun 80-luvulla (siis viime vuosituhannella) ihan itse ostamaa!!! Jo silloin kesken neonväribuumin väri tuntui vahvalta, mutta pinkkiä tuolloin rakastavan kummitytön pieniin korituoleihin piti saada neitimäiset pehmusteet. Väriin yhdistettiin siis myös pyöreä muoto ja rimpsureunus. Voi ristin kiesus mitä onkaan tullut väsättyä! Aurinkoiset nimpparionnittelut tänään juhlapäiväänsä viettävälle rakkaalle rinsessalle, jonka värimaailmaa pinkki ei enää terrorisoi ihan noin ärhäkästi!

Tuosta ompeluksesta reilut 15 vuotta eteenpäin samainen kummityttö sai ylppärilahjaksi tilkkupeiton, jossa oli noita punaisia yo-ruusuja. Kotoa muutto oli edessä, ja täti tahtoi varmistaa että neidillä on jotain lämmintä ja pehmeää johon kääriytyä jos maailma alkaa joskus tuntua kylmältä ja kovalta. Peittoa ei ole tainnut tarvita avata lahjakääreestä ;).

Rakkain tilkku on tuo vaalea pinkki. Kaksosia odotellessa mun annettiin ymmärtää olevani kohta jo kolmen pojan äiti. Pettymyksen kyyneleet silmissä kirvellen kiskoin narulta kaikki vastapyykätyt vanhat omat punertavat vauvavaatteet ja lyllersin ne takaisin vinttiin piiloon. Isi sai käydä ne sieltä kaivamassa laitokselta palattuamme, kun vauva A olikin osoittautunut pieneksi isosiskoksi. Neiti nukkui yönsä pinkeissä lakanoissa, joita koristi vielä rinsessan kruunut. Luonnollisestikin.



13.5.13

Spooky

Tällaisena en ole kotoista maisemaa ennen nähnytkään aamulla verhoja availlessani. Melko aavemainen näkymä! Kuin kävelisi pelottavassa metsässä... sen sijaan että seisoi turvallisesti parvekkeella viidennessä kerroksessa lasien suojassa.


Ei uskoisi että kuvan keskipaikkeilla ratikka kolisteli sumuisten puiden takana vieden väkeä keskustan hyörinään shoppaamaan. Ei uskoisi sitäkään että kello huiteli jo lähellä kymppiä. Meidän lapsiperheessä on opittu nukkumaan! Eikä uskoisi varsinkaan sitä että päivästä sukeutui kevään lämpimin; aurinko punastutti useammankin nassun, peffan sai kyykkimisestä puuduksiin multaa tuntikaupalla möyriessä ja perheen pienimmät rohkelikot viskoivat talviturkkiaan jorpakkoon oikein urakalla ja useaan otteeseen. Mittari näytti varjossa +22 astetta. Mulla alkoi tällaisena aamuna jo kesä, kun pääsin iltapäivällä mökillä pihakaffittelemaan ja hortensioita istuttelemaan! Kunpa saisi kalenteriinkin kesäkuun.


12.5.13

Rocky road, kivinen tie

Revin muutama vuosi takaperin Hesarista talteen Rocky roadien reseptin, ja sehän piti testata samantein. Hyviksi ja sangen suussa sulaviksi herkut todettiin. Ja sitten asia unohdettiin. Kunnes taas äskettäin muistettiin, ja kaupasta muistin perukoilta kaiveltiin umpimähkään tarvikelistaa sen hetkisessä suht' akuutissa makeanhimossa.

