31.12.13

Rocking around the Christmas Tree


Olen aikani oloksi opetellut valovalokuvauksen jalon taidon.
Yllä näyte yhdestä mestariotoksestani, joulukuusemme valoineen.  
Ei vaiska, en ole opetellut. Ei ole ollut aikaa eikä just nyt tahtoakaan. 
Ehkä joskus taas on. Toivottavasti!

Tuo yllä on vahinkolaukaus, jota en raaskinut tiedostosta poistaa :)
Kuva pani vielä tämänkin biisin pyörimään mun päänsisäiselle levylautaselle:

Rocking around the Christmas Tree
at the Christmas party hop
Mistletoe hung where you can see
Ev'ry couple tries to stop

Rocking around the Christmas Tree
Let the Christmas Spirit ring
Later we'll have some pumpkin pie
and we'll do some caroling

You will get a sentimental feeling When you hear voices singing
"Let's be jolly; Deck the halls with boughs of holly" 

Rocking around the Christmas Tree
Have a happy holiday
Everyone's dancing merrily
In a new old fashioned way

Rocking around the Christmas Tree
Let the Christmas Spirit ring
Later we'll have some pumpkin pie
and we'll do some caroling

You will get a sentimental feeling When you hear voices singing
"Let's be jolly; Deck the halls with boughs of holly"
Rocking around the Christmas Tree
Have a happy holiday
Everyone's dancing merrily
In a new old fashioned way

Hilpeää vuodenvaihdetta ystävät, rokkailkaa kuusi kumoon 
ja pussailkaa mistelien alla huulet rohduksiin! 

Me lähdemme nyt perinteiselle vuodenvaihdosmatkalle Puistolaan 
rokkaamaan (viime vuonna ohjelmassa tosin oli discoilua...) 
ja ehkä vähän pussailemaankin!


30.12.13

Siisti kuin sika pienenä

Noin tapasi isäni sanoa ja uskokaa tai älkää, se oli kehu! Väistämättä se nyt pulpahti taas mieleen...

Tilkkuloodaa peratessa tuli vastaan kaksi samanlaista (!!! minä en ole siis se meidän perheen vaatteilla koreilija... vai pitäisikö nyt sanoa keikaroija..?) miesten paidan takamusta. Niitä hetken ihastelin, ja sitten päätin ommella selkämykset kiinni toisiinsa entisistä sivusaumoista ja paidan helmoista. Syynä tähän oli paitojen selässä hartiasaumassa olevat lenkit, mun silmissä selkeästi ripustuslenkit! Siis miksi sellaisia ylipäänsä on miesten paidoissa? Ei kait ukkoja ole  tarkoitus ripustella mihinkään??? Vai onko tämä sittenkin jonkun portsarin innovaatio..? Hartiakappaleet (mikä niiden oikea nimi on?) käänsin kaksinkerroin ja ompelin nauhakujan. Simple as that!



Siippa on ryhtynyt reissumieheksi ja asuu puolet ajasta hotellissa kaukana vaimorakkaan pyykkikoreista ja -palveluista. Pyykit ovat tähän saakka kulkeutuneet kotiin laukun pohjalla miten sattuu, ehkä hotellissakin olleet miten sattuu. Syntymäsiistille vaimoihmiselle aivan sietämätön ajatus...

Joulun alla kävi vielä niin hassusti että laukusta pyykkejä purkaessa pyykkikoreihin oli päätyneet myös kadotetuksi luultu parranajokoneen johto (siis miksei se ollut sitä varten ommellussa pussukassa yhdessä koneen kanssa???) ja upouusi ylellisen pehmeä villakaulahuivi. Kummankin löysin puhdasta pyykkiä koneesta kaivaessani... Oikosulkua ei lähdetty edes tavoittelemaan ja huovuttunut huivi lensi roskiin. Hetken harkitsin että olisin sen sieltä pelastanut pannulappujen täytteeksi, mutta poissa silmistä, poissa mielestä oli sen hetkisessä kireähkössä tunnelmassa varmasti paras ratkaisu...

