28.2.15

Lämmintä, vaan ei liian kuumaa



Eikö ookin syötävän suloiset? Oon vastaavia huopapallopannunalusia ihaillut kaupoissa aiemminkin, ja lahjaksikin hankkinut vähän eri muodossa, mutta enpä vaan ollut raaskinut halusta huolimatta itselleni hankkia.

En ennen hiihtelyä lomalla Tallinnaan. Siellä käydessä on ihan pakko poiketa aina vanhankaupungin Afrikka-kaupassa, joka tosin oli muuttanut nimensä sitten viime visiitin kansainvälisempään suuntaan. Sijainti onneksi oli entinen, siinä heti muurin kupeessa laivarannan vieressä. Sieltä nämä bongasin.

Hintaa näillä värikkäillä käsitöillä oli yhdeksän euroa zipale. Ei huimannut se päätä eikä kauheasti vielä keventänyt kukkaroakaan, mutta sitä suuremman ilon aikaansaavat aina käytössä kuumien patojen alla ollessaan tai ihan vain näin esillä keittiön pöydällä töröttäessään. Aamujen halpa värihoito uniselle kaffenkeittelijälle.

Kuvaa ottaessa en muuten tajunnut pöydässä olevaa tummempaa puukohtaa lainkaan. Kuvaa katsellessa numeroidenpyörittelijä mussa harmittelee asiaa, oishan parista pannunalustasta ja yhdestä keittiön apupöydästä saanut niin näppärästi kivan %-merkin. Joutunen ottamaan uuden, kuvausjärjestellyn kuvan samasta aiheesta... Or not.

Kalevalan päivästä huolimatta meidän huushollissa ei tänään paistella rahkapullia näille alustoille jäähtymään, vaan nautiskellaan eri tahoilla muiden ihan muita herkkupaistoksia. Se taas sitten meneekin jo ihan ruumiinkulttuurista, joten sopii loistavasti tähän suomalaisen kulttuurin juhlapäivään!

Herkkua, kultturellia tai parhaassa tapauksessa sekäettäpäivää!

 

27.2.15

Perjantai-ilta

shoppailua
söpöisiä esikoita
 supernopeita uunileipiä


simmistä
salmiakkia
seurapelejä
suklaajädeä
suosikkisarja


sperjantai <3


26.2.15

Kisumisunen

Ystävä saapui ensivisiittiin uuteen kotiimme. Toi tullessaan onnentoivotuksina leipää ja suolaa. Vaan ei ihan mitä tahansa leipää, toi meille nimittäin kisumisusen! Suolakin oli saanut päälleen kauniin ruutupussukan ja paketti sydämellisen pirtanauhan.


Kalliossa Franzeninkadulla toimiva perinteikäs Leipomoliike K.E.Avikainen muotoilee herkullisen ruistaikinan näin suloiseksi paketiksi. Kuvasta ei valitettavasti erotu se hienous, että tälläkin kissalla on pieni suloinen nöpönenä! Jollain konstilla ovat leipurit saaneet kirsun koholle. Osaako joku vinkata miten tämä on tapahtunut?

Keitin kattilallisen soppaa ja sen kyytipoikana aloitimme kissalla herkuttelun. Moneen palaan tätä saikin sitten laudalla leikellä, koska yksi halusi ehdottomasti käpälää, toinen taas ei missään nimessä halunnut syödä kissan peffaa, ja kolmas nieli kyyneliä, kun nenäpalan saaminen sitä halajavalle vaati kissan kaulan katkaisun. Paksu kerros vielä merisuolarakeista voita kissan päälle, ja herkku oli entistäkin herkumpaaa!

Sen verran kookas tämä katti oli, että neljä henkeä sillä herkutteli useammankin päivän. Lähes viimeisinä paloina pantiin katin häntä paahtimeen tuoreutumaan aamulla kouluunlähtijöitä evästämään. Viikonvarren vikiviimeiset palat silputtiin vielä pieniksi kuutioiksi ja nakattiin pannulle seesamiöljyn kanssa paistumaan 
rapeiksi ruiscrutongeiksi. Maistui kissa taivaallisen hyvälle sitten fetasalaatinkin päällä!


