31.10.14

Syyskoisot

Tai noh, lyhtykoisoja nämä oikeasti ovat, 
mutta mulle nämä ovat syksy ja kurpitsajuhlat.



Kurpitsajuhlia vaan ei meillä tänä vuonna vietetäkään, 
koska muksut ovat poissa kotoa, enkä halua juhlia yksin.

Hauskaa Halloweenia kaikille kuitenkin!
Karkeilla tai kepposilla...





29.10.14

Kuuma tuoli

Eroseminaariryhmässä oli leikitty "kuumaa tuolia" lomaillessani trooppisessa kuumuudessa. Muutama muukin ryhmäläinen oli ollut reissuillaan, joten meidät istutettiin arkeen ja ryhmään palattuamme kuumaan tuoliin. 


Oletteko leikkineet sitä? Ideahan on että muut henkilöt kirjaavat lappusille kolme positiivista asiaa sinusta, ja vuorollaan sitten kertovat ne sinulle ääneen, nimesi lausuen ja silmiin katsoen. Perustelevat vielä mielipiteensä. Saavat sinut punastumaan, hymyilemään, nauramaan, nyökkäilemään, ilveilemään ja kyynelehtimään. Leikki jota suosittelen kaikille ja ihan mihin vaan tilanteeseen!

Ryhmämme on suuri ohjaajan ja tukihenkilöiden täydentäessä meidän seminaarilaistenkin suurta lukua. Mitä luulet miltä Sinusta tuntuisi saada positiivista palautetta 15 henkilöltä, joista ketään et ollut vielä viime kuuta aiemmin edes tavannut?

Yllä kertomani lisäksi myös häkellyin, liikutuin, ilahduin ja lähdin leijailemaan kuullessani nämä mielipiteet itsestäni:


iloinen nauru
säkenöivät silmät
miellyttävä olemus

aistit auki
näyttää tunteet
puhuu rohkeasti kokemuksistaan

iloinen "halki, poikki ja pinoon" -persoona
ratkaisu- ja tulevaisuussuuntautunut
avoin ja itsestänsä antava

avoin
herkkä
sinnikäs

ihana nainen, sielun sisko <3
huumorintajuinen selviytyjä
suloinen ja kaunis

olet ihana henkilö
mutta myös jämerä joka pystyt jakamaan
osaat artikuloida

luonnonkaunis
määrätietoinen
spontaani
iloisen räväkkä

positiivinen
tilannekomiikka hallussa
tunteellinen

keskusteleva
selviytyjä
kaunis

avoin
tunteellinen
hauska

ironinen rehellisyys
voittajan älykkyys
huumori

avoin ja rehellinen, positiivinen
dynaaminen!
rohkea, voimakas itsellinen nainen!

touhukas organisoijanainen
vastuullinen
huolehtivainen
ulospäinsuuntautunut

iloinen ja nauravainen
ulospäinsuuntautunut
empaattinen

superiloinen
tosi aurinkoinen
tunteellinen

Seminaarissa olemme kirjallisesti sitoutuneet luottamuksellisuuteen, siihen että muiden asioita ei riepotella ryhmän ulkopuolella. Tämän postauksen uskaltauduin tekemään, koska käsittelen tässä, kuten muissakin jutuissa itseäni ja omaa elämääni, johon liittyy vaihteleva joukko muita kanssaeläjiä vaihtelevin tavoin elämääni vaikuttaen. Tässäkin jutussa on mukana lisäkseni 15 muuta yksityishenkilöä, joiden nimiä en mainitse kuten en muidenkaan sellaisten jotka eivät halua tulla täällä mainituiksi, tai joita itse en halua mainita.

Tämä listaus teki minut valtavan onnelliseksi sen kuullessani. Paperilaput kaivoin taas esille kun tarvitsin tukea, lohtua ja uskon vahvistusta. Uskoa omaan itseeni kun taivaalta (tai noh, onneksi vain luurista ja meilistä) sataa kakkaa niskaan. 

Taidan toteuttaa leikkimielellä heittämäni kommentin, ja käydä ostamassa ison kehyksen. Sitten teipata laput kehyksen lasin alle, naputtaa taulukoukun sängyn viereen ja lukea laput läpi JOKA ilta nukkumaan mennessä. Ehkä uudelleen JOKA aamu ylösnoustessanikin. Tai ainakin silloin kun uskonpuute itseen iskee. 

