29.5.14

Harmaata helaa!


Helatorstai on harmaa ja sateinen. Kuin mun sielunmaisema. Eilen juhlittiin jo etukäteen pikkuperheen kanssa; syötiin neidin toiveesta juustoja ja höystettiin niitä makeilla mansikoilla. Ei juhlittu niinkään helatorstaita, vaan tietoa siitä että koti siirtyy näillä näkymin kesän aikana vuoren juurelta kallion laelle. Kuten olen hokenut: only way is up ja siltä se konkreettisestikin alkaa tuntua!

Niin onnekas olen, kun ympärillä on liuta ihania ystäviä ja suloisia muksuja <3

19.5.14

Mehubaari

Sanokaa Fazer, kun haluatte hyvää!
Mitä laitetaan, mitä laitetaan?
Tuoretta, luomua ja läheltä.

Saako olla chilillä vai tomaatilla höystettynä
- boostaavaa karpalomehua?
- makean hedelmäistä mangopassionmehua?
-Floridan auringon alla kypsyneiden appelsiinien mehua?


Onneksi oikeasti ei tarvitse vastata,
riittää että odottelee satoja kypsyviksi.


17.5.14

Man tar vad man har

Tuli nälkä. Himotti salaatti. Kasasin sen kaikesta mitä kaapista löytyi. Onneksi joku oli täyttänyt kaappia herkuilla, ja unohtanut sitten syödä ne reissuilleen lähteissään.

Salaattipedin päälle kasasin eiliset keittopotut salsassa kieriteltyinä, tuhdin kerroksen (oli kato just päiväys umpeutumassa...) leipäjuustoa, kaupan coleslow-salaattia joka muuten on yllättävän hyvää vaikka anopin tekemä tietenkin sitä parasta, ja kruunuksi rasiallisen suuria mustikoita. Jotteivat pääse kaapissa happanemaan... 


Valkkaripullon pohjaltakin sai sopivasti tikistettyä vielä vajaan lasillisen hapokasta herkkua, ja juhlava lounas oli valmis. Yksikseni sillä sitten juhlin aamuista fillarointia Käräjäoikeustalolle.


15.5.14

Pöntöllä

Veli kutsui mökkitalkoisiin. Talkoot äitienpäivän hujakoilla on meidän suvussa kait enenmmän sääntö kuin poikkeus. Mummolassa koko suuri katras käänsi perunapellot ja istutti itäneet potut, päälle hörpittiin kakkukaffet. Tai oikaistiin pihavaja ja maalattiin se kauniiksi, päälle hörpittiin kakkukaffet. Mökillä on pidetty romppeenraivaustalkoita ja hörpitty päälle kakkukaffet. Nyt pyydettiin varustautumaan maalailuun sopivasti ja tuomaan se kakku kaffeelle.

Mökillä ei odottanutkaan maalia kaipaava liiteri, vaan taidetalkoot, jee jee! Seurueen lapset nimettiin joukkueiden kapteeneiksi ja he valitsivat joukkuetoverinsa aikuisista. Teini halusi rakentaa mamin kanssa, jee jee <3, aivan paras lahja! Neljä ryhmää sai opastuksen lintupöntön rakentamiseen ja yhdeksäntoista purkkia (!!!... tosin kahdeskymmeneskin väri syntyi hetkessä, koska veli oli jättänyt pinkin pois valikoimista...) maalia käyttöönsä. 

Palaset oli onneksi sahattu valmiiksi millintarkkaan mittaan, joten ruuvinväännin vain surisemaan ja hetken ihmettelyn jälkeen alkoi pönttö kohota korkeisiin mittoihinsa. Joukkueet vielä tuunailivat pönttönsä mielihalujensa mukaisiksi, ja niinpä niistä löytyy nyt savupiippujen lisäksi rock-tipujen kettinkiä rokkilaulupuun vierestä, terassia ja köynnösritilää...

Sitten päästiin maalien kimppuun, hi hii... Melkoisia taidepläjäyksiä alkoi syntyä! Maalien runsaus, karnevaalitunnelma ja nuoret kapteenit ehkä vaikuttivat siihen että lopputulos on sangen värikäs.



Puutarhurin ja poikansa pöntöstä tuli aurinkoisen keltainen. Viherkatolla kukoistavat sammalet ja keltainen maksaruoho. Rehevänä kukkiva bougainvilleköynnös kiemurtelee köynnöstukea pitkin kohden kattoa. Juu, näin meillä...


