29.8.13

Kesämaa

Lapsuudessa ihastelin silmät kiiluen tuttujen tapaa viettää joulunsa Kesämaassa vuodesta toiseen. Kesämaassa uitiin jouluaattonakin, ja sieltä palattiin ruskeina kuin pavut! Pettymys oli melkoinen kun jossain vaiheessa tajusin että Kesämaa olikin Kanarian saaret...

Nimi palasi hiljattain mieleen kun mietin mennyttä kesääni. Sekin kun on kulunut pitkälti kesämaassa, tai ainakin olen viettänyt kesää melko maalla. Ei kuitenkaan ihan maalla, mutta maanläheisesti pelloilla. Sielläkin on harvase päivä oltu litimärkiä niin helteestä kuin parina päivänä sateestakin, ja iho on päässyt ruskistumaan. Lentokoneen sijasta olen sinne kulkenut fillarilla, vaikka metro ja bussikin olisi ajanut pellon laidalle. Ja nauttinut jokaisesta fillaroinnista aurinkoisia merenrantoja pitkin!!!

Aloitin kesäkuussa puutarhuriopintoihin liittyvät työssäoppimisjaksot erilaisilla puutarha-alan toimijoilla. Valitsin heti kättelyyn ennakkoaavistuksissani sen kaikkein rankimman ja vähiten kiinnostavan pakollisen pahan, avomaaviljelyn. Valitsin sen myös totaalisena irtiottona konttorirottaelosta. Ilokseni huomasin että Herttoniemen kartanon tiluksia viljelevä puutarhuri haki harjoittelijoita, joten heti varasin ajan haastatteluun loistavat työmatkapyöräilyreitit takaraivossa iloisesti jyskytellen. 

Toki vaa'assa painoi eniten mahdollisuus viljellä luomuuun siirtyvillä tiluksilla juureksia Helsingissä. Niin siistiä! Onneksi ja suureksi iloksi sovimme helmikussa paksujen kinosten seassa harjoittelustani kesä-syyskuussa Stadin puutarhurin tiluksilla. Sen jälkeen keskityinkin toivomaan auringonpaisteisia kesäpäiviä ja leppeitä merituulia. Jälleen kerran olen saanut juuri sitä mitä tilasin!

 
Tiluksilta löytyy mm. sipuli-, juures-, peruna-, kaali-, kurpitsa ja mansikkamaat sekä purjopenkit. Raparperia kasvaa rehottaen, tyrniä ja viinimarjoja huomattavasti pienemmin. Kauraa ja hunajakukkaakin viljellään maisemoinnin vuoksi vanhassa kartanomiljöössä, apilaa viherlannoituksena. Kasvihuoneessa kypsyvät tomaatit, paprikat ja chilit. Keltaisen katoksen alla on tilamyyntiä torstaisin puolestapäivästä kello kuuteen.


Kaalimaan takana komeilee suomenruotsalaisen kulttuurin ulkoilmamuseo, jonka alueelle on siirretty rakennuksia lähiseuduilta, mm. Knusbackan maalaistalo Sipoosta ja Täcktomin kartanon tuulimylly.


Tätä idyllistä hiekkatietä koivukujan lomassa on tullut tänä kesänä suhattua! Tie kulkee peltojen halki Herttoniemen kartanon pihapiiriin. Kyltti kuvan oikeassa laidassa ohjaa puhtaasta ruoasta nautiskelevat tilamyyntiin.
 

Puutarhuri ohjeistaa nettisivuillaan sinne saapumisen näin: "Löydät meidät Herttoniemen kartanon museoalueelta Helsingistä. Tila sijaitsee kivenheiton päässä Herttoniemen metroasemalta. Paras tapa saapua on jalan tai polkupyörällä Linnanrakentajantie 12:sta. Autoilijoille löytyy parkkitilaa osoitteessa Johan Sederholmintie 3, seuraa Ravintola Wanhan Myllyn viittoja."