Anyhow, siippa löysi joulupaketista reissumiehen pyykkipussin, jonka suuaukon saa kotia palatessaan aina kiristellä sydänkuvioisella pirtanauhalla. Pysyy armas pyykkimuijakin varmasti mielessä joka ilta reissun päällä kalsareita pyykkiin nakkaillessaan ;)

28.12.13

Eggs benedict

Muksut pyytävät säännöllisen epäsäännöllisesti erikoisherkkuaamiaiseksi näitä. Aina lupaan niitä pyytäjälle tehdä, ja teko ajoittuu sitten lähimpään juhla-aamuun, tai sellaisen lähiajoista puuttuessa rauhalliseen aamuun, josta näillä herkuilla tehdään juhla-aamu. Pitkällä lomalla tällaisia aamuja riittää ;)

Olen kehittänyt leipiä tehdessä oikotien onneen. Sen sijaan että paistaisin munat kiehuvassa vedessä ja etikkatilkassa uppomuniksi, joita kalastelisin reikäkauhalla jota en edes omista, teen piparimuotilla kolot leipiin ja rikon raa'an munan koloon suoraan pellille. Leivät olen aluksi sivellyt Dijonin sinapilla. Munan päälle viipale tai pari hyvää savukinkkua ja tuhti loraus hollandaisekastiketta. Ihan sitä kaupan pussiversiota noin aamutuimaan kokkaillessa.





Paistan herkkuja kymmenisen minuuttia uunin yläosassa ja tarjoan melonien / salaatin tai nyt curry-soija -liemessä kieriteltyjen kurkkuliuskien kanssa. Aina yhtä hyviä ja takuuvarmoja herkkuja!


Taas tuli vesi kielelle.


26.12.13

Sininen hetki

Odottelin joulun alla päivänä eräänä sitä päivää valkenevaksi. Eipä valjennut, mutta sormia syyhytti kovasti jo päästä pakkaamaan näitäkin ompeluksia lahjapakettiin (ennen kuin joku tahmatassu ehtii iskeä niihin näppinsä). Päivä alkoi jo hämärtyä, kun päätin napata tyynyt kainaloon ja mennä parvekkeelle sinisellä hetkellä kuvailemaan sinisiä tyynyjä.


 Ompeluksissani toistin jälleen kerran itseäni, nyt oikein triplana:
    1. Ompelin taas tyynyjä.
    2. Ompelin niitä taas siipan hylkäämistä paidoista (tämä tiedoksi niille jotka yhä uskovat mun riistävän mieleiset paidat siipan päältä...).
    3. Ompelin jo toista kertaa eli siis TAAS japanilaisia krysanteemeja, Ken gikuja.
En missään nimessä ole tylsä tyyppi, joka jää pörräämään samoihin kuvioihin, vaan tähän toistoon oli tarve ja näin ollen selkeät syynsä:
    1. Piti keksiä joululahjus anopille. Kaikki anopilliset immeiset tietävät että siinä saattaa olla haasteensa. Niinpä ratkaisin asian antamalla hänelle jotain mitä rakastan yli kaiken ...eieiei, en palauttanut poikaansa... eli pehmeitä tilkkukuosisia tyynyjä.
    2. Äidille poikansa kauniita paitoja. Hyvä maku pojalla ...kylläkylläkyllä, liittyy minuunkin... 
    3. Anoppi fanittaa Japania, ehkä siis Ken gikujakin.
Reunukset ompelin vanhasta vauvalakanasta, joka valitettavasti on kuulemma käynyt meillä tarpeettomaksi, nyyh. Sillä lakanalla ovat köllineet anopin muksut ja muksujen muksuistakin yli puolet. Palautin siis lakanan hänelle. Hieman tuunattuna tosin.

Krysanteemeihin ompelin neljä terälehteä enemmän kuin Hyrrätyynyyn. Ihan vain jotta sain haastetta lisää hommaan ja vain parasta anopille! Tai sitten oli käynyt niin hassusti että silkkipaperinen terälehden kaava oli työn tiimellyksessä saanut kylkiinsä pari osumaa leikkurin terästä ja kaventunut siinä määrin että lisäterälehdille oli tarves...



Tyynyt tikkasin melko kevyesti, terälehdet ulkoreunoja pitkin ja reunoille muutama kiekka suoraa tikkiä paitojen ruutuja ja raitoja seuraillen. Takaa löytyy jo lähes tavaramerkikseni muodostuneena valmis nappilista rintataskuineen eli paidan etumus.


Krysanteemien keskustasta löysivät paikkansa pari anopin äidin vanhaa nappiakin. Tykkään siitä että tavaroilla on historiaa ja tarinoita takanaan.