Se ei onneksi ole jokapäiväistä.





28.10.14

Liiskattu mato

Sain varhain pyhäaamuna meiliini aikataulutetun Hyvin Virallisen "Kehoituksen" poistaa Päivityksistä juttuja, jotka oli koettu kolmen henkilön yksityiselämän suojaa loukkaaviksi. 

Vastasin viestin lähettäjälle kertomalla ettei blogissani esiinny hänen eikä perheenjäsentensä nimiä, eikä yhdessä ainoassa kuvassa olevat kasvotkaan näy täysin, ja että myös muut kuvassa esiintyvät henkilöt ovat nyttemmin muuttuneet erinäköisiksi. Koska kyseinen kuva on loukkaantuneen luvalla jo lehdessä paljon aiemmin julkaistu, ja mainitsen jutussa kuvan olevan lehtikuva, en myöskään koe sillä loukanneeni heidän yksityisyyden suojaa. Kyseisessä Päivityksessä ei myöskään ole samaisen yksityisyyden suojan vuoksi lehden nimeä ja numeroa, vaikka yleensä en syyyllistykään julkaistun lähteen pimittämiseen.

Kerroin myös että blogimaailmassa on täysin normaalia kirjoitella mielipiteistään. Näin olin tehnyt mainitsematta kenenkään asianosaisen nimeä. Kerroin kirjoittavani blogia omasta elämästäni, en loukkaantuneesta muuten kuin miltä osin se surukseni liittyy omaani. 

Toimintani on siis ollut normaalin blogietiikan mukaista ja kerroin etten näe tarvetta poistaa juttuja. Häntä kehotin hyväksymään asian, aivan kuten me olemme joutuneet hyväksymään hänen ja perheenjäsenensä loukkaukset yksityselämässämme.

Sittemmin kuuntelin kolme raivoisaa puhelua muulta taholta. Kuulin liudan syytöksiä, moitteita ja uhkailuakin. Tai ainakin sellaisiksi ne koin. Loppumetreillä sain tietää kuinka kirjoituksilleni "naureskellaan laajemmissakin piireissä" asian kertojan suostumatta tarkentamaan piiriä tai sen laajuutta omaa päätään suuremmaksi.

Joudun kuuntelemaan toistuvia tivauksia siitä miksi satutan muita avoimuudellani. Avoimuus nyt vaan on yksi tuon asian kysyjää kovasti häiritsevistä luonteenpiirteistäni, hyvin raskauttava sellainen. Tässä casessa avoimuus on yksipuolista, satuttelu ei.

Onneksi olin parin puhelun välissä kyynelehtinyt tunnin perheneuvolassa, ja kuullut kahden lastenkasvatuksen ja psykologian ammattilaisen kehuvan ja kiittävän tapaani viestiä asioita lapsilleni sekä ylipäänsä hoitaa oloja kodissa, jonne perheestämme itsensä ulkoistaneen henkilön ei enää pitäisi päästä komentelulonkeroitaan ulottamaan. Valitettavasti vaan syyllistävä kyökkipsykologiansa yhä vyöryy sinne, kotipihalle, jopa lasten rientoihin suoraan luurista niskaani.

Esikoista odottaessa totesin oloni olevan kuin liiskatulla madolla. Silloin se oli positiivisen onnellista. Nytkin olo on kuin liiskatulla madolla. Ilman sitä positiivista onnellisuutta. 

Olen väsynyt ja turta. En jaksa enkä tahdo taistella päälle tulvivaa raivoa vastaan. En myöskään edelleenkään tahdo tavata loukkaantunutta, en edes rosiksessa. Tarvitsen energiani turhaa tappelua paljon tärkeämpiin asioihin. Alistun siksi kynnysmatoksi, jona olenkin jo vuoden päivät ollut. Sensuroin kehoituksesta tekstejäni. 
 
Eläköön sananvapaus.


27.10.14

Glögikausi korkattu!

Avattiin pikkupirpanoiden kanssa glögikausi. 
Nakattiin haaviin koko pullollinen Hommanäsin 
todella mustaherukkaista Jouluglögiä. 
Kunnolla kanelilla, kaardemummalla, pomeranssilla 
ja neilikalla vahvistettua marjamehua. 
Palanpainikkeena puoli pussillista joulupipareita, 
sesongin ekat niitäkin herkkuja.


 Pöytään hipsi yksi kaunis tonttutyttökin. 
Lisäsi kummasti juhlan tuntua.