Tämäkin fillari on osa tilan kuljetuskalustoa. Sillä kulkee potut kauimmaiselta peltolohkolta pesupaikalle tai kylmiöön, ja tilaukset lähialueen ravintoloille ja ruokapiireille. Itse en ole sen ohjaksiin vielä hypännyt, mutta jotain paljon hurjempaa tehnyt: kesäkuussa ohjastin suomentyöhevosta Uurasta pellon äestyksessä! Vain viikko sen jälkeen kun olin vaihtanut korkokengät saappaisiin ja hiuskihartimen bandanaan. Olin aikas ylpeä itsestäni!


Kuvassa tilan komistukset: alle nelikymppinen isäntä ja päälle viisikymppinen Massey Ferguson, tuttavallisemmin Massikka. Ja näin komeasti kukkivat rehevät maa-artisokat sadonkorjuun alla:


Muutos työympäristössä ja työn kuormittavuudessakin on ollut huima, Senaatintorin laidalta pellon laidalle. Korkkareista kumppareihin. Lounasbuffista jokapäiväiseen jogurttiin. Iltana eräänä valittelin siipalle maatyöläisen raihnaista oloa: ranteissa ja nilkoissa olevat kasvimaidin ja auringonvalon yhdistelmän aikaansaamat polttovauriot kutisivat sietämättömästi, selkää pakotti hernemaassa kykkiminen ja persus oli hellänä fillaroinnista. Jopa jalkapohjia särki pikkuvarpaita myöden hellepäivän kumisaappaissa peltoa tarvottuani. Mutisin että ainoa kohta johon ei koske on pää, se voi paremmin kuin aikoihin! Silläkin että taisin kuitenkin kärsiä pienestä auringonpistoksesta ja auringon polttelemista poskista. Siippa totesi ääneen sen miltä koko kesän on tuntunutkin: asiat ovat siis loistavasti!


Työ on mukavaa ja palkitsevaa, ammattitaito kasvaa, työporukka on hauskaa, tauoilla ja pellollakin nauru kuplii, satoa saa kantaa kotiin niin paljon kuin reppuun mahtuu ja Itäväylän vastatuulessa jaksaa polkien tuoda perheenkin nautiskeltavaksi. Kuvassa näkyy puutarhurin meille harjoittelijoille huolehtimaa työhyvinvointivarustelua: riippumatto (toinenkin sellainen löytyy mökin kulmalta), suklaapullapussi ruokapöydällämme ja aidan takana vattupuska josta saa poimia tuoreet marjat jogurttinsa päälle. Myös tummaa suklaata on tarjolla kiitettävän usein. Nami nami, mikäs tässä on maatyöläinen ollessa!


Nämä herkulliset lavassa kasvatetut miniporkkanat on jo pistelty suihin, mutta pellosta nousee juuri nyt mm. mangoldia, kurpitsoja, lehtikaalia, palsternakkaa, mustajuurta ja pottua. Käykää ihmeessä hakemassa omanne syyskuisistakin tilamyynneistä!
 


28.8.13

Kaunista arkea!

Kirvat pirulaiset tykästyivät parvekkeella paljon muuhunkin kuin vain chileihin. Basilikat piti panna matalaksi, herneet heivata pellolle ja hortensiasta leikata kauniit kukat pois. Viimeisimpänä päättivät hyökätä pajukoriin, jossa kukkivat värikkäät apinankukat ja tsinniat eli oppineiden kukat. Kyllä harmitti, turhautti ja raivostutti!

Asioissa vaan kun tuppaa olemaan se aurinkoinenkin puolensa, niin olihan se tässäkin hässäkässä. Viikon olen saanut keittiössä nauttia ihanasta kukkaloistosta, viimeisistä tsinnioista. Tiskaaminen tuntuu suorastaan luksukselta tällaisessa nostalgisessa väri-iloittelussa, jossa voi kukkien lisäksi hekumoida vielä menneen Ranskan-matkan jälkimainigeissakin pienen marseillelaispojan koristamassa savon-saippuan sulotuoksussa.




Kaunista arkea Sinullekin!





26.8.13

Liian herkullisia

Ystävä toi Amsterdamin tuliaiksiksi keväällä pussin meduusachilien siemeniä. Siemenet itivät ja lähtivät rotevaan kasvuun. Annoin jonkun taimen kanssapuutarhureidenkin iloksi. 