Hesari neuvoi kasaamaan herkun näistä aineksista:
200 g tummaa suklaata
1/2 dl rusinoita
1 dl pekaani- tai muita pähkinöitä
100 g vaahtokarkkeja

Mun matkaan tarttui ja kattilaan päätyi:
2 pientä (tai kait keskikokoista tätä nykyä...) levyä tummaa suklaata
isoin pussillinen vaahtokarkkeja
2 pussia pähkinä-manteli-rusinaseosta

Kotia tullessa kattila vesihauteelle ja suklaat sulamaan. Tahnaan sekoiteltiin paloitellut (näitähän löytyy paremmista puodeista myös miniversiona) vaahtokarkit ja muut höysteet (keksinmurutkin kävisi oikein hyvin, joku tunkee jopa riisimuroja tänne...).


Seoksen voisi levitellä vain paperoidulle pellille ja jähmettymisen jälkeen leikellä palasiksi. Me valitsimme kivisemmän tien eli kauhoimme lusikoilla kökköjä paperille ja muutaman muffinssikuppeihinkin. Hetki jääkaapissa ja herkkuja napaan. Mun "reseptillä" isohkoja namuja tuli nelisenkymmentä. Säilyvyys- tai jopa pilaantumisongelmaa ei silti näinkään isolle satsille päässyt syntymään.


Muksuja nauratti mun vapaa suomennokseni, joka herkutellessa ehti vääntyä muutamaksi muuksikin. Piti sitten kaivaa kaikentietävästä Wikipediastakin lisäselvyyttä selittelyyn. Ja sitähän löytyi, yllättävää suorastaan:

"Rocky Road keksittiin Australiassa vuonna 1853, kun pyrittiin myymään makeisia, jotka olivat pilaantuneet pitkän kuljetusmatkan aikana Euroopasta. Melbournen ulkopuolella olevissa kaupungeissa asuvat kullankaivajat olivat varakkaita, mutta vailla koulusivistystä. Piittaamattomat liikemiehet käyttivät hyväkseen näitä miehiä sekoittaen pilaantuneisiin makeisiin huonolaatuista suklaata ja muita ”täyteaineita”, kuten paikallisia pähkinöitä. Nimi Rocky Road tulee siitä ”kivisestä tiestä”, joka matkaajien oli kuljettava päästäkseen kultakentille."

Pieni eksoottinen historiapläjäys suorastaan lisää pikanttia makua näihin herkkuihin. Suosittelen!



9.5.13

Hengissä!

Mun rakas hortensiani. Kaksi rehevää kaunotarta jäi viime talvena uskaliaasti talvehtimaan parvekkeelle. Olivat kasvaneet niin komeiksi, etten jaksanut enää kantaa ruukkuja takapihalle ja kaivaa pensaita isompiin multiin. Olivat niin komeassa kukassakin vielä joulukuussa pakkasten tullessa, että enhän mä ois raaskinutkaan vaikka oisin jaksanut. Varret jäätyivät pystyyn vihreine lehtineen ja uusine nuppuineen. Hymyilytti ja hirvitti. Pinkit ja vaaleansiniset kukat muuttuivat pakkasten lauhtuessa ruskeiksi talventörröttäjiksi. Mun ihanat hortensiat olivat talvisenkin parvekkeen ilo ja kaunistus.


Kevään ja lämmön tultua katkoin kuivimmat oksat pois ja kuivuneet kukat niiden mukana. Annoin vähän vettä ja auringon helliä. Toisessa ruukussa on vielä kovin hiljaista. Toinen ruukku tokeni nopeasti, ja uusia versoja alkoi pukata. Lehdet kääriytyvät päivä päivältä enemmän auki.  


Arvatkaa vaan huviksenne mitä mä teen nykyään aamuisin ekaksi? Kävelen parvekkeelle. Tarkistamaan muka jo ulkona yöpyvien tomaatintaimien vuoksi yölämpötilaa. Mittari vaan ihan sattumalta on juuri hortensiaruukun vieressä...
 
Nyt jännittelen mitä väriä täältä nousee, sineä vai punaa.
Heleää helatorstaita, ystävät rakkaat!