Makeaa ja lämmintä.
Kumpikin tuli tänään enemmän kuin tarpeeseen.


26.10.14

Mööbleerausta ja samoja sanoja

Saatiin neidin kanssa huikea idis vaihtaa kaksosten ja mun makuuhuoneita. Kuopus taas ei idealle lämmennyt lainkaan, tuskastuneena kyseli että mitä järkeä on vaihtaa huonejärjestystä vain neljä kuukautta muuton jälkeen, vasta juurihan mööbeleitä on myllätty?!? Aivan väärä kysymys meidän perheen naisille ;)

Perjantaina alkoi koulupäivien päälle kerrossängyn purku, kantelu ja uudelleenkasaus. Vaatekaapeista tavarat siirtyivät vauhdilla huoneesta toiseen. Leluhyllyjen tavarapaljous täytti makuuhuoneiden välissä olevan olohuoneen lattian. Blaah, ollapa beduiini... Lipastoa, tuoleja, yöpöytiä, lamppuja, mattoja ja rahia siirreltiin huoneesta toiseen.

Illan päätteeksi oltiin tosi tyytyväisiä kivoihin uusiin huoneisiin. Jopa kuopus, joka uudella järjestelyllä sai kunnon koriskentän makkariinsa. Äiti kyllä tietää mistä narusta vedellä... Lapset kömpivät onnellisina yöpuulle kivan illan päätteeksi uuteen koloonsa.

Lauantaina neiti lähti ystävättärien kanssa yökyläseikkailuun ja isoveli ulos ystäviensä kanssa. Vietimme kuopuksen kanssa kivan koti-illan pari kikattavaa matsia koripalloillen, tanhuten (!), discoillen, mussuttaen isin ostamia irtsareita ja mamin leipomaa omenapiirakkaa, katsellen Putousta ja kummankin ehdotonta lempparia Downton Abbey'a sohvalla kainaloissa röhnötellen.

Siinä sitten illan mittaan selvisi myös se oikea syy mööbleeraushaluttomuuteen. Nukkuajan lähestyessä poika meni unisen miettiväiseksi ja kysyi josko saisi taas tulla mun makkariin nukkumaan jos vielä retkisanky sinne mahtuu..?

Kyllä mahtui ja kyllä äiti oli tämänkin asian etukäteen miettinyt, vaikkei sitä ollutkaan mainostellut. Makeasti nukutti vaikka sänky pedattiin nyt sänkyni vierustan sijasta sen päätyyn.

 
Patjaltaan uninen poika mumisi onnellisesti hymyillen "Samat sanat!" Ne ovat hänen synonyyminsä sanoille rakastan sua. Yleensä ne on lausuttu vastauksena mamin rakkaudentunnustukseen, mutta nyt mami sai pakahduttavan ihanan iltayön yllätyksen spontaaneilla samoilla sanoilla.  
 
Maailman hellyttävimmillä <3

25.10.14

Vihdoin viimein

Vihdoin viimein olen saanut valmiiksi edes yhden käsityön. Ekan sitten traumatisoineen ja käsitöiden väkertäjän lamauttaneen huhtikuun! Koko syksyn olen taas käynyt tilkuterapiassa viikoittain ompelemassa muutaman tunnin, mutta tempo on muuttunut. Ennen töitä syntyi ja nautin niiden tekemisestä. Nyt nyherrän extrahitaalla käyden ja tuskastuen. Aloittanut olen useammankin työn, lopettanut vain yhden.


Tämän nesessäärin ompelin aiemmin tekemästäni seminolenauhasta ja esikoisen vanhasta vauvalakanasta. Beessillä pohjalla on pieniä valkoisia sydämiä, jotka tosin eivät kuvassa juuri erotu. Kangasta oli jäljellä pätkä tilkkuloodaan jäänyttä ylimääräistä eli beigepohjaista, ja kokonainen pussilakana, joka keittopyykeissä pyöriessään vuosien varrella oli vaalentunut melkoisesti alkuperäissävystä.

Pussin ompelin valmiiksi kait jo kuukausi sitten. Tällä viikolla sain aikaiseksi napsasta siitä kuvan. Nyt huvittaa siitä jo jotain kirjoitellakin. Ei tosin kauheasti. Into tilkkuiluun on kärsinyt ison kolauksen. Sekin.