Nyt olo on joulusta raukea ja Tapanina elo kotona lähes samanlaista kuin nukketalossa Joulupäivänä pari vuotta sitten. Paitsi että oikeassa elämässä jouluvieraat on jo syötetty, juotettu ja saatettu matkoihinsa. Tiskitkin tiskattu. Tänään ollaan pyjamissa ja verkkareissa, nautitaan joululahjakirjoista, -herkuista ja lomasta!


25.12.13

Taas tuli valmiiksi ajoissa!

Isä rakensi ammatikseen taloja, ja niinpä lapsuudessa tuli enemmän kuin tiedoksi seikka, että kaikki omakotitalorakentajat haluavat jouluksi omaan kotiin. Kaikki seinät, hormit, uunit ja takat piti muurata valmiiksi jouluksi. Välillä niitä sitten tammikuussa korjailtiinkin, kun innokkaat isännät olivat pyhinä posottaneet liian suuria tulia tuoreissa pesissä vastoin ohjeita...

Itsekin olen työelämässä huomannut että maailma pitää saada jouluksi valmiiksi. Vuosi toisensa perään. Oikeastihan katko on vasta vuodenvaihde, mutta koska kaikki haluavat lomailla välipäivät, niin hommat hoidetaan pitkääkin päivää puskien kasaan joulun alla.

Ja taas sain kaikki hommat hoidettua tämänkin joulun alla! Myös nämä vanhoista villa- ja pellavahousuistani sekä siipan flanellipaidasta ompelemani patalaput. Näiden piti valmistua jo aikoja sitten, mutta innostus reunakaitaleiden käsinompeluun oli lopahtanut kun piti se kaikki muu maailmassa saada valmiiksi. Nyt sitä muuta oli niin ihanan paljon vähemmän, että nurjalle ompelu ei ollutkaan pelkästään pakollinen nurjakurja juttu.



Pyllypuolelta löytyy taas tuttuun ja hyväksi havaittuun tapaan takataskuja, joihin pujottaa sormet suojaan kuumia peltejä ja patoja nostellessa. Farkkujen takataskut kuuluivat aikoinaan kummipojan äiteelle. Patalappujen sisään ompelin kummipojan duffelitakkiin hankkimaani villakangasta. Takkiin, joka jäi kakskyt vuotta sitten ompelematta. Koko takki jäi ylipäänsä aloittamatta, vaikka nahkaiset nappilenksutkin olivat jo hankittuna. Nämä aloitetut patalaput sentään sain päätökseen, ja vielä jouluksi valmiiksi.  

Viis siitä etten siksi jouluksi joksi piti saamani...


24.12.13

Herkkua joulua!


 



Herkkua joulua, makeaa masujen täydeltä ja 
muutenkin mukavan leppoisia joulunpyhiä!

23.12.13

Joulurauhaa kyökkiin!

Uuni on jo päästetty kylmenemään. 
Enää ei keitellä kuin riisipuuro ja luumukiisselit. 
Lattia on pesty runsaista kokkausroiskeista,
ruudullinen mattokin pyykätty salaa koneessa
ja kyökkiin on vaihdettu joulupyyhkeet. 



Kummassakin on uutta hohtoa: 
köket-pyyhkeen ostin ihan täksi jouluksi 
ja jouluisampaan ompelin ripustuslenksun. 
Pyyhe on hyvin palvellut jo toistakymmentä vuotta, 
mutta aina myös mätkähtänyt lattiaan jossain vaiheessa. 

Se tuli pukinkontissa kaukaa Hawaijilta, 
antajansa on ollut monta vuotta enää rakas muisto,
ja pyyhe silläkin niin kovin tärkeä.
Ei sitä käytössä raaski kovin kauaa kulutella. 
Ehdottomasti ansainnut sydänkuvioisen ripustuslenkkinsä!