Ai ai, ihan tuli taas vesi kielelle!

24.2.15

Ruusa graphics

Ystäväni tekemiä kauniita koruja olen täällä blogissakin aiemmin hehkutellut, mutta nyt hehkutan tuon ihanan ja taitavan graafikon muutakin taidetta. Sain hänet taulujen paikkoja kanssani miettimään sekä saunakaveriksi, ja samalla tuomisiksi muutaman ihanan korttinsa. Työt päätyivät lipaston päälle ja siellä ne töröttävät edelleen. Todennäköisesti hyvinkin pitkään, sillä lähettäähän mä en näitä raaski.

Kuvista ensimmäinen on tällä hetkellä ehdoton lempparini. Jos potisin koti-ikävää vanhoille hoodeille, niin tämä kuva varmasti tirauttaisi kyyneleet silmiin! Näkyyhän kuvassa entisen kotikirkon "kirkon lentsikkakin", joksi ristiä vuosia sitten kutsui yksi sitä katseleva väsynyt päiväkodistapalailija. Lentsikkana se sitten perheessämme tunnettiinkin sen jälkeen.

Ja nuo Kaivarista alvariinsa nousevat kuumailmapallot. Niitä oli niin riemastuttavaa seurailla parvekkeilta! Koti on nyt ihan muualla ja ikävää entiseen ei ole tullut, joten ihanan kuvan näen oikeastaan vain kattokassismaisen sympaattisena maisemana. Aiheena taulullekin, jonka tilaaminen pyörii mielessä.


Reissunainen on tuonut taiteeseensa myös eksoottisten reissujensa saldoa tämänkin fantin hahmossa. Saas nähdä nouseeko tämä intialaishenkinen kuva sittenkin mun suosikikseni kevään edetessä...


Vai löytyykö suosikki jatkossa kukkien ja korentojen maailmasta, vaikka tästä printistä teepiksen etumuksessa tai kuvana seinällä? Jotain aurinkoisen energisoivaa voisi makkarin seinään taiteilijalta tilata aamuheräämisiä vauhdittamaan ja illalla lempeään uneen laskeuttamaan.

 
Ihanaa että mieltään ja makuaan voi vapaasti muutella, kun tarjolla olevat vaihtoehdotkin ovat näin ihania! Lisää ihanuuksia löytyy Ruusa graphics jewelryn sivuilta
 
 
Käykää vaikka katsomassa ihan itse!
 
 
 
 

23.2.15

Kevättä ilmassa

Viikonloppuna se alkoi! Parvekkeella aurinkotuolissa istuskelu nimittäin. Takuuvarma kevään merkki. Oli kevättä ilmassa vaikkei aurinko kovasti pilkahdellutkaan, mutta istua tarkeni ilman toppatakkia lasitusten takana.  Siitä vinkkelistä oli hyvä tiirailla ympärilleen, ja miettiä mitäs ryhtyis rupeamaan.


Vielä ei kovin paljoa voinut ryhtyä. Ei antanut myöten kunto eikä kelit. Mööbleerausta tai edes paikkojen pöllytystä ei flunssalta viitsinyt pahemmin tehdä, ja kylvöjäkään ei vielä voinut täällä lähestulkoon viileässä ulkoilmassa käynnistellä. Sisällä taas en sitä puuhaa tänä vuonna yksinkertaisesti vaan viitti.

Jonkun tarpeettomaksi tulleen, tai oikeastaan vaan pirun ruman hyllyn raahasin roskikseen, pulkat kellariin ja muuten lähinnä pohdiskelin. Sisään pitää hankkia uusi ruokapöytä, sitten vanhan saa partsille aamukaffepöydäksi. Tuolit ovat jo pinossa odottamassa kaffittelijoita. Vanha työpöytä päätyi paikoilleen parvekkeelle pitkään haaveilemakseni istutuspöydäksi.