Malediiveille matkasi alkuvuodesta ompelemani pussi, jonka nyt otin omaan käyttöön, vaikka sitä tehdessä ajattelin sen lahjaksi jollekin. Tämä nyt valmistunut todennäköisesti päätyy lahjaksi, koska vähän luntakin jo saatuamme tajuan joulunkin kohta tulevan. 

Vielä kun tulis se joulumielikin.



24.10.14

Voi vittu!

Osa tekstistä on 28.10.2014 poistettu saamani kehotuksen vuoksi.

Ja ihan siis kirjaimellisestikin! Taas yksi niistä hetkistä jolloin ajattelee ettei jaksa enää tätä paskaa. Mutta on pakko unohtaa oma itsensä ja jaksaa.

Kirjoitin toissapäivänä arkeen palattuani pitkän viestin miehelleni. Kerroin lyhyesti osaltani vieneeni eteenpäin hänen jo pitkään kärttämäänsä ositusasiaa. Kerroin pitkästi ajatuksistani ja tunteistani eroon liittyen sekä toiveista tulevaisuuden suhteen lasten asioiden osalta. Sain seuraavana päivänä lyhyen vastauksen jossa totesi ettei hänelläkään ole ihan hyvä mieli kaikkien eroomme liittyvien asioden osalta. Jessus sentään, pitäisi varmaan sympatiseerata raukkaparkaa!!!

Toissailtana tytär myös esitteli puhelimeensa tullutta outoa viestiä. Siinä ystäväni pyysi miestäni soittamaan hänelle kun ehtii. Samainen ystävä joka katkaisi yhteyden minuun kun halusin puhua kanssaan huhusta, jonka mukaan hän olisi ystävillemme kertoillut suhteestaan aviomieheeni. Asiaa selvitin sitten mieheni kanssa, ja kyseinen ystävä jatkoi vuosien varrella viestittelyä vain mieheni kanssa. 

Eilen vietin mukavan illan lasten ja rakkaan ystävän kanssa. Tytär soitti iltapuhelunsa isälle, ja onnellisena kuulin kuinka he hellästi kertoivat ikävöivänsä ja rakastavansa toisiaan. Lasten mentyä nukkumaan alkoi puhelimeeni pukata viestejä toisen naisen aviomieheltä, ja illan luonne muuttui kertarytinällä.

Tuon toisen naisen aviomies eli kertomansa mukaan luulossa että puolisoidemme suhde olisi viilennyt miestäni tukevaksi ystävyydeksi. Silti viimeiseen pariin viikkoon tuo nainen ei ...xx... Kuinka sattuikin juuri samaan saumaan, jossa olin lennättänyt lapset pois tieltä maapallon toiselle laidalle?!? ...xx...

Aamukaffia juodessani tytär kertoi puhelimeensa, jonka liittymä siis on isin nimissä, tulleen taas yöllä pelottavan viestin vieraasta numerosta. Näytti sen mulle. Kuva mustista pikkupikkupitsirintsikosta ja -stringeistä, sekä viesti jossa sanojensa mukaan katkera mies haluaa ainakin pilata yllätyksen esittelemällä etukäteen hepenet joita ...xx... miehelleni. Rehti allekirjoitus päätti viestin. Naista olenkin miehelleni avoimesti huoritellut ja kuvassa olleet alusvaatteet kyllä kävisivät hyvin työvaatteiksi tuossa maailman vanhimmaksi kutsutussa ammatissa.



Olin lomalla lueskellut hyviä ero-oppaita maanpäällisessä paratiisissa (suositellut alkuviikon viestissäni kuvan kirjaa myös miehelleni ja tämän rakastajattarelle), edennyt eroseminaarin annin puoliväliin ja jo elänyt uskossa että kauhea solmu alkaa aueta ja elo helpottaa. Olin väärässä. Jälleen kerran. Sen lisäksi tiedän nyt että maailmassa on lastensuojelua, ja lapsia jotka tarvitsisivat suojelua isänsä sotkuilta. 

Mitä kaikkea mä vielä joudunkaan oppimaan? Usko hyvään on nyt heikoissa kantimissa, ja eväät lasten tukemiseen köyhät. Aamiaisella jouduin tekstiviestiä lukiessamme kertomaan lapsille naisen miehen saaneen lomamme aikana postitse ...xx... ja lasteni isän, entisen Unelmien Prinssini ja nykyisen Elämäni Suurimman Pettymyksen nyt todennäköisesti muuttavan yhteen uuden rakkaansa kanssa. Yksi lapsista totesi että häntä pyörryttää. Ei ole ainoa meistä.