22.12.13

Jouluinen tervehdys







Vuosi 2013 alkaa olla pulkassa,
ja nokat ovat jo kohden joulurauhaa!
Tammikuussa Ante Lontoon kupeessa työskenteli, Päivi traktorilla paukkupakkasissa huristeli ja vasikan syntymääkin ihmetteli.
Helmikuussa Seppärillä luisteltiin, Koffarin mäkiä pulkkailtiin, 
Hertsikassa hiihdeltiin ja Himoksen rinteitä sekä latuja kiideltiin.
Maaliskuussa Päivi kasvihuoneessa hikoili, Anni pelkonsa niellen lumilautaili
ja pääsiäisvisiitillä Valajärven hankikannoista nautittiin.
Huhtikuussa Kevätmessuja pystytettiin, partiota Stadikalla juhlittiin,
vappuhimmeleitä askarreltiin ja korvakoruja Annille hankittiin.
Toukokuussa Arttu koristurnaili, Anton rippikoulun aloitti,
Arttu Cantis-konsertteja urakoi ja pop up kaffilaakin pyöritettiin.
Kesäkuussa Päivi museon vintiltä opintovapaalle jättäytyi
ja Herttoniemen kartanon luomupelloille maastoutui.
Heinäkuussa herttaisessa Åålannissa åleiltiin
ja Teisalossa mökkeillessä mööbeleitä tuunattiin.
Elokuussa Tukholmaan lennettiin, Abba-museossa jammattiin
ja Annin takkuja aikamme kammattiin, kunnes tukka leikattiin.
Anton Norssin oppilaskunnan puheenjohtajaksi valittiin,
ja mummin pyöreitä viiden teellä herkutellen vietettiin.
Syyskuussa 9-vuotisilla kuppikakkuja ja pizzoja askarreltiin,
 ja rikkaruohoja latinaksi päähän päntättiin.
Lokakuussa Kaisiksessa sekä Pohojammaalla puurrettiin,
teeveessäkin leivottiin, Hiidenvedellä syyslomailtiin,
(vasta eilen vauva) Anton konfirmoitiin
ja Ante Musiikkitalossa mieskuorokonsertoikin.
Marraskuussa HIFK:n käsiskentillä palloiltiin,
ja pikkujouluista toisiin liidettiin.
Joulukuussa Ante ja Arttu urakalla joulukonsertoivat,
ja glögiä siemaillessamme piparit lähes paloivat.

Maukasta joulua toivotellen
Antero, Päivi, Anton, Anni ja Arttu

20.12.13

Miljoonayksi

Niin monta pikkupiparia vetää muutama Rex-tölkki. 




Miljoonayksi pikkupiparia askarreltiin muksujen opeille joululahjuksiksi. 
Kyllä toi voi on sitten ihmeellinen asia; antaa niin kauniin värin, niin nekkuisen maun ja niin herkullisen rapsakkuuden!




19.12.13

Säilöttyjä tuoksuja




Joulun tuoksuja haluaisi säilöä purkkiin, ja avata kannen aina jouluikävän iskiessä. Nuuhkia kesäkuussa hajusinttia, ja muistella heinäkuussa tuikkujen höyrystyneiden palavien nesteiden raskaaksi kyllästämää huoneilmaa. Aah!


18.12.13

Mummoje juttui



Mummi päätti kokeilla korppujen tekoa ja pani pussillisen rapeita herkkuja meillekin. On niin nostalgista rouskutella kovaa kaneli-sokerikorppua, niitä tuli teehen muksuna kasteltua melkein urakalla! 


Appiukon kellarin kätköistä löytyi mummonsa vanha pönäkkä kolmen karhun kannattelema vati, joka päätyi luonnollisestikin meille, eleleehän perheessä jo entuudestaankin yksi karhu, arthos kreikaksi. Tästä vadista kun nappaa herkun käteensä, niin aina nousee hymykin huulille!


17.12.13

Leivos päivässä

Niin samoilla linjoilla, henkisillä siis, joogaohjaaja-Kyllin kanssa. 
Sanottu jo marraskuussa, mutta erityisen hyvä 
on mielipiteeseen yhtyä näin joulukuussakin!



Herkullista päivää!

16.12.13

Joululeivonnaisia

Esikoisen luokka kartuttaa leirikoulukassaa monin tavoin, yhtenä niistä keksien + piparkakkujen + namien + näkkärien myynti. Jokaisella oppilaalla on kiintiönsä myytävänä. Joka joulun alla olen usuttanut muksut pakkaseen ja vesisateeseen myymään partion joulukalentereita siinä määrin että kellarista löytyy eniten myyneen palkinnoiksi saamia retkialustoja ja muuta erähenkistä välineistöä usealta vuodelta. 

Tänä vuonna yllätin lapsukaisen toteamalla että ostan ne kaikki, teini keskittykööt kaupustelun sijaan kouluun ja harrastuksiinsa muuten. Lapsi oli selvästi huojentunut kantaessaan kotiin kymmenen muoviloodaa suuhun pantavaa.

