lauantai 4. tammikuuta 2014

Rinsessavillis

Neiti on kasvanut ulos villatakistaan. About kaksi vuotta sitten. Villiksestä jonka peri idoloimaltaan Amalta. Olen ajoittain ehdotellut villatakin lahjoittamista oikean kokoiselle seuraavalle käyttäjälle ja saanut totaalisen, lähes hysteerisen kiellon ja paljon paheksuntaa osakseni. Yritin olla ovela ja kerroin tytön joululahjatoiveita kyseleville sopivan kokoisen villatakinkin yhtenä vaihtoehtona. Ei tullut sellaista pehmeää pakettia.

Toissapäivänä sitten kyllästyin nousuvettä odotteleviin paljaisiin ranteisiin ja nappasin takin soffalle kanssani. Lankakorista löytyi yhtä sun toista väriä, mutta päätin raidoituksen sijaan tehdä resorien jatkot niin että näyttävätkin rehellisesti siltä mitä ovat: jatkoilta. 

Kukkaponchosta oli jäänyt kirjavaa lankaa, joka about mätsäsi neidin villiksen sävyihin, joten sillä lähdettiin liikenteeseen. Puikkojakaan ei mun repertuaarista löytynyt ihan niin pieninä kuin kaupan villisneulojalla näkyi olleen, mutta otin ne pienimmät. Pirun ohutta bambua mun käsissä...


Noukin virkkuukoukulla resorista silmukat ja neuloin jatkot. Niin innoissani olin työn käynnistyessä siitä että muistin taas pitkästä aikaa kaiken virkkuun jälkeen osaavani neuloakin, että muutamat sentit resoria ehtivät syntyä ennen kuin edes huomasin hihassa olevaa isoa likälänttiä. Päätyy villis siis puikoilta suoraan pyykkiin!

Käväistiin tytön kanssa tuunauksen lomassa ale-ostoksillakin. Ei villatakkikaupassa, vaan kirjakaupassa. Katseltiin siellä käsityökirjasta kuinka pienen tytön söpöä pinkkiä villistä oli virkattu isomman tytön söpöksi pinkiksi villikseksi. Oltiin niin ajanhermolla, koska päivän Hesarissakin oli ollut hauska artikkeli tuunaaja-stailisti Aija Rouhiaisesta. Tilkkuterapiaystävä tuunaa vaatteitaan Aijan kurssilla, ja on useampaan kertaan kehunut mukavan naisen upeita ideoita ja vaatteita, ja tuo Torstai-liitteen juttu kyllä tuki kertomaansa siinä määrin, että harkitsen minäkin kurssilleen hakeutumista.




Koska virkkuukoukku nyt kumminkin on se mun omin instrumentti, niin päädyin vielä nirkkomaan hiansuut. Eikös vihreästä aivan selvästi tullut rinsessalle sopiva kruunureunus, ja täten voida julistaa entinen liian lyhyt villis rinsessavillikseksi? Onhan takissa vyötärökin jo aika ylhäällä, mutta se ei haittaa onnellista jatkoajan saanutta. Aikoo kuulemma käyttää takkia vielä ylioppilaanakin... En halua edes ajatella kuinka povenmyötäinen napapaitavillis piskuisen rinsessani neule silloin onkaan!

Niin hauskaa tää tuunailu oli, että sohvalla istui vielä yöllä puoli kahdelta kolme käsityöläistä. Yksi virkkasi unilelulleen kaulahuivia, toinen setvi siskonsa lankavyyhtiä ja kolmas neuloi ja sittemmin virkkasikin sille ensimmäiselle tätä takkia <3


Pehmeää päivää sinne ruudun taa!


6 kommenttia:

  1. voi sun kanssas! olet kyllä varsinainen ompelumestari. kivat värit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh heh, oli hauskaa tuunailla neuletta :). Toi ihana väri-iloittelu mut varmaan saikin käyttöikää hihojen myötä pidentelemään.

      Poista
  2. Villis näyttää niin herkullisen väriseltä, että en minäkään siitä hevin luopuisi. Ja sano prinsessalle, että ylppäreitten jälkeen se toimiin hienona bolerona vielä kymmenen vuotta ainakin. Nuo virkkaukset on ihan hehkeät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, on toi aika karkki takki :) Boleroa en ollut tullut vielä ajatelleeksikaan, neiti ilahtuu takuulla tuosta jatkoajan jatkosta!

      Poista
  3. Anonyymi7/1/14

    Hihi, meillä piti tehdä sama Pinwheelille. :) Mutta niin on ihanaa, kun omatekoinen neule on mieleinen! <3

    VastaaPoista
  4. Lämmittää niin mieltä kuin käyttäjää :)

    VastaaPoista

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)