Koska tää pirun tuska päättyy???


23.10.14

you are beautiful

Ei sen muistamiseen aina tarvita toista ihmistä asiaa kertomaan!
Välillä liikennevalopylväskin hoitaa aivan suvereenisti tämän ihanan päivän piristyksen, ja panee mut vielä hymyilemään sillekin lempeän kiitollisena.


Eikä se tasan tarkkaan petä mua ja riko lupaamaansa :)



21.10.14

Ryppyisen rinsessallista

Täydellisen, uskomattoman upealta lomalta on palattu arkeen! Fliplopit, biksut ja sarongit on vaihdettu toppatakkeihin, pipoihin ja lapasiin. +29:stä suoraan +1:een. Paratiisiin saatiin viestejä kotoisesta sateesta ja lumesta, mutta niiltä on sentään vielä vältytty. Rusketusraidat ovat komiat, naururypyt erottuvat nyt rypyn lisäksi värillä. Kosteusvoidetta tulee kulumaan litroittain, jottei aivan rypistytä ennen kuin taas vaaletaan.

Eilen aamulla aloitettiin paluu, ja tänä aamuna kiiruhdettiin kentältä kodin kautta kouluihin ja muihin puuhiin. Yksi niistä muista oli minulla pyykinpesu. Lomapyykkiä riittää, ja lomalle lähteissä olin vielä riipinyt lakanat sängyistä ja pyyhkeet koukuista. Kun kerran tropiikissakin sai nukkua yönsä puhtaan rapeilla lakanoilla, niin suotakoon sitä iloa meille kotosallakin. Samoin kuin kuopuksen vaateesta vesimelonia aamiaisella. Palat paratiisia vielä nautittavanamme...

Hehkutin tovi sitten uutta ihanaa lakanasettiäni ja sen kruunuaplikointia. Ajattelin nyt sitten esitellä ihanuuden muillekin. Silittelemäti ryppyisen rinsessallinen setti, aivan kuten sille päänsä painavakin.

 

Lomalukemisena oli pari erinomaista ero-opasta, jotka laajensivat näkemystä ja valoivat lisää toivoa tulevaan. Kiitos oppaiden tai sitten ihan muuten vaan olenkin nyt siinä vaiheessa eroa, että kykenen päästämään muitakin vällyjeni väliin. Siis teidät, en todellakaan ketään muuta! Kuopus kyllä sinne mielii useinkin, mutta onnellisena tyytyy petipaikkaan jo muutenkin huonosti nukkuvan mamin viekussa omalla patjalla. 


Lomalla tuli taas nukuttua parisuhteen aikaista king size -sänkyä vielä suuremmissa punkissa vaihtelevan muksuvalikoiman kanssa, ja nyt epäilenkin kyllä yllättävässä alkukesän sinkkuus- tai selviytymispuuskassani ostaneeni sittenkin liian kapean sängyn. Oishan se mustakin ihanaa jos pikkumies tai rinsessasiskonsa mahtuisivat kotonakin viereisellä tyynyllä tuhisemaan. Tosin en mä sit leveämmässäkään sängyssä pystyis nukkumaan, kun pitäis vaan ihailla äiteen pieniä söpöliinejä.

No, näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä kallistaa päänsä unille.
Ehkä jopa ziljoona kertaa parempikin kuin viimeisen 
vuorokauden lentsikkatorkuille.
Kauni uni, ystävät!


10.10.14

Lomalle lomps!

Bloggaaja lentää syyslomailevien lapsukaisten 
ja rakkaan kummituksen kanssa lomalle
 kauas, kauas päivittämään päätään. 
Blogikaan ei päivity lomaillessa.


Ois tänkin rahan voinut käyttää siihen asuntolainasta uupuvaan. 
Ois voinut, jos ois asian noin ajatellut reissua varatessa.
Joka siis tapahtui viikko puolison kotoapoismuuton jälkeen.
Oli isompi tarve terapiamatkaan kuin pienempään lainaan.

Mutta nyt tää onkin juhlamatka:
juhlitaan tuplana ensimmäisiä pyöreitä,
juhlitaan lukiolaisen ekaa syyslomaa ja
juhlitaan puutarhurin valmistumista.

