29.11.15

Have yourself a merry little Christmas



Have yourself a merry little Christmas
Let your heart be light
From now on
our troubles will be out of sight
Have yourself a merry little Christmas
Make the Yule-tide gay
From now on
our troubles will be miles away

Here were are as in olden days
happy golden days of yore
Faithful friends who are dear to us
gather near to us once more

Through the years we all will be together
If the Fates allow
Hang a shining star upon the highest bough
And have yourself a merry little Christmas now
 

26.11.15

I love London

Liian on pitkä aika taas kulunut viimeisestä visiitistä Lontooseen! Ikävöinti sinne oli melkein hukkunut hektisen arjen pyörityksen jalkoihin, kunnes sain kaiman kanssa äskettäin kimppanimppareitamme (toiset nimet) juhliessamme hältä runsaassa lahjakassissa nämäkin ihanuudet.


Itku meinasi siinä kyllä tulla. Ovat paketit nyt olohuoneen lipaston kulmalla mukamas menossa jonnekin. Varjelkoon joku sitä räkänokkaa joka erehtyy tai uskaltautuu näitä paketteja aukomaan nenäänsä niistelläkseen!! Juuri ja juuri voin ajatella että näihin nestuukeihin pyyhitään ilon tai liikutuksen pieniä ja sieviä kyyneliä.

Ehkä mä tarvitsenkin pidennetyn viikonlopun Lontoossa asap..?

24.11.15

Pottukaali


Pottukaali ei ole mikään uusi trendilajike, joten turha rynnätä lähimarketin hevitiskille sellaista peräänkuuluttelemaan! Pottukaali on meidän perheen uusin herkku, jota muksut innolla äiteeltään peräänkuuluttelevat. Kuten monet klassikot, myös tämä syntyi täysin vahingossa.
 

Innostuin kuorimaan perunat ennen kattilaan nakkelua. Niiden kypsäksi poristessa poistin kannat ruusukaaleista ja puolitin ne. Heitin kaalit pannulle sulaneen voin päälle, kannen alle. Lisäsin suolarakeita ja muutaman minuutin niitä ympäri heiluteltuani vielä muutaman lehden revittyä lehtikaalia ja pieneksi pilkotut lehtiruotinsa.

Kaadoin paistoksen tarjoilukulhoon ja päälle kypsät potut. Pilkoin avokadon tai kaksi kuutioiksi pottujen päälle ja kaiken kruunasin pinjansiemenillä (paahtamattomilla tällä kertaa, paahdetuilla toisella kertaa). Kuvittelin tästä lisukeruoasta jäävän savulohen kaverina paljon vielä seuraavallekin lounaalle, mutta aivan väärässä olin. Muksut vetelivät kukin kolmisen lautasellista ja huuhtoivat herkkua piimällä alas.

Samaa suosittelen teillekin :)
 
 

23.11.15

Pannullinen siemeniä

Sain jo useampi vuosi sitten anopilta lahjaksi pikkurikiriikkisen pannun pinjansiemenien paahtamiseen. Lahja ihmiselle jolla oli jo kaikkea oikeasti tarpeellista..?


Ehei, sillä tää on oikeasti tarpeellinen! Ritilän alla on hyvä heilutella siemeniä ja varjella niitä kalleuksia totaalikärähtämiseltä. Lisäksi tää on tosi söpö. Siis tarpeellinen ja söpö. Piste.

 

20.11.15

Lähiruokaa

Voiko enää tämän enempää olla ruoka lähiruokaa?
Kun se kasvaa ja kypsyy ruokapöydällä!
Ei mun tietääkseni...
 

Tässä sitä voi kuulkaa mukavasti peffaansa lepuuttaa pehmeällä tuolilla ja napsia kaupan tomaatteja huomattavasti maukkaampia herkkuja suoraan puskasta suuhunsa. Nami nami!


Ei tää myöhäisherännäinen näytä ollenkaan hoksaavan että tuli siirretyksi parvekkeelta sisään yöpakkasia pakoon, ja että pitäisi ruveta jo kasvukautta päättämään. Uutta kukkaa vaan pukkaa ilmoille ahkerasti. Ihana höpsö!
 