Piskuiset jouluhavut viheriöivät vielä terhakasti, ja saavat toistaiseksi sen puolen parvekkeella hoitaakin. Laventeli ja rosmariini ovat kovin ruskeita ruukuissaan, mutta oksia varovasti taivuttaessa ihanat tuoksut paljastivat kumpaisenkin talvehtineen isoissa ruukuissaan, jipijajee!


Persiljakin saattaa pärjännyt hengissä, se selviää jonkin verran keväämmällä. Nyt maa on taas hetken valkeana illan räntäsateen ja pakkasen päälle. Iltapäivällä tuskin enää. Sirkusvalot laventelin juurella yrittävät kovasti latautua loistamaan, vaan kovin vähäistä on tuo tarjolla ollut aurinkoenergia ollut viime aikoina, joten kirjava valoloistekin on jäänyt tyystin väliin. Lyhtykoisot saavat hehkua säilöntäpurkeistaan väri-iloa meille partsilla piipahtelijoille.

Yhtä vahvalla kasvuennusteella ei sitten enää mennäkään sisällä! Kasvitieteellisestä saadut pistokkaat, sittemmin uhkeiksi roihahtaneet palsamipelargonit eivät päässeet talvehtimaan viileään, vaan viettivät lepokautensa vääräoppisesti patterin läheisyydessä. Mulla kun ei ole viileää verantaa tai maakellaria. Siltä ne reppanat sitten tasan tarkkaan näyttävätkin...

 
Saas nähdä millaista kevään tuoksua näistä on ilmoille tulvahtamassa...
 
 

21.2.15

Hiihtolomailua

Hiihtolomalla oloa hiihtämättä. On peruttu elämämme lähes ensimmäinen matka Alpeille, treffit suksivuokraamossa ja hyvissä ajoin varattu fondueillallinenkin. Katseltu vain Facesta kaverien lumisia lomakuvia vuorilta ja rinteiltä. Keksitty muuta puuhaa niin muksuille kuin mammallekin.

On aloitettu laskeutuminen lomafiilikseen seuraamalla komeita ja kauniita vanhojentanssijoita, joista komeimmat ovat tietenkin he rakkaimmat; esikoinen ja bestiksensä. Joka tapauksessa ne koulun komeimmat pojat ;)

Kuopus on saanut laulaa kuorokaverien kanssa lähes viikon, treenannut kerralla viiden tai kuuden viikon edestä Bachia. Neiti on päässyt tyttöjen kanssa mummin hellittäväksi ja lellittäväksi lumisiin maisemiin, joista mami on saanut 
rakkaita kuvaterveisiä työpöydän ääreen.



On juhlittu ystävänpäivää, joka pitkästä aikaa tuntuikin tänä vuonna taas enemmän Valentinen päivältä. Valentinuksenvieton lomassa ajatukset pyörivät ystävässäkin, joka teki tuosta päivästä itselleen ikimuistoisen astelemalla alttarille <3


On jätetty nuhaisina, yskäisinä, kurkkukipuisina ja kuumeisina väliin niin Laskiaissunnuntai kuin -tiistaikin, annettu muiden laskea pulkkamäet pitkien pellavien toivossa ja kauhoa hernerokat naamariin. On ajeltu tuttuakin tutumpi mökkimatka ja siellä sitten kompensoitu ohi suun menneet pullat moninkertaisesti Laskiaistorstaina, niin hillolla kuin mantelimassalla.


On paettu kotonakokkailua laivan buffetpöytään, eteläisen naapurin herkkuja notkuviin kaffilapöytiin ja kotikulmien grilliravintoloihin. On tankattu kaloreita paljon, mutta kulutettu tällä urheilulomalla niitä vain vähän.


On siirrytty sängyiltä soffille ja taas takaisin punkkiin. On niistetty valuvia nokkia, irvistelty pahanmakuisille Strepsilseille ja tankattu tujua Buranaa. On luettu, pelattu, katseltu isompia ja pienempiä ruutuja, saunottu, polteltu kynttilöitä, tuijoteltu takkatulia ja aina sopivin väliajoin torkuttu.


On etelänreissussa maleksittu hitaasti kukkatori päästä päähän, 
ihmetelty kukkien hintaa ja määrää vain himpun meitä etelämmässä, ja valittu hartaudella kaikesta tarjonnasta kotiin se kaikkein kaunein. Maksettu siitä seitsemän euroa. 
 