 Päivitellään sit juhlinnan lomassa vaikka 
säitä koko rahan edestä :)


Ei kaduta eikä harmita.
Tarkoitus on nimittäin tarjeta!


9.10.14

Talviteloilla

Raksa Villa Mörskällä hiljeni jo pari viikkoa sitten. Kelit vetivät niin koleiksi ja ajoittain kosteiksikin, ettei napannut maalaushommat mulla eikä terassin timpraus timpureillakaan. Sovittiin että keväällä jatketaan lempeän lämpimässä  auringonpaisteessa.

Silloin mä sitten rapsuttelen ja sudin ystävien kanssa maalipinnat uuteen loistoon, ja timpurit tulevat sen jälkeen rakentamaan pikkurikiriikkisen terassin mulle aamukaffitteluun, rappuset ruukkuviljelmille ja vähän kulkemiseenkin, uusimaan takavajan katon ja hienosäätämään sitä sun tätä mitä nyt puolen vuoden aikana päähäni pälkähtääkään...


Raksan lisäksi Mörskän pihapiiri on pantu talviteloille. Asteripenkki pihan keskeltä on kaadettu maljakoihin ja juurakkoa kärrätty naapureille, Tunjan tuoma uhkea hortensia ja timpurilta saatu raparperi istutettu maahan talvea ja suojaavaa lumipeitettä odottelemaan. Jopa ulapalletuijottelutuolit on nostettu sisään mökkiin. Sen verran tarkkaa puuhaa oli, että täytyy toivoa ettei ovenpielet kovasti turpoa talven mittaan. Muuten noista tuleekin sisätuolit...


Antaa lumen tulla vaan ja tupruttaa, 
tähän tupaan se ei enää sisään tule!


8.10.14

Nöyryyttävää


Kävin lapsettomana viikonloppuna asuntoesittelyssä. Vielä keväällä kävimme sellaisissa koko viisihenkisen perheen voimin. Etsimme silloin suurempaa perheasuntoa. Nytkin etsin perheasuntoa, jossa teinin ja tulevien teinien olisi tilaa kasvaa omissa huoneissaankin. Halusin jatkaa hakua siitä mihin se oli keväällä tyssätty, toki yksikseni myös maltillisemmin maksuerin.

Olin käynyt neidin kanssa viikolla tutustumassa entisten kotikulmien liepeillä tarjolla olevaan uudiskohteeseen. Tyttö sanoi rappukäytävässä että "Yök, äiti täällä haisee ihan urheilukaupalle". Äitiäkin otti muovimaton lemu ja merellisenä näkymänä markkinoidut naapurien sotkuiset parvekkeet sen verran kaaliin, että innolla palattiin nykyiseen kotiin.

Kun sitten päätin päiväfillaroida kivenheiton päähän nykyisistä kotikulmista, joillekin siis jo syvään viidakkoon, ja astuin sisään uutuuttaan hohtavaan ja valoisaan Hitas-asuntoon, jossa kauniita pintoja ja suuria ruutuja riitti, en voinut olla ihastumatta! 

Yöllä lähti viestiä pankkineidillemme (rouva tosin) ja aamulla alkoi meiliin ja luuriin sadella vastauksia. Lainahakemus lähti pankkiin ja välittäjän kanssa sovimme yksityisnäytön iltamyöhäiseksi, niin että muksutkin ehtisivät harrastusten jälkeen tulla asuntoon ihastumaan.


Tiesin asunnon olevan about liian kallis ja about liian suurikin, ainakin niihin päiviin jolloin lapset ovat isän luona. Silti hinta oli vain reilut puolet siitä mitä olimme yhteisen kodin myynnistä saaneet, ja tilahan täyttyy lasten kasvaessa. Yhtiövastikekin oli korkea liiketilattomassa talossa. Lasten kanssa puhuttiin siitä millaista elämää se tarkoittaisi. Eivät kyllä varmasti täysin tajunneet. Päätin perua sovitun näytön, koska haluan elämän olevan muutakin kuin asunnon maksamista, ja lisäksi ajattelin ensin odotella päätöstä pankista.

Puhelu tuli seuraavana aamuna kesken lenkin ja pisti ilmat pihalle. Talouden ainoavana tienaavana aikuisena en saanut tarvitsemaani lainaa. Pankkirouva kait kuvitteli vielä lohduttavansa mua toteamalla että "onhan se vastikekin aivan hirveä!". Prkl, meistä kahdesta se olen minä joka on lukenut laskentoa yliopistossa saakka!!! Tunsin itseni niin tyhmäksi haihattelijaksi. Pankin täti kenties avuliaisuuteen pyrkien myös vihjaisi että vielä kauempana keskustasta olisi halvempia tarjolla. OMG! Meistä kahdesta ainakin minulla on työhistoriaa myös kiinteistönvälittäjänä.