Maistuvaa viikonloppua kaikille ihanille höpsöille ja muillekin!
 
 

18.11.15

Pullero ja pikkusisko

Tämä päivitys ei otsikosta huolimatta kerro minusta ja ihanasta pikkusiskostani. Tämä kertoo sen sijaan kahdesta pussukasta, jotka muistuttavat toinen toistaan, mutta ovat silti aivan erilaiset. Toinen on iso ja pullea, toinen pieni ja  kapea. Joskus kyllä joillakin saattaa olla tuttavapiirissäänkin tällaisia kombinaatioita...


Samanoloiset näistä siskoksista tekee tietenkin samat kankaat syksyisessä vapaasti paloja yhdistellen ja ommellen -harjoitteen lopputuloksissa sekä nuo pusseja aukoessa / kylppärin koukkuihin ripustellessa niin kovin näppärät lenkut, joissa lukeepi hand made with love. Juuri näin kävi ensin isosiskoa ommellessa ja sitten melko pian perään pikkusiskoa pusatessa. Kumpainenkin sai vuorikseen punapallokuosista ja valkopohjaista puuvillaa, joten näitä pusseja katsellessa todella näkee punaista niin ulkona kuin sisällä. Pää tosin ei mahdu kumpaankaan pussiin...

Tilkkuterapiassa herätti hilpeää pohdintaa pikkusiskon valmistumisen myötä tuoreet elämänmuutokseni. Pussista kun tuli niin kapea ja korkea että totesin sen valmistuttuaan soveltuvan vaikkapa pullopussiksi. Siis vaikkapa hajuvesi- tai kosteusvoidepullopussiksi...

Sain kuitenkin kehotuksen pakata siihen jatkossa viikonloppureissukampsuni. Samalla muisteltiin viikonloppukassia jonka ompelin muutama vuosi sitten silloisiin perheen yönylireissutarpeisiin. Kassi jo itsessään on niin painava että hyvä kun jaksaa tyhjänä sen kantaa. Kovin on toisin asiat nyt. Hyvin mahtuu yöppi pussukkaan, on se sitten legendaarisesti Chanel No. 5 tai edes muutama silkkirihmankiertämä...


Koska chanelit on mulla edelleen hankkimati, niin kuvausrekvisiitaksi pääsi ihanainen Kenzon Flower (mitäpä sitä puutarhuri muuta käyttäisikään? Ei tosin nukkuessaan...) ja pussin sävyyn sopiva yöppikin. On sitten varaa valita mihin verhoutua hampipesun päälle...

 

15.11.15

Hanhet lensivät laukkuun

Tai onneksi lensivät vain laukuksi... Elämäni ensimmäiset lentävät hanhet on nyt ommeltu, ja sangen suloiseksi kassiksi ne päätyivätkin. Laukku törötti valmistuttuaan muutaman päivän olohuoneen nojatuolissa, kun en vaan heti raaskinut siirtää sitä piiloon kaapin uumeniin. Tämä kuva nimittäin on lavastettu, sillä normaalisti naulakko on kukkuroillaan erilaisia pienempiä kasseja, ja niinpä tämä ihanuus ei räpsyä pidempään kuormittanut laukkunaulakkoani. Hang it all sai kuitenkin hetkeksi harvinaisen kunnian roikottaa vain yhtä. Yhden pienen hetken ennen kuin se all palasi koukkuihinsa.

 

Tässä samainen ihanuus päädystä ja pullean lähtövalmiiksi jo pakattuna. Pullistusta edesauttaa työhön kiinnisilitettävä laukkuhuopa, jota myös nyt ensimmäisen kerran kokeilin, ja oikein mainioksi havaitsin.


Kuten kuvasta näkyy, ei tämä väska todellakaan ole mikään labelitön harrastelijaompelijan ähellys, vaan todellakin labelillinen laukku. Lapun sain tillkukollega Sarilta käsityömessutuliaisina, ja siihen on kauniisti tiivistetty olennainen message, just read it:


Love it!!