Pirtsakoilla tontuilla, pulleilla isoäideillä ja kiikkustuoliin tuupatulla isoisällä koristellut loodat toivat heti mieleen edellisen leirikoulukeräyksen. Silloin yksi äiti oli vahvasti sitä mieltä että luokka olisi ostanut rekallisen vessapaperia ja jakanut paprupaaleja sukulaisille joululahjoiksi, koska "joulunahan sitä kuluu eniten, kun ollaan kotona ja syödään paljon!". Joo-o, mutta silti!!! Muoviloodien viehätys oli siis silmissäni samaa luokkaa kuin sen tilaamatta jääneen harmaan kakkapaperin.

Laatikoiden sisältö sentään onneksi oli oikein maukasta! Niinpä tyydyin vähän tuunaamaan herkkuja kakkupapereilla, peltirasioilla, vanhoilla Rex-purkeilla, etikettitarroilla, silkkinauhoilla ja sokerikuorrutteillakin. 






 Mummit ja kummit varautukoot: täältä näitä pesee...


15.12.13

Joulukaffia

hyvää kahvia
kaardemummaa
glögimausteita
lasipurkkeja
etikettejä
silkkinauhoja

sekoitetaan
purkitetaan
koristellaan
lahjoitetaan
nautitaan


Kaksi viimeistä rakkaudella.


14.12.13

Kääre

Mistä tunnistaa tilkkuilijan joululahjapaperiostoksilla?



Kuosista. Tilkkuiljan silmin siis blokista.


13.12.13

Joulun tähdet

...tuikkikoot valoa ja lämpöä jokaiseen tupaan ja torppaan! 
Pimeän vuodenajan parhaita puolia ovat törkeän painavat kauppakassit pullollaan ihania kynttilöitä. Niitä nimittäin kuluu ihan urakalla niin sisällä kuin "ulkona" partseilla. Yleensä meidän kotiin kelpuutetaan (niin niin, kukahan on se joku joka kelpuuttaa..?) vain valkoisia kynttilöitä, mutta nyt on muutama punainenkin löytänyt tiensä puolisalaa tänne. 




Nurkkia kolisuttelevasta Seijasta huolimatta
valoisaa Luciaa ystävät!


12.12.13

Meni ihan pipariks!

Neiti toivoi nimpparilahjaksi tyttöjen joulukutsuja. Sellaisia joihin äiti tekee kattilallisen piparitaikinaa, ystävät tulevat heti koulupäivän päälle leipomaan ja koristelemaan peltikaupalla herkkuja, neidit siemailevat glögiä ja kuuntelevat popahtavampia joululauluja nonstoppina, puhuvat pojista, kikattavat ja kiljahtelevat puheiden päälle ja lomaan. 

Sellaisiakin joissa mami paistaa ja polttelee hikihatussa pelleittäin pipareita, kuumentaa ja kiikuttelee glögiä, kuulostelee toisella korvalla pitääkö mennä väliin pieneen prinsessalliseen draamaan, jynssää perintömööbelipöydän puunsyihin uponneet jauhot tuskassa entistä syvemmälle, rapsuttelee kovettuneet kuorrutteet penkeistä, konttaa pöydän ympärillä jynssäten parkettiin tallattua taikinaa. 

Sellaisia joilla kaikki saavat nauttia luovuudesta ja yhdessä tekemisen hyvästä meiningistä, ihailla lopputuloksia, herkutella tekeleillään ja saada vielä pussillisen taideteoksiaan kotiin vietäväksi niiden kuivuttua. 


 


Sellaiset juhlat on helppo polkaista pystyyn ihan ex tempore. Äiti lähettelee parhaimpien kavereiden äideille pyhänä meilit, jossa ilmoittaa että neidit voivat seuraavana päivänä saapua leipomaan ja lupaa huolehtia heidät aikoinaan kadun yli partioon ajoissa. Sellaiseen kutsuun äidit vastaavat aina Ugandasta asti hurjan nopeasti, ja ilmoittavat neitien saapuvan innolla leipomaan. 