On iloittu kevään lähestymisestä niin siellä kuin vettä valuvilla ja tihuttavilla kotikulmilla, ja tajuttu hiihtojen jääneen hiihtämäti omalta osalta tänä talvena. Mutta hittojakos sen on väliä kun tilalle on saatu aikas paljon muuta mukavaa, ja hiihtää nyt ehtii ensi talvenakin! Huomenna vois yrittää jaksaa vielä niihin jumppiinkin mennä. Mañana...




19.2.15

Yksi kasvun tarina

Seuraan mainiota, kielellisesti kutkuttavaa ja aina ajatuksia herättelevää "Kasvun tarinoita" -blogia, jossa eronnut Nainen tunnelmoi eloaan sangen värikylläisesti. Tovi sitten ajatukset suorastaan jumiutuivat "Viiden kohdan teoria" -tekstiin, niin korkealta ja kovaa se kolahti! Miehiin pettynyt Nainen listasi unelmamiehensä ominaisuudet näin:

"Sanotaan vaikka niin, ett Nainen haluaisi kumppaninsa edustavan seuraavaa; Uskollinen, suvaitsevainen, sivistynyt, älykäs, hauska, sosiaalinen,  käytännöllinen, intohimoinen, spontaani, liikunnallinen, pitää lapsista ja koirista, on väleissä menneisyyden ihmisten kanssa, omaa samat kiinnostuksen kohteet, osaa antaa ja vastaanottaa rakkautta, hellii, on suht omanikäinen, tykkää kaupunkilomista, tarpeeksi pitkä, kohtuullisen hyvin toimeentuleva, arvomaailmaltaan samankaltainen, tupakoimaton, alkoholisoitumaton, väkivaltaa inhoava, avoin, rehellinen, utelias oppimaan uutta ja kehittämään itseään, kiinnostunut terveydestä, pukeutuu tilanteeseen sopivasti, keskustelutaitoinen, syvällinen, halukas sitoutumaan…. jne. Viisi näistä. Viisi??? "

Nyökkäilin joka kohdassa. Taas joku oli käynyt mun pään sisällä kirjoittamassa ostoslistan jota mä en koskaan kirjoittanut, kosken ehtinyt. Mun listaan olisi tullut ehkä vain musikaalisuus ja kaupunkilainen erähenkisyys noiden päälle, toisaalta niistäkin jälkimmäisen vaateen tai ominaisuuden saa hyvin mahdutettua myös kohtaan "omaa samat kiinnostuksen kohteet". 

En ehtinyt kirjoittaa listaa, koska kaikilla noilla tärkeillä ominaisuuksilla varustettu mies ehti myydä ja markkinoida itsensä elämääni ennen kuin edes aloin suunnitella listan laatimista, eli siis totaalisen väärään aikaan itse itselleni laatimalla aikataulusuunnitelmalla! Aikana, josta piti olla vielä hurjan pitkä aika aikaan jossa edes vilkaisen ympäröivää miestarjontaa nähdäkseni millaisia hemmoja on ylipäätään jäänyt jäljelle, ja mietin haluaisinko sen vähiten huonon seurakseni vaiko en sittenkään.

Onneksi tuli häiriköimään ja sotki mun aikataulusuunnitelmat. Oli pakko ratkaista uskaltaako hypätä jo nyt kyytiin. Oli pikaisesti kasvettava uudelleen rohkeaksi ja entistä heittäytyvämmäksi. Versottava uutta ja hylättävä vanhaa. Onneksi kasvoin ja uskalsin, yhtään ei päätä huimaa enää. Nyt on hyvä ja levollinen olo, vatsakin täynnä eksoottiisia pöperöitä ja kotileipoista pullaa. Kumpikin meistä on tahoillaan käynyt rähmällään, ja tietää myös kuinka valtavan paljon toiseen on sattunut, ja hetkittäin sattuu himpun verran edelleen. Ei halua satuttaa eikä tulla satutetuksi samalla tavalla toiste.