En antanut kommenttiensa ja kielteisen päätöksen musertaa mua, vaan kerroin tiedot toisesta mieleisestä kohteesta. Siinä neliöitä oli rutkasti vähemmän kuin haihatellusssa tai nykyisessä kodissa, sijainti haihatellusta muutaman ratikkapysäkin lähempänä ja nykyisestä muutaman kauempana lasten kouluja, ikää talolla vanhuksen verran ja putkiremonttikin jossain välissä väijymässä. Remontoitavaa muutenkin enemmän kuin mihin omat kyvyt riittävät.

Parin tunnin päästä tuli puhelu ja päätös, joka jätti tarjotun summan alle tarvitun. Täydennettiin tietoja puhelimessa. Tuli taas uusi puhelu, jossa pankki ilmoitti ystävällisesti ja poikkeavasti venyvänsä kesken lenkin pyytämääni. Se ei kuitenkaan ole riittävä, lenkillä kun ei osannut laskea varainsiirtoveroa tai keittiöremonttia riittävillä euroilla.

Olen nöyryytetty, häkeltynyt ja surullinen. Se että aviomieheni petti minut ja lapsemme, ja pyrkii yhä edelleen toisten lasten äidin matkaan, estää minua hankkimasta riittävän kokoista kotia lapsilleni!!! Vuosikaudet tienasin puolet vähemmän kuin mieheni, viime ajat vain neljänneksen. Silti olen aina maksanut kaikesta puolet. Olen kokenut taloudellista tasavertaisuutta, mutta nyt alkoi todellinen emansipaatio nostaa päätään, teki mieli nousta parrikaadeille polttelemaan rintaliivejä. En kuitenkaan nouse, koska ovat uusia ja kauniita.

Kun olemme yhdessä lainaa hakeneet, olemme sen aina pyytämänämme saaneet. Mitä isomman lainan haimme, sen kauniimman joulukortin pankkimme meille lähetti. Tai kutsuja kissanristiäisiin kuplivien kera. Vuosien kokemuksilla aivoni ajattelivat tuosta hakutiimistä pudonneen nyt vain puolikkaan pois, kun yksikseni haeskelen. Mutta siitäkin on lähtenyt ihan helvetin paljon enemmän!

Olin kuvitellut avioeroamisen suurimmaksi yllätystuskaksi sen kuinka herään kaipaamaan ja itkemään entisiä yhteisiä sieniretkiä, suremaan sitä kuinka sienestys puuttui tästä syksystä. Pääsin kuitenkin yllättäin vahverosammalikoille. Tätä talousasiaa ei taida saada ratkaistua yhtä näppärästi. Silläkään että puuttuva summa on pieni, paljon suurempia kulutellaan autokaupoissa aivan huoleti. On juuri kuluteltukin.


7.10.14

Majakalla

Taas kerran sain huomata kuinka hassusti alitajunta työstää asioita... tai maailma on muuten vaan pieni... tai ympäri mennään ja yhteen tullaan... tai sattumalla on sormensa pelissä... Monen monta kesää to do -listalla on nimittäin ollut merimatkailu Bengtskärin majakalle. Haikeudella, ehkä vähän kateudellakin, olen kuunnellut siellä käyneiden tarinoita ja kehuja. Ajatellut että minä myös! Ja sitten maalannut liiteriä tai tehnyt muuta tärkeämpää jokaisen kesäisen viikonlopun...

Kesällä Reetta lähetti ihanan kutsun kakkoskodilleen Turun saaristoon, Rosalaan. Aikatauluja yhteen sovitellessamme totesimme visiitistä tulevankin syysmatka. Lokakuuta oli hyvä aloitella auringonpaisteessa lautalle ajellessa.
 

Pitkän ajon päälle lähdimme perille päästyämme nauttimaan ulkoilusta lähimaastossa kävellen. Montakaan askelta emme ehtineet ottaa ennen kuin veden kielelle herautti viereisen leipomon tuoksut: satsi silakkamarkkinoille leivottua leipää oli juuri vedetty uunista ulos. Niin herkku, kunnolla maltainen tuoksu! 