 

7.5.13

Harrods-höynähtänyt

En mitenkään intohimoiseksi rojalistiksi tunnustaudu, vaikka rinsessallisia asioita puuhailenkin, mutta jotain ihailen ja vähän kadehdinkin briteiltä. Heitin (tai sen saudin) supermarkettia, supersuurta ja superihanaa Harrodsia. Kyllä meitin Stokka on aika pieni ja hailee sen kruununjalokiven rinnalla. Ja mähän en tätä edes saisi sanoa, koska aikoinaan nain Stokkan henkilöstöalekortin miehen mukana... No, ne henkilöstöaleajat ovat kaukana historiassa, ja saan hyvillä mielin keskittää ostokseni Harrodsille! Tai siis saisin.

Lontoon-matkat eivät tätä nykyä valitettavasti ole enää jokavuotisia, eivät edes joka viidesvuotisia. Onneksi sentään siippa työmatkailee ja ystävät huvimatkailevat siellä. Lievittävät mun tuskaani ihanilla tuliaisilla. Viimeksi ystävä sinne lähteissään oikein vartavasten kysyi mitä toivon Harrodsilta. Tilanne tuli niin äkkiä ja yllättäin, etten osannut hyllyntarkkuudella kertoa mitä ja miltä osastolta eniten just nyt tarttisin, joten huokailin että jotain jossa lukee Harrods, ei kuitenkaan mukia. Niitä iänikuisia teemukeja mä en briteiltä haikaile!


Paketista kääriytyi aikanaan esille kaunein ja liikuttavin beauty-pussukka jonka olen eläissäni nähnyt! Laukkufriikin valitsema. Ja nyt se on mun!!! Aluksi en liikutukseltani raaskinut edes poistaa sisällä olevia silkkipapereita, vaan pussukka sai pullottaa uutuuttaan kiiltelevänä yöpöydällä. Ensimmäisenä asiana jonka aamulla näin ja viimeisenä asiana illalla. Ellen sitten nukkunut selin siihen. Silloin siippa hoiti samat näkymäasiat.

No joo, kyllähän mua itseänikin jo alkoi jossain vaiheessa huvittaa höyryilyni ja aloin pohtia pussukalle arvoistaan käyttöä. Yhden naisen reissuilla tää olisi täydellinen varuste, mutta kun mun reissut ovat viime aikoina olleet perhematkoja, sinne kosmetiikat pakataan ihan eri volyymin säkkiin.

Sitten keksin sen, tästä tuli ladyshavepussukka! Olin aparaattia säilönyt ja reissuissa kuskaillut tylsässä muovipussissa jolle koitti pääsy muovipussien taivaaseen, kun surisutin pääsi ihanan ylelliseen pinkkiin silkkivuoritusihanuuteen. Sai karvojen ajelu ihan uuden ylellisyysfunktion. Tuli tarpeeseen.


Kyllä, pussukka on kuvattu saniteettikalusteen päällä.

5.5.13

Hämyisää

Toukokuusta huolimatta eteen tulee edelleen näitä iltoja, joilloin on hämärää ja vettä vihmoo. Syksyn tunnelmaa keskellä kukkeinta kevättä. Silläpä en raaskinut vielä parveketta talven jäljiltä siivoillessa kaikkia kynttilälyhtyjä keräillä pois.

Elävä tuli ja aiemmin paistaneesta auringosta latautuneet Ikean sirkusvalot saavat mut levolliselle mielelle. Kyllä se kesä sieltä vielä tulee! Ja voihan pihamaalla kasvit paremmin kun saavat vähän vettä niskaansa. Mulle riittää että saan nauttia hämyisestä illasta, ja vain nuuskia sateen raikastamaa ilmaa.




4.5.13

Lavalla

En sentään minä, mutta viljelykseni! Kapea parveke aukeaa etelään, joten aurinkoa paistelee aamusta alkuiltaan, välillä tosin hetkeksi pilarin varjoon jääden. Pätkä parveketta on kovin kapea, käytävämäinen. Kovin leveitä kalustuksia sinne ei saa mahdutettua, jotta kulkuyhteys huoneista tilavammallekin parvekkeelle säilyy.