Tiukka tiivistys viiteen oli Naisella perusteluineen tällainen:

"Henkisesti tasapainoinen
Parisuhdeorientoitunut
Terveet elintavat
Hyvää seuraa
Ulkoisesti miellyttävä

Näihin viiteen on saatu dumpattua aika monta oleellista juttua. Henkisesti tasapainoinen ihminen ei lyö, ei harrasta valtapelejä, piilottele kaapissaan luurankoja. Parisuhdeorientoitunut haluaa sitoutua, on uskollinen ja valmis tekemään asioita suhteen eteen. Terveet elintavat, niitä tuskin tarvitsee edes avata. Hyvää seuraa oleva mies on keskustelutaitoinen, hauska, älykäs ja tykkää pitkälti samoista asioista, kuin Nainen. Muutenhan hän ei olisi hyvää seuraa, heh. Ulkoisesti miellyttävä omistaa muutakin kuin ne kauhtuneet verkkarit, ajaa parran, hoitaa hampaansa ja tuoksuu hyvältä. Kiiltokuvaa tai salihemmoa Nainen ei  edeshalua." 


Naisella on todellakin sanat hallussaan! Huiman upea tiivistys hämmentävän täydellisestä, ja siksikin pitkästä listasta. 

Allekirjoitan edelleen kaiken tästä asiasta kirjoittamansa.

 
 

17.2.15

Valmiimpaa, vaan ei vielä valmista

Ruskeat, siniset ja vihreät jämäpalablokit ovat nyt yhdistyneet mustavalkoisella välikankaalla kokonaiseksi kankaaksi. Päälliseksi peitolle. 
 

Päätin sitten äkkiseltään rykäistä työhön myös pidemmät päädyt, kuopus kun oli vailla uuteen sänkyyn sopivankokoista päiväpeittoa. Hupsistaa heijaa vaan, se oli taas sangen pikainen päätös kun torkkupeitosta pidennettiinkin päiväpeitto!
 

Ompelin pitkät päädyt kiinni työhön, levitin kankaan kuopuksen sängylle, kutsuin pikkumiehen paikalle ajatuksella saada hyväksyntä / hylkäys idealle. 

En varsinaisesti saanut kumpaakaan, poika kun heittäytyi suoraan sängylle ja onnellinen hymy huulillaan kiitteli mamia uudesta päiväpeitosta. 

Hämmästyi herra sittemmin hieman kun hätistelin hänet uudelta "peitoltaan" pois, ja keräilin sen kasaan odottamaan taustaa, vanua ja tikkauksia, jotka osaltani ajattelinkin hoitaa tällä kertaa ihan helpoimman kautta, mutta silti tiiviisti ja näyttävästi ;).

Perästä kuuluu. Laskiasitiistaista ja hernekeittopäivästä 
huolimatta ei kuitenkaan pörinää...




14.2.15

Home sweet home

Kaksi kuukautta asuntoa ehdittiin asua. Olla onnellisia kaikesta uudesta, kauniista, puhtaasta, toimivasta. Sitten alkoi rassata suunnattomasti muuton keskeneräisyys. Siis haloo, mehän purettiin jo kaikki 110 muuttolaatikkoa päivässä paikoilleen! Mutta juujuu, ne kaksi pahvista laatikkoa täynnä tauluja ja vielä muutamat isot taulut kelmutettuina ja vaatehuonetta tukkimassa tai seinän vierustalla itsestään harvase päivä muistuttelemassa vaan alkoivat ahdistaa.


Home sweet home. Petralta edelliseen kotiin saadun kodinsydämen toteamus alkoi todentua, kun lapsettomana viikonloppuna otin itseäni niskasta kiinni ja aloin nakata tauluja seinille. Tähän olin toki valmistautunut jo viikon varrella ostamalla elämäni ensimmäisen ikioman vatupassin ja erilaisille seinämateriaaleille monta pussillista erilaisia taulukoukkuja, nauloja, tulppia ja ruuveja. Asioita joista aiemmin ei ollut tarvinnut juuri itse huolehtia. Äijäolo taas.