Sellaisissa juhlissa on ihanaa pikkunaisten energiaa ihan parhaimmillaan ja kaikki ovat onnellisia. Neiti on kuulemma saanut elämänsä ihan parhaan nimpparilahjan! Onnellisena maailman aamu-unisin tyttö pakkaa seuraavana aamuna pirteänä piparipussukoita sydännimilapuilla varustettuna kouluun lähteväksi. Äitikin on niin onnellinen <3

Koulusta neiti palaa itkien. Juhlissa mukana ollut neiti Tärkeä on mennyt kertomaan yhdelle luokan tytöistä että on ollut tällaisissa juhlissa, jossa olivat mukana kaikki. Tämä tyttö on luonnollisesti pahoittanut mielensä ja tytön mielen pahoittaja on mennyt reiluna kaverina kertomaan opettajalle että tytöllä on paha mieli ja syyn tähän. Opettaja ottaa sitten nimpparisankarin puhutteluun!!! 

Tässä  vaiheessa nyyhkytettyä kertomusta äidinkin tekisi mieli ottaa pari tyyppiä puhutteluun ja muistuttaa kuinka koko luokka on aina kutsuttu synttärijuhliin, myös ne jotka eivät ole parhaita kavereita, tai siis joiden kanssa ei tehdä ylipäänsä mitään yhdessä, ei koulussa eikä vapaalla. 

Tilanne koulussa oli päättynyt siihen että neiti oli pyytänyt itkien anteeksi kutsutta jääneeltä luokkatoverilta. Tilanne kotona päättyi siihen että äiti järjestänee seuraavat lastenjuhlat ihan vain bestiksille. Ikävää sekin.

Viime päivinä on somessa ja valtakunnan pääuutislehdessä käyty keskustelua lastenjuhlien aikaansaamista suruista. Norjalaisäiti on julkaissut facessa kuvia koskemattomista karkkikulhoista ja suomalaisäiti kertonut kuinka nelilapsisessa perheessään on kahdesti käynyt niin että juhliin ei ole saapunut ensimmäistäkään kutsuttua. Tällaiset tapaukset ovat varmastikin todella suurta surua aiheuttavia ja lapsia sekä perhettä haavoittavia asioita, joita ei toivoisi kellekään! Niin surullista että iloisista ja odotetuista asioista voi aiheutua surua niin monin tavoin: kutsutta jäämisestä, vieraskadosta ja perheen päätöksiä kyseenalaistavasta jälkipyykkäyksestäkin. Niin surullista, niin surullista.

 

11.12.13

Sydänpussukat



Näihin sydämellisiin pussukoihin tarvitaan:
pellavaverhon lyhennyksestä jäänyt kangaskaistale
(= yläkäänne valmiina, simbsalabim), 
paidasta irti leikatut henkarinarut, 
Riikan peitosta ylijäänyttä ruutukangasta, 
kaksipuolista liimakangasta,
tikkauslankaa, 
valkoista ompelulankaa 
ja ompelukone.
Käsinkin käy.

Silitetään ruutu liimakankaalle,
leikataan sydämiksi,
silitetään ja
harsitaan ne pellavalle,
tuupataan silkkinarut sivusaumoille,
ommellaan sivut,
asetellaan sauma keskelle,
ommellaan pohjasauma
ja silitetään.

Ihaillaan lopputulosta,
kehutaan itseä kierrätyshengestä,
romantisoidaan tovi sydämillä,
pakataan parin ihanan kummisedän 
joulutervehdykset näihin.
Tai sitten joillekin ihan muille 
jotain ihan muuta ihanaa joskus ihan muulloin.

Mitäkö ikimuistoista tein 11.12.13 klo 14:15?
En mennyt naimisiin.
Ompelin näitä.



10.12.13

Kinuskillan joulu

Tehtiin ystävän kanssa laajennettu Tuusulanjärven-kierros. Erilainen kuin ne perinteiset Ainoloineen ja Halosenniemineen. Harrastettiin enemmänkin ruokakulttuuria ja värkkäystä. Aloitettiin aamiaisella Kellokosken ihanassa Kinuskillassa, jonka jouluinen aamiaisbuffa korkattiin aamun ensimmäisten joukossa. Kympiltä kinkkua ja rosollia napaan, heh heh. No, kinkun säästin aaton hujakoille, mutta rosolli ja tortut tuli korkattua hyvissä ajoin. Hyviä olivat! Kuten kaikki muukin, käykää vaikka itse kokemassa!

Vähintään yhtä kiehtovaa herkkujen kanssa on paikka ja tunnelma, jonka ihana emäntä joukkoineen on ruukinmiljööseen loihtinut. Taas paikkaa katseli jotenkin uusin silmin ja löysi sitä sun tätä kivaa ja hymyn huulille nostattavaa. Kirjahyllystä löytyi myös joulumatkakuumeen nostattava iso ja kaunis kuvakirja. Aijaijai...