Tuli loma mökkeilyineen ja reissuineen. Puolet ruukuista sain evakuoitua mökkipihalle, mutta chilit istutin isompiin ja jätin märiksi uitettuina parvekkeelle lasien taakse paahtumaan. Paahdetta otti ja kesti päivästä toiseen, ja hetkeä aiemmin märiksi plutatut taimet pääsivät kuivumaan, kunnes sitten puutarhurin kotona käväistessä saivat taas urakalla vettä niskaansa.

Kuka nyt sellaisesta tykkäisi? En minä ainakaan! Chilieni mielipidettä en tiedä, mutta sen tiedän että kirvoista tämä oli huippuhauskaa!!! Ottivat mokomat ja ryhtyivät taloksi. Useamman kerran pesin chilini ötököistä puhtaiksi ja sumuttelin mäntysuopaliuosvedellä, mutta aina ne pirulaiset jäivät voitolle.

Tämä kuva on jäähyväisistämme. Poseerauksen päälle chilit kirottuine kirvoineen päätyivät bioroskikseen. Onneksi siemeniä on vielä, joten ensi keväänä uusi yritys ja sitten ruukut mukaan reissuihin!


 Lupaavan komeita olivat, vai mitä?

25.8.13

Ei tullut takki, eikä (edes) liivi

Tuli poncho. Innostuin kesälomalla vihdoin virkkaamaan afrikkalaisia kukkia. Jonkin aikaa olin jo ehtinyt ihailla kuvia niistä, ja keväällä printannut netistä ohjeenkin kaappiin lankojen kanssa happanemaan. Jotenkin vaan homma ei sitten kutkuttanutkaan tarpeeksi lähteäkseen totetumaan. Kunnes taas heinäkuun helteillä mua nappasi tarttua koukkuun aurinkotuolissa ja hautautua villalankakerien alle helteitä pitelemään. Näin on mulle käynyt ennenkin!!! Tältä sitten näytti kukkaketoni loman päätteeksi:



Ja tältä näytti "kattaus" pöydällä kotona loman jälkeen pidemmänkin aikaa, kun aina välillä huvitti kiinteillä silmukoilla kukkia yhdistellä ja sitten taas ei huvittanut. Silloin tehtiin jotain muuta, koska urputusta pöydänvaltauksen suhteen kotijoukkojen suusta ei onneksi kuulunut.
 

Tänään sain työn valmiiksi ja tältä se nyt henkarissa näyttää:



Ison urakan päätökseen saaminen antoi potkua ryhdistäytyä bloginkin suhteen; pikku kesätauko venyi jo sen verran pitkäksi, että itseäkin alkoi moinen ihmetyttää. Tämä kesä vaan on ollut niin poikkeuksellinen, että näköjään joitain asioita jäi jotta uusia sai tilalle. Nyt elämä tuntuu taas asettuneen uusiin rutiineihin siinä määrin että näppiksellä malttaa (ja jaksaa) viipyillä.

Ponchon suhteen olo tosin on ristiriitainen: samaan aikaan odottaa innolla viileitä syyspäiviä, jolloin kääriytyä teepiksen ja hellemekon sijaan farkkuun ja villaan, ja samaan aikaan tuntuu olleen vain hetki siitä keskikesän alkuyöstä, jolloin ensimmäinen kukka tuli kuvatuksi mökkinurmella. Jolloin kesä oli vielä edessä.




Tämä kesä on taas saatu nauttia huimista helteistä ja ihanasta auringonpaisteesta. Ehkä on aika opetella nauttimaan myös syksyn raikkaudesta, jolloin villaa kaipaa päälleen, mutta jolloin vielä on mahdollisuus auringon kuumotuksessa siitä kääriytyä poiskin. Katsellaan ja odotellaan mitä sääherralla on tarjolla... 


Mulle on joka tapauksessa tulossa värikäs 
ja kesämuistoja tulviva lämmin syksy! 
Ja sitä tasan samaa toivon meille kaikille <3