Sydän pamppaillen, Fifiltä saatu rullamitta ja tylsä lyijäri näpeissä, vasara polvien väliin käyttövalmiuteen puristettuna, hampaissa naula tai parikin ryhdyin rei'ittämään uutukaisia, valkoisia seiniä. Hirvitti. Aina ei lopputulos ollut pedantille mieleinen, ja uudet reiät piti hakata puolen sentin päähän vanhoista. Onneksi taulut peittivät hutireiät alleen. Ei auta vaihtaa taulujen paikkaa... ei niin koskaan...


Lopputulos onneksi palkitsi.
Asunnosta tuli lopultakin koti <3
Sydämellistä ystävänpäivää, ystävät!

13.2.15

Ex

Luukusta kolahti tiedonanto tuomiosta. 
Sen myötä ex-lista kasvoi muutamalla kovin painavalla asialla:
 
ex-anoppi
ex-appiukko
ex-avioliitto
ex-rouvuus
ex-siippa

Aiemmin listalle olivatkin jo päässeet:
 
ex-auto
ex-avioelämä
ex-Billnäsit
ex-elämä
 ex-haaveet
 ex-hiihtomatkat
ex-Hästensit 
ex-hääpäivähuomioimiset
ex-ihailu
ex-itsestäänselvyydet
ex-joulukonsertit
 ex-Jurakeitin
 ex-koti
ex-kotikulmat  
ex-kunnioitus
ex-lomat
ex-luottamus
ex-muistot
  ex-mökki
ex-naapurusto
ex-parisuhde
ex-perhe
ex-perhejoulut
 ex-perhematkat
ex-pöytähopeat
ex-rakkaus
ex-remontit 
ex-rutiinit
ex-status
ex-sukujuhlat
ex-tulevaisuudensuunnitelmat
ex-unelmat 
ex-unelmienprinssi
 ex-Villeroy&Bochit
ex-yhteishankinnat
ex-ystävät
 
Työstettäviksi tulevat vielä ainakin:
 
ex-pääsiäiset
ex-vaput, tapaamisen vuosipäivät.
 
 
Perinteet, romppeet, tunteet ja unelmat ovat loppujen lopuksi korvattavissa uusilla melko helpostikin, kuten aika on jo näyttänyt. Ihmisistä rinnalla, vaikka sitten uudessa roolissa tai uudella painoarvolla, säilyvät ne joiden on tarkoituskin säilyä; rakkaat ja luotettavat.

Kaikkien asioiden tuolta listalta en tahdokaan korvautuvan; kauniita muistoja haluan vaalia ja painoarvoltaan negatiivisiksi muuttuneet rutiinit ja itsestäänselvyydet yritän jatkossa tietoisemmin välttää.

Kyllästyttää jo sanakin ex. Niin paljon siihen liittyvää totaalisen exää. Myös exä itse on muuttunut mulle haljun valjuksi haamuksi avioeroprosessin raadollisesti edetessä alusta päätepisteeseen. 

Eikö oikeampi nimi muuten olisi avioeroprojekti?!? Projektissahan on alku ja loppu, tavoitetila ja lopputulos. Prosessi on jatkuva kehitystila. Avioeroaminen ei onneksi ole jatkuva tila. Kertakokemus tätä taiteen lajia riittäis mulle. 

 

11.2.15

Punaoranssia

karmiinia
karmiinia mustalla murrettuna
sinooperia ja karmiinia
sinooperia ja kadmiumia
karmiinia ja kadmiumia
karmiinia ja kromia
sinooperia sinällään
sinooperia ja mustaa
sinooperia ja kromia

 
kuvissa ei välttämättä tässä järjestyksessä,
enää kun ei kuivana kaikkia sävy-yhdistelmiä tunnista...

och alla samma på sve... öö...
toisen kierroksen värjättynä vanhoissa liemissä,
pastellimpina siis, kauniimpinakin ainakin osin

 
oikein mukavasti taas inspiroivaa ommeltavaa odottamaan
sitä suuren suurta inspiraatiota jota se ompelus edellyttää...
 
 
palkitsevaa nähdä punaista :)
 