Kierroksemme mutkitellessa järven toiselle laidalle ajoimme kyllä kulttuurikotien tienviittojen ohi. Osoittelin niitä ystävälle, joka välittömästi aloitti fillariretkisuunnitelmat ensi kesälle. Niissäkin kiehtovissa kodeissa kannattaa vierailla nautiskelemassa! Paitsi Kiven kuolinmökissä, joka on niin surkea torppa niin pöpöisellä ja verisellä historialla, että sitä surkeutta ihmetellessä alkaa itseäkin heikottaa. Tosin ei välttämättä Kinuskillan eväät masussa. Sitä en nyt kokeillut. Kommentoikaa jos itse testasitte asian laidan...


9.12.13

Hyrrätyyny

Pakettiin on kohta kääriytymässä tämäkin tyyny, johon treenailin terävälehtistä krysanteemia, Ken gikua. Jouluisia kankaita tässä kryssassa :) Kryssaa enemmän se kyllä mun silmissä on hyrrä. Vain puukeppi ja tuulenpuuska puuttuvat...


Rakastan simppeleitä sarjatuotantotöitä, ja tästä niitä löytyi. Kangassuikaleet kaksinkerroin ja päästä yhteen, kääntö ja silitys. Sitten vaan sur-rur toisiinsa ja taustaan kiinni.




Tältä näytti siinä vaiheessa kun tajusi jättäneensä saumanvarat eri kokoisiksi kuin ohje kehotti. Onneksi tilannetta sai korjailtua hieman ompelemalla ja vähän lisää silittämällä. 


Hyrrän keskelle väkersin vielä pikkupampulan. Hei mikä sen oikea nimi onkaan??? Sitä oli niin kiva muovisella apuhärpäkkeellä tehdä, että tehtailin sarjana vielä pari lisää tyynyn taaksekin ikäänkuin valenapeiksi. Nappikiinnitystä tästä tyynystä ei löydy, senkun humpsautin tyynyn sisään vähän kuin tyynyliinaan, mutta tulipahan tehtyä tuollainen jouluhuijaus. Eikä se ole joulun ainut, meiltä kun edelleen löytyy niitä tonttuihin ja pukkiin uskovaisia immeisiä. Muitakin kuin minä.


Pehmeää joulunalusaikaa, ystävät!


8.12.13

Siskoni

Kuopus pimputteli yksittäisiä sointuja. 
Siskonsa käveli pianon viereen ja alkoi laulaa hennosti. 
Veli yhtyi lauluun. 
Hetken kuluttua sisko totesi "odota, mä tulen kitaralla mukaan". 
Olohuoneen täytti Laura Närhen "Siskoni".


Kumpi meistä äidin pieni lempilapsi on, 
kenen hiukset ovat pellavaa ja kultaa, 
kumpi isän ruususista tärkeämpi on, 
kenen olkapäällä taivaanlintu laulaa,

Sinä olet minun siskoni, 
en tahdo että kilpailumme jatkuu 
sydämeni murtuu, 
Sinä olet minun siskoni, 
en tahdo että erkanemme koskaan, 
tule mua vastaan, 
oi siskoni mun

Miksi meidän ympärillä pelko asustaa, 
ehkä vastausta ei löydy enää koskaan, 
tiedän että kaikkea ei saata unohtaa, 
mutta toivon että anteeksi voi antaa, 

 Sinä olet minun siskoni, 
en tahdo että kilpailumme jatkuu, 
sydämeni murtuu 
Sinä olet minun siskoni, 
en tahdo että erkanemme koskaan, 
tule mua vastaan, 
oi siskoni mun 

Kumpi vanhemmille rakkain on,
kumpi onneton ja kumpi lohduton,
hiljaa piikkejänsä kasvattaa, 
yksinäiset ruusut hiuksillaan, 
pellavaa ja kultaa, 

Sinä olet minun siskoni, 
en tahdo että kilpailumme jatkuu, 
sydämeni murtuu, 
Sinä olet minun siskoni, 
en tahdo että erkanemme koskaan, 
tule mua vastaan 

 Tule mua vastaan 

Sydämeni murtuu

Niin onnellisena soffalla Kalsarivillejen keikalla.
Niin onnellinen siitä että tämäkin laulu 
on heille vain yksi kaunis melodia 
monien muiden kauniiden joukossa.

oi kalsarivilleni mun <3