Leipomon vieressä nökötti veikeä rakennelma, mini-Bengtskär. Tästä majakasta myydään kesäaikaan tuoreita munkkeja ja limppuja ohikulkijoille. Se pitää kyllä ehdottomasti kokea! Kuin kävisi ostoksilla jonkun leikkimökissä...


Visiitin varrella kävi ilmi myös puolen perheen kuljettavan taksivenettä, jolla saa kyydin sille oikeallekin majakalle. Limpuista ja kyydistä kiinnostuneille lisää tietoa löytyy myös Björknäs Care Oy:n sivuilta.

Haistoin jo leivän ja näin miniatyyrin, lisäksi näin veneen ja satamat joista vene vie majakalle. Leivän maistelu ja majakkasaarelle rantautuminen jäivät vielä tuleviksi puuhiksi!

Vesi kielellä toteutusta odotellen.



4.10.14

Lauantai

Herätty ennen kuutta home alone, muisteltu eilisillan hassunhauskaa musikaalia ja vielä hauskempaa loppuiltaa Tunjan kanssa. Nautittu kaffi vahvana ja lehti tuoreena.
done!

Pesty pari koneellista pyykkiä, ripustettu kuivumaankin.
done! 

Vaellettu sadetta uhmaten Jonnan kanssa Nuuksiossa pari tuntia, nautittu herkullinen lounas Haltian luontokeskuksessa ja kikateltu kuulumisille. Muisteltu haikeudella edellistä perhevaellusta siellä aikana jolloin luuli asioiden olevan hyvin, tai suorastaan loistavasti.
done!   


Pakattu pikamuuton eteen päätyneen Helenan astiakaapin sisältö sanomalehtiin ja laatikoihin. Pummattu kyyti Siwaan kuudeksi, kun ei muistettu meneekö kiinni kuudelta vai vasta yöllä.
done! 
 
Paistettu suppismunakas, silputtu salaatti, tyydytty vissyyn kun ei jaksanut avata valkkaria, mätetty Susuja ja suklaajädeä.
 done!  

Mietitty Petrin kanssa joulunviettoa ja lahjoja. Saatu eno surulliseksi kertomalla suvun jouluperinteiden jatkossa muuttuvan meidän muksujen osalta joka toinen vuosi, ja saatu eno myös tyytyväiseksi vahvistamalla lahjaideansa loistojutuksi.
done! 

Avattu, ymmärretty ja täydennetty puolison askartelema, ja jo myös tiuhaan peräänkuuluttelema osituskirja ja -laskelma -tiedosto. Itketty vuolaasti. Meilattu petturille dokumentit lisäselvityspyynnöin.
done!   

Tehty kotiläksyt lukemalla Fisherin kirjasta kappale "Suru"
ja kirjaamalla työvihkoon sivukaupalla vihan työstöä. 
aloitettu... tuntuu loputtomalta... 

Ei ihan normilauantai. 

 

3.10.14

Hän joka

Hän joka ensin syytti mua muuttumisesta 
ja heti perään tarkensi syyllisyyteni muuttumattomuudeksi, 
on ollut niin väärässä! 

Vuosikausia inhosin ruskean ja violetin liittoa 
ja mitkä ovatkaan nyt syysparvekkeeni sävyt?!?


Vihreiden kasvien ja harmaiden rakenteiden lisäksi 
ruskeita koreja ja violettia ruukkuja sekä kasveja. 

Värimakunikin on siis muuttunut!

Ähäkutti, siitäs sai! Näytän hälle pitkää nenää :)
Eipä sillä että se häntä pätkän vertaa kiinnostaisi.



1.10.14

Se aika vuodesta

...kun otetaan esiin kauniit kynttilänjalat ja kruunukynttilät. Sytytetään ne heti ensimmäiseksi aamulla, jo ennen kuin pannaan kaffe valumaan ja nostetaan aamun lehti kynnykseltä pöytään.


Kun kuopus voi alkaa taas heräillä huhuillen sängystään "Ootko jo sytyttänyt ne pitkät valkoiset kynttilät?" Vasta silloin kannattaa nousta ylös :)

Työharjoittelu päättyi, opinnotkin päättyivät ja alkoi taas piiiiitkä loma. On hyvin aikaa poltella näitä arkiaamujenkin iloksi. 

Lempeää lokakuuta meille itse kullekin!