8.2.15

Värjärinä

Kerroinkin jo että tilkkuterapiassa ryhdytään rupeamaan kankaan värjäntään. Kävin hakemassa siihen puuhaan kolme metriä valkoista lakanakangasta ajatuksella pärjääväni sillä sitten vuosikaudet. Ope puolestaan oli hakenut kassillisen väripulloja, suolaa ja soodaa. Ja mikä ihaninta: hän oli värjännyt värikartan meille ihasteltavaksi ja inspiroitumista vauhdittamaan. Oih ja voih näitä värejä! Kuin olis karkkikaupassa ollut!


Työpöytä näytti juuri siltä miltä homma tuli tuntumaan: miljoona pienen pientä korkkia ja ruiskua kumihanskoissa pyöriteltäväksi, ämpäreittäin vettä kankaiden kasteluun tai käsien huuhdontaan  ja sooda-suolaliuoksia väripusseihin liruteltavaksi. Paperia, tusseja ja Minigrip-pusseja siellä sun täällä. Pää vähemmästäkin pyörällä alkumetrit.


Eikun vaan essu eteen ja gummihanskat käsiin, ja sitten värejä muutamia millejä annostellen ja pusseihin sekoitellen urakkaan kiinni! Revin kankaan yhdeksään palaan, joten värisekoituksia tein sen yhdeksän myös. Päädyin vain ja ainoastaan punasävyihin. Koleaan helmikuisen pimeään iltaan taisi olla tarve saada väriä ja lämpöä? Tai sitten punainen ja pinkki vain sattuivat olemaan päivän värit...


Pakkasin valmiit pussukkani läpinäkyvään muovikassiin, ja voin kertoa että se näky ei silmää hivellyt! Mietin mahtavatko kanssaratikkamatkustajat arvuutella olenko käynyt lihatukussa ostoksilla vai palaileeko siinä patologi ylitöistä kotia kohden kassi täynnä työasioita...

Kotona kankaat saivat vielä vuorokauden värjäytyä pusseissa väriliemissä. Sitten huuhdoin ne kylmällä juoksevalla vedellä ja vielä toiseenkin kertaan koneessa. Se vesi näyttikin sitten vinkeältä niin taloyhtiön koneessa hölskyessään kuin lattiakaivoon punaisena koskena kuohuessaan... Lopuksi pesin kankaat 95 asteen pesuohjelmalla ja ripustin kuivumaan. 

Jännitys oli suuri millainen lopputuloksesta tuleekaan. Ihan sellaista batiikki- tai edes kuviokuosia ei tullut kuin olin odottanut, mutta kauniina hehkuvia värejä kyllä! Käyttösuunnitelma hahmottui tikkauksia myöten saman tien, ja nyt näyttäis siltä ettei kangasvarastosta muodostukaan pitkäikäistä...

Käväisin hakemassa vielä toiset kolme metriä lakanaa, revin sen taas 9 palaksi ja sulloin märät kankaat väripusseihin jälkivärjäytymään aiempia pastellimmeiksi. Annan niiden muhia kaksi päivää liemissään, käyn välillä kääntelemässä pussukoita ja jännittelen taas mitä sieltä sitten aikanaan kuoriutuukaan. Hauskaa hommaa! Suorastaan sormet syyhyten odotan kankaiden muodostumista ompelukseksi, ja kömpimistä aikanaan tupluureille kyseisen peiton alle.


6.2.15

Pikkupimut biletti

Pikkuneiti oli pahana, kun edellisessä kodissa käytiin sillä lailla vain pikaisesti kääntymässä, ettei edes tupareita ehditty järjestellä. Oikeasti niitä ei kyllä jaksettu järjestää ja läksijäisetkin jäi järjestämättä. Niitä ei ehditty järjestää, koska tämä mama taas kunnostautui pikaisissa käännöksissään. 

Alvariinsa tapahtuvissa muutoissa muuttomiehistäkin 3/5 oli samoja niin heinäkuussa kuin joulukuussa, joten yksi heistä totesi ihan asiallisesti muistavansa kuinka oli vast'ikään kantanut ovesta sisään kampsun, joka sylissä asiaa puhuessaan suuntasi samasta ovesta juuri ulos...