Parvekkeen kaidetta on korotettu nykyisten turvamääräysten mukaiseksi, joten varjopaikkoja löytyy lattialta yllin kyllin. Talvella keksin että tästä käytävästä tulee silti mun tän kesän kasvihuone! Ratkaisu ongelmaan löytyi kuormalavoista, hifistelijöille tarkennukseksi vielä että eurolavoista.

Siippa todisti taas rakkautensa ja luottamuksensa määrän kun kantoi mulle läheiseltä rakennustyömaalta hyvissä ajoin talvella lavoja. Kaivoi siis jään ja lumen alta, raahasi kotiin, eikä edes kysellyt mitä niistä aion tehdä eikä varsinkaan että onkohan se nyt varmasti hyvä idea.

Ilmojen lämmittyä riittävästi maalailuhomiin hain purkin harmaata puuöljyä ja sivelin lavat niillä. Heti näytti vähemmän raksajätteeltä, enemmän vimosen päälle mietityltä viljelysalustakalustukselta. Ei tota sanaa taida oikeasti edes olla olemassa, mutta sehän ei tahtia haittaa kun taimet saavat nyt riittävästi valoa, ja voin elää runsaita satoja odotellen.




Toistaiseksi farmilla rehevöityvät koululla kasvattamani orvokit, suuressa ruukussaan talvehtinut hortensia, mehutölkeissä esikasvaneet basilikat ja persiljat, ja siellä sun täällä versovat herneet. Niitä pukkaa koreista, vadeista ja ruukuista kuvien ulkopuolella, ja niitä on itämässä kaikissa kolmessa korissa lasia vasten. Nyt on syöty versoja urakalla ja syödään vastakin, mutta korien herneet saavat kasvaa korkeiksi ja tuottaa palkoja muksujen iloksi. Talvella leikkaamani omenapuun oksat odottavat jo tukikeppien virkaa :)

Tomaatit viettävät päivät auringosta nauttien tasolla ikkunan edessä, mutta yöksi menevät vielä sisälle. Osa taimista on jo päässyt pieniin ruukkuihin ja lähtenyt uusiin koteihin.

Yhdestä ruukusta nousee toistaiseksi vain kuivia jasmiinin oksia, joihin on viritelty sirkusvalot. Ilmojen tästä vielä vähän lämmettyä sinne pääsee myös jokin köynnös kiemurtelemaan. Kukaties otan uuden yrityksen keijunkukan kanssa. Myös köynnöshortensia houkuttelee hortensiahöynähtänyttä.

Loppuun vielä oikea vastaus: ruskea möykky lavasta väsätyllä tasolla on talven yli pellolla törröttänyt latva-artisokka. Kaunis kuin koru.



2.5.13

Liian mukava

Raahasin huhtikuussa parvekkeelle vanhan kansituolin. Pehmustin sen paksuilla patjoilla, pehmeillä tyynyillä ja isolla villapeitolla. Kuopuksen kanssa käperrytään usein patjoille peiton alle. Nautiskellaan.


Kerran jopa kadotin kuumeisen lapsen kesken toipilaspäivän! Hetken huhuilun jälkeen löysin potilaan syvästä unesta parvekkeelta. Vauvatkin nukkuvat hyvin raikkaassa ilmassa, miksei siis pienet koululaisetkin!?! Tai isotkin...


Tein tästä nimittäin mulle nautinnollisen rauhallisen lukupaikan. Vaan kuinkas kävikään? Tästä tuli ihan liian mukava! Tehokkuutta täällä opiskelussa on lähinnä vain kirjan nimessä, muu menee hyvin pian tupluuritteluksi auringon lämmittämällä parvekkeella. Ai että sekin on nautinnollista!