Lopuksi pöntöt signeerattiin pohjaan ja kapteenit valitsivat tienvierustan koivukujasta omat puunsa, johon pöntöt kiinnitettiin värikkääksi riviksi. On siis lintujen lisäksi naapureillakin ihmeteltävää ohikulkeissaan ;). Hauskaa oli ja innolla siis suosittelen lintupönttötaidetalkoita kaikille! Idean saa vapaasti varastaa tai kopioida, niin se oli nytkin tehty järven yli. Idean isäkin veneili tarkastamaan ja hyväksymään tekeleemme.

Rakentelun päälle tekikin jo mieli saunaan ja uimaan. Muksut juoksivat kymmenen kertaa kahdeksanasteiseen järveen ja uida polskuttelivat osin sukellellenkin pitkät lenkit, joten kyllähän munkin piti käydä kaulaan asti kastautumassa. Teki eetvarttia!

Saunan päälle maistui veikan tulinen hernerokka ja äiteen lempeä uunijuusto. Päälle hörpittiin ne kakkukaffet. Appelsiini-mango-suklaakakku teki kauppansa. Vatsa oli täynnä, posket auringosta ja saunasta punaiset ja mieli seesteinen kun iltahämärässä ajeltiin muksujen kanssa kotiin. Takapenkki nukkui. Kaikin puolin hyvä päivä pitkästä aikaa. Seuraavana päivänä tuli viesti ensimmäisestä lintuhavainnosta pöntön suulla. Kuopus oli kovasti mielissään tipun valinnasta...



6.5.14

Roma - amoR, blaah

Vietettiin Vappu Roomassa. Oli varattu matka aikoja sitten ajatuksella juhlia ikimuistoisesti parisuhteen vapppuista 20-vuotispäivää. Ikimuistoinen matkasta tulikin, vaikka se juhlaosuus siitä skipattiinkin. Lapset halusivat lähteä koko perheen voimin, sovittiin yksi sääntö ja luulin kahden aikuisen voivan seisoa neljä päivää vaikka päällään.


Nyt on sitten koettu tajunnanräjäyttävät ihmismassat Vatikaanissa ja saatu esimakua virkistävistä puutarhoistaan sekä uuvutusmarssittu läpi sen museoiden noin 50 taideaarteita pullistelevaa salia (todellakin once in a lifetime -juttu, hermo ei kestäis toistoa), nähty Sikstuksen kappelin väriloisto, Pietarinkirkon massiivisuus ja Pantheon herkkyys. 


Lounasta on nautittu Piazza Navonalla neljän virran suihkulähteen äärellä ja paikallinen kukkatori katsastettu. Minimalistisia espressoja on hörpitty, hyviä ja halpoja punaviinejä lipitetty, liian herkkua pastaa mätetty ja uskomattoman maukkaita jätskejä nautittu.



On koluttu läpi Colosseumin ja Forum Romanumin raunioiden ja maksettu ylihintaa kimppakuvasta gladiaattorien kanssa, kiivetty Palatinolle, yhdelle seitsemästä kukkulasta pällistelemään kieron vaimon Livian kämppää. Niin diggaan keisarinnan ja keisari Augustuksen asumisjärjestelyjä! Circus Maximuskin on kierretty, tosin nelikon sijaan ihan vaan jalan.


Espanjalaiset portaat Piazza di Spagnalla on noustu ja laskeuduttu niin sateessa kuin paisteessa. Metromatkoista on selvitty ilman ryöstöjä ja koettu sekin miten aina ei mahdu mukaan asemalle ajavaan junaan. Taksien kyydissä on peruutettu rallivauhtia yksisuuntainen katu ja koukkailtu sataaneljääkymppiä siksakkia kaistalta toiselle.

 

Paikallisessa Kalliossa, Trasteveressa on syöty elämän parhaat carbonarat ja vedetty simpukoita haaviin urakalla, kosher-ravintoloihin vain kurkittu. Kujillaan on ihasteltu kuivuvia pyykkejä ja laskeuduttu tulvivan Tiiberin rantatörmälle. On löhöilty joen saaren nurtsilla, ihmetelty nurtsia parturoivaa lammasta ja kosken kuohuja sekä käräytetty nassu.


Päivää on paistateltu vehreässä ja helteisessä Villa Borghesen puistossa ja avauduttu oikein kunnolla ruusukauppialle. Miehen kävi mua niin sääliksi, että halusi ehdottomasti antaa itse mulle tulipunaisen ruusun :D. Fontana di Trevikin on nähty, mutta kolikkoa en suihkulähteeseen heittänyt. En aio palata ikuiseen kaupunkiin, tässä visiitissä oli ihan tarpeeksi. Koskaan ennen ei ole ollut niin ihanaa palata reissulta kotiin ja arkeen. 


Silläkin ettei enää voi jättää tiskejä vaan pöytään
ja kävellä matkoihinsa.