Ennen tuoreinta muuttoa tyttönen varmisti että onhan tämä tuleva koti sellainen koti jossa hän saa järjestää ihan omat tuparit tytöille. Kyllä tämä on juuri sellainen koti, kullanmuru! Tuparit ja ihan mitä juhlia vain haluat <3

Kutsukortit siis työn alle ja jakoon koko luokan tytöille. Äidin kanssa loskassa tarpoen kaupasta  raahaamaan hartaudella mietityn menun herkut. Pöytäkartan piirtelyä ja ilmapallojen puhaltelua. Soittolistan laadintaa ja vieraiden noutoa ratikkapysäkiltä. Pöytään liina ja kuorrutus herkuilla:


karkkibuffaa ja juustolautasia,


keksejä, rypäleitä ja poppareita.
 

Booli sitruksista ja kuplivista vesistä,
kuppikakkuja irtsareilla koristeltaviksi. 


Lisää juustoja,  vielä lisää namuja ja palan painikkeeksi hillosipuleita ja oliiveja. Yksi kulho jäi korkkaamatta. Mikäköhän lie..?

Joskus vois kokeilla tätä ihan samaa menuta aikuisten naistenkin juhliin. Hirveän hauskaa pikkupimuilla kun tuntui olevan. Näiden juhlien keskeisen ohjelmanumeron, koirien paijailun ja koulutuksen, tosin vois vaihtaa johonkin muuhun.  

Mikäköhän se vois olla..?



3.2.15

Siskot

Siskot, niin biologiset kuin psykologiset ovat ihmisiä jotka sattuvat juuri sopivasti soittamaan hetkenä jolloin illan ja seuraavan päivänkin on luuriin ja meiliin satanut kakkaa lähes nonstoppina. Ihmisiä joille saa purkaa mieltään ilman että pelkää liikaa rassaavansa toista. Ihmisiä joiden kanssa jakaa tervanjuontia ja nauraa räkäisesti yhdessä kikatellen päälle.


Kiitos kun soititte ja made my day <3
 

1.2.15

Oletko vapaa?

Perjantai-iltana viesti vuosien, vuosien takaiselta sussulta luuriin:"... Oletko vapaa muksuista? Olen baarissa..." En ollut vapaa, omien muksujenkin lisäksi talossa oli pieni ja ylen kovin tärkeä yökylävieras, ja illan meno sangen lapsellista ja riehakasta ihan ilman baariin lähtöäkin.

Saunanraukeana yöpissä ajattelin juuri kömpiä alkuyöstä sänkyyn hyvän romskun kanssa, kun uusi astianpesukone alkoi piipittää. Hetkenä jolloin kaikki korjaajat ovat jo yöpuulla tai muuten viikonlopun vietossa, argh! Tutkailun jälkeen käyttöohje kourissa täristen diagnosoin lukuja vaille valmiina asentajana ja maailman ehkä epäteknisimpänä henkilönä poistovesipumpun tukkeutuneen. Puolentoista tunnin jälkeen se taas toimi. Mussa on kyllä tarvittaessa aimo annos äijää ihan omasta takaa!!!

Epätoivon ja harmin kyyneleitä nielussa pidätellessä ja väsyneenä konetta värkätessä pohdin samalla harmistuksella sitäkin että mikä helkatin leima eroavalle naiselle pamahtaa otsaan? Ei nimittäin todellakaan ollut eka tuollainen yhteydenotto uutisen levitessä tuttavapiirissä. Vai saavatko myös yksineläjiksi muuttuneet miehetkin tuollaisia viestejä??? 

Tuli halpa olo. Juu, tiedän kyllä parasta ennen päiväyksen jo menneen, mutten silti oo halvennuksessa! Muksuistakaan en halua vapautua koskaan, olivatpa sitten luonani tai eivät, joten tuo pelinavaus ei tosiaan hetkauttanut. Päinvastoin.


En ole vapaa. Tietääkseni hän mua vielä paljon vähemmän.