24.4.16

Hentoa ja heiveröistä

Suutarin lapset kulkevat kengittä, ja eräs puutarhuri tuntuu olleen huomaamatta koko kevättä. Niin myöhään hän nimittäin lähti siemenostoksille, että ensimmäisestä paikasta myytiin jo ei-oota kaikelle mielimälleen. Onneksi seuraavalla yrityksellä sitten jo löytyi yhtä sun toista, vaikkakin taas siis paljon suunniteltua myöhemmin...

Siitä seurasi sitten se että tomaatintaimet on nyt vasta koulittu istutusastiastaan ikkunalaudalle maitotölkkeihin vahvistumaan. Kovin ovat hentoja ja heiveröisiä vielä, mutta sitäkin satoa tuottavampia varmastikin kesään mennessä.


Koska ikkunalautakasvatustilaa on käytössä rajallisesti (oikeasti hyvinkin paljon), niin kaikki luonnonvalon läheisyydessä oleva tila hyödynnetään maksimaalisesti. Näin ollen myös työnurkkauksen printteri on ollut mitä mainion kasvatusalusta... Kunhan ei kastele sähköjohtoja. Hurinassa on tomaattien ja tuoksuherneiden varmastikin hyvä vahvistua. Vaikkei tällaista kyllä tullut esille puutarhuriopintojen lomassa...


Don't worry, olohuoneen mööbleeraus viikon varrella sai aikaan sen että työpöytä tykötarpeineen siirtyi ikkunattomaan tilaan, ja nämäkin taimet saivat vähän normimman paikan jatkaa kasvuaan.

Kasvaisvat nyt jo, ei jaksais odotella! Toisaalta aikaa karaisuun ja ulossiirtoonkin taitaa kulua tuoreilla sääennusteilla aikas kauan, joten enköhän mä ehdi ihan riittävän kauan tätäkin kasvua taas ihmetellä. Näiden lisäksi ikkunalla ja jopa ruokapöydällä varttuu avomaankurkkuja, kurpitsoita, lehtikaalia, herneitä ja tsinnioita eli oppineitten kukkia ja Kiinanastereita.

Mitä teillä itää ja kasvaa?


22.4.16

Valon paino

Kävin maaliskuussa Ateneumissa katsastamassa ja kuuntelemassakin Japanomania Pohjoismaisessa taiteessa - näyttelyn. Maniaa suuremman vaikutuksen tekivät kuitenkin Kaarina Kaikkosen tekstiilitilataideteokset Atskin aulassa, virallisesti kait sisäpihalla, jossa niitä siis pääsee ihailemaan aivan pääsymaksutta aina vappuaattoon saakka.

Vuosien varrella Kaikkosen työt ovat mua ihastuttaneet ja riemastuttaneet eri puolilla kaupunkia, ja aina nostattaneet hymyn huulille lapsuusmuistojen pyykkipäivistä muistutellen. Töitä ihaillessa olen kerta toisensa jälkeen saanut sieraimiin takauman äidin käyttämän pesupulverin makeasta tuoksusta.



Nyt lasikatosta on ripustettu roikkumaan kaksi vanhoista paidoista tehtyä työtä. Teoksen nimi on tuo otsikon Valon paino. Keskus- ja Kaivokatujen kulmassa komeilee kolmas installaatio, tähden mallinen ja huiman upea Kasvun henki.

Koska siitä komeudesta mulla ei kuitenkaan kuvaa ole, kehotankin kaikkia teitä hakeutumaan sankoin joukoin sen äärelle sitä ihailemaan, tai vaikka sitten edes ratikan ikkunasta vilkuilemaan talon ohi suhautellessa. Jos mulla olisi oma pihapuu, niin tahtoisin senkin oksille paitainstallaation. Taloyhtiön pihapuihin sellaista on turha lähteä ehdottelemaan ;)
 
Aurinkoista viikonloppua amigot!
 
 

21.4.16

Vihreää, punaista ja vitamiineja


Vihreää, punaista ja vitamiineja.
Niitä tankkaamalla on yritetty heräillä talvesta kevääseen,
horroksesta hilpeyteen,
vilusta ja ankeudesta kevyempään oloon,
niin vaatetuksen kuin mielen osalta.
Tahmeaa vaan on, kuin taikinassa taivaltais.
Sellaisessa paksussa ja hiivalle
haiskahtavassa sämpylätaikinassa.
 
Antais nyt auringon paistaa ja tuoda lämmön
jotta heräis ja jaksais taas ryhtyä rupeamaan!