Samaiselta Sartsalta sain saimme koko ryhmä tuliaisina ihania sydännappeja, joiden kauniista kuoseista kukin sai valita juuri ne omissa silmissään kaikkien kauneimmat. Yksi valinnoistani päätyi heti tuoreeltaan vahvistamaan laukun ison sisätaskun keskisaumaa. Niin naisellista, niin naisellista <3 Eikös vaan?


Kuvat ovatkin jo kertoneet kangasvalintani. Laukusta löytyy niin neidin matosta tuttua pilkkukuosia kuin supernaisellista pakkausmuistilistaa viikonloppulaukkuun. Sellaista nimittäin ompelin pitkin syksyä ajatellen matkoja Itä-Uudenmaan helmeen, mutta laukun valmistuttua suunnitelma muuttuikin: siitä tulee uusi tilkkutyökassini. Siinä roolissa kaunotar kun saa ulkoilla ihmisten ilmoilla useammin, ja kaapissaseisotusaika vähenee olennaisesti. Alakuvassa laukku ja ompelijansa eivät vielä tienneet tilkkulaukusta tulevan tilkkutyölaukku...



Tässä näkyy vähän selvemmin hanhien tikkausmalli johon päädyin: kolmioita kolmioille! Melkeinpä kekseliään omaperäistä... Tummaan ruutuun niin monta rundia pinkkiä kuin mahtui ja vaaleaan vain yksi kierros mustaa, jotta hempeä kuosi varmasti erottuisi. Turhamaistako? Ehkä. So what, I like it!


Vihoviimeinen kuva on ompelukuvista ensimmäinen, mutta nyt kyllä last ja least. Kivahan tämäkin monien suorastaan kammoama malli oli toteuttaa, eikä siitä kammotuksia onneksi jäänyt. Ehkä pieni puudutus, joten voin vain todeta että tehty on ja heittää laukun olalle.

Onnea on kyllä uusi laukku!
Varsinkin itsetehty, kröhöm ;)


8.11.15

Hah hah haa

Puutarhuria naurattaa ja makeasti pyhäaamuun Hesarin äärellä:


Vahingonilon väitetään olevan parasta iloa, mutta tämä ei nyt ole sitä. Naurattaa vain ja ainoastaan tuon Kinnuskan oivaltavuus. Mikäänhän ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito, eikä sekään kovin tärkeää, joten minnepä muualle sitä rahaa upottaisi??? Noo, ehkä joulukoristeisiin... 

Ellei sitten tekisi kollegoja: suunnittelemalla suunnittelisi bussimatkan Ikeaan ihailemaan sesongin uudet koristeet, hipelöimään niitä hetken ja toteamaan että mitään niistä ei tarvitse. Viisaita naisia kumpainenkin, Kinnuska ja kollegani. Hengenheimolaisiani molemmat.


6.11.15

à la hollandaise

Lueskelin tovi sitten Antiikki & Design -lehden nroa 8/2015, ja sieltä tökkäsi silmään mulle pari aivan uutta termiä, nuo alla kursivoituna olevat. Kolahti ja kovaa!


Vuosikausia olen ihmetellyt joidenkin kanssaimmeisten pakkomiellettä sulkea hämärän tullen kaihtimet ja vetää verhot akkunoiden eteen. Rajata pienikin lisävalo kodin ulkopuolelle aivan kuin emme tässä maassa saisi tarpeeksemme nauttia pimeydestä kylmyyden lisäksi?!?

Vuosikausia olen myös harrastanut yhden naisen vastaiskua ja mielenosoitusta olemalla ripustamatta ikkunoihini juurikaan verhoja. No, pari kotia on ollut sellaisia joihin on eristyksen vuoksi joutunut ripustamaan paksut verhot, ihan oikein isännöitsijän suosituksesta kun olin valitellut ikkunoiden falskausta johon ei normitiivistys purrut. Miehekäs ratkaisu siis käyttöön ja paksut sekä pitkät verhot lasin eteen...

Nyt saan asua asunnossa jossa on aivan bränikät moninkertaiset akkunat ja niidenkin edessä vielä suojavyöhykkeenä lasitettu parveke. Monetko verhot meillä on? None!

Me onnekkaat hollantilaiset :)