29.5.16

Kaffepaussi

maitokahvetta termoksellinen
käteen sopiva kuksa
eväsrasiassa tuoretta ruisleipää ja
mummin mustikkapiirakkaa


paksu kirja
lämmin aurinko
ja mukava pehmuste
muuta ei vaaditakaan
jotta päiväkaffet muuttuvat päiväuniksi

 

27.5.16

Aamun autere

Pitkään piilossa ollut juoksuinto on antanut hentoja merkkejä paluustaan. Jee-jee, sitä on totta totisesti jo odoteltukin ;) Ensimmäinen edes vähän pidempi lenkki on taas heitetty ja mieli hinkuu seuraavalle, meriuinnin päälle iskenyt karmea (kesä)flunssa vaan jarruttelee tossuja. Kauhia dilemma. Tai ainakin kauhea duha...

Näin kauniin autereiselta, helteisessä aamussa suorastaan väräjävältä näytti aurinkoinen Arabianranta ja Vanhankaupunginselkä koskimaisemineen jokunen päivä sitten. Rannalta löytyi parikin pientä ja hymyilyttävää kivistä toteemipaalua. Kukahan lie taiteillut ne sinne ihasteltaviksemme?

 



Kauhiasti oli myös innokasta kalaväkeä rannoilla ja veneilläkin vesillä. Heidän oli kyllä täytynyt herätä jo paaaaaljon aiemmin kuin mun...

 

26.5.16

Masalinit mun

Taito Shop on suureksi ilokseni ottanut uustuotantoon Ebba Masalinin vanhat ja ah niin elegantit opetustaulujen kuvitukset. Toivottavasti lisäkseni moni muukin näitä fanittaa, sillä ainakin omassa tuttavapiirissäni muutamakin lahjapaketti on sisältänyt Ebboja muodossa tai toisessa. Taito Shopin valikoimista löytyy opetustaulujen kuvituksesta työstettyinä ainakin lakanoita, pyyhkeitä, lehtiöitä, tulitikkuaskeja, postikortteja...

Meillä käsiä kuivataan mustikan ja puolukan solurakennekuvitukseen, ja postikorttikokoelman kiinnitin nastalla Villa Mörskän seinään.


Arvannettekin jo mitä mä kertailen yöpuulle mennessäni?? Pinus, Campanula rotundifolia, Solanum tuberosum, Avena Sativa...


Saatan jatkossa puhua unissani latinismia...
 
 

25.5.16

Tyttöjuttu





Esiteinin missukan kanssa elämisessä on monia hyviä puolia. Yksi niistä on kynsilakkatrendeissä mukana pysyminen. Olen oppinut viime vuosina käyttämään kaudesta riippuen niin oranssia, ruskeaa kuin mustaakin lakkaa. Itsestään selvän punaisen lisäksi siis. Aika laaja ymmärryksenlaajennus naistenlehdistä vain sisustus- ja puutarhajutut lukevalle ihmiselle, joka aiemmin pärjäsi vuosikausia yhdellä ja samalla punasävyllä, ja joka kynsilakkapulloa joutui uusimaan vain joka viides vuosi lakan kuivuttua vielä puolitäyteen pulloon...

Jollen eläisi Youtubessa kynsilakka- ja kampaussivustoilla yhtenään surffaavan neitokaisen kanssa, en tasan tarkkaan olisi osannut Singaporen lentokentän lukuisista kosmetiikkapuodeista metsästää myöskään Kokeshin suloisia japanittaria, joilla nyt lämmöstä ja vehreydestä partsilla nautiskellen lakkailen kynsiäni tyttömäisemmiksi... pestyäni ensin kynsien alta pois keot multaa :)

Tähän voinee todeta ihan ihquu...

 

24.5.16

Rucolaa

Aamu ei lähde käyntiin ilman Hesaria, kaffia ja paria ruikkaria, joiden päälle tätä nykyä pitää ehdottomasti saada goudaa ja rucolasilppua.
 
 
Mitä te muut tarvitsette aamukäynnistymiseen?
 
 

23.5.16

Kevennys

Yhdellä sun toisella tuntuu olevan kova tarve tai vakaa aikomus keventää kohden kesää. Minulla myös... Toinen jo pitkään suunnitelluista kevennyksistä toteutuikin suit'sait sukkelaan toukokuisena torstaina, kun treffasin 2 rakennusmiestä aamuseiskan hujakoilla Kivinokan portilla, saattelin majalleni, tsekattiin paikan päällä muutostarve, puoliltapäivin vastaanotin kuvaviestin rappuehdotuksesta ja iltapäivällä toisen kuvan valmiista työstä.

Kunpa kaikki kevennykset olisivat näin helppoja, nopeita ja palkitsevia! Tuona torstaina siis keveni pienen kesämajani massiivinen terassi. Kolmeen suuntaan antaneet isot raput karsiutuivat yhteen rappuun terassille ja toiseen astinpaikkaan oven edustalla. Terassi myös laskeutui samalla matalammaksi ja ennen kaikkea suoristui vaateriin. YES!


Nyt on kokosuhteet kohdillaan mökkiin suhteutettuna, ja alusta asti vinoon ja vinksalleen viettävä kuisti suora ja ryhdikäs. I love it!


Miesten siirryttyä seuraaville työmailla alkoi mun työmaani, kun (alueella kielletyn) avotulisijan purkamalla sain kasan kivenmurikoita joita pyöritellä uusiutuneen terassin alle piilottamaan vähemmän silmää hivelevät harkkotiiliset tukirakenteeet.

Vanhat raput veivät niin ison tilan, että niiden alta paljastui jokunen neliö ruohotttumista kaipaavaa mullosta, jota myös sai tasoitella ja paikkailla. Murikoita pyöritellessä ja multaa lapioidessa eteni siis myös se toinen kevennysurakkani ainakin sen verran että hetken shortsit tuntuivat löysiltä :)


Päivänvalon näki taas myös ensimmäisenä kesänä esille kaivamani kallio lähes koko kaivuumitassaan, jipijajee! Paljaalla kalliolla kun on niin suloista hipsutella paljain varpain <3 Aiemmin suretti kaikki rappujen alle jääneet neliöt. Toistaiseksi sekä maassa että kalliossa näkee vielä erittäin selvästi vanhan (tai ainakin viimevuotisen...) rappurakennelman jäljet. Saas nähdä mikä on tilanne loppukesästä..?

Alakuvassa vielä takauma viime kesältä, jolloin otimme iloa irti ensimmäisestä asumiskesästä Villa Mörskällä, ja jolloin kaiken uutuuden huumassa vain hiljaa mielessäni aprikoin voinko tuoreita rakennelmia lähteä heti revityttämään auki. Joka kerta vinolle rapulle ja vinolle kuistille astuessa asia kuitenkin mua häiritsi ja esteettistä silmää raapi, joten onneksi talven mittaan päätös vahvistui ja osaavat remonttireiskat saivat suloista jälkeä aikaan rivakasti. Iso kiitos heille!


Kyllä nyt kelpaa terassilla kiikkua ja naapureita päivystellä!

 

20.5.16

Vastarannalla

Iltalenkillä Arabianrannassa.
Kuinka hämmästyttävän kauniilta voikaan näyttää keväisen heleä vehreys ja hiljattain auennut meri ilta-auringossa?
Suorastaan henkeäsalpaavan kauniilta.
 


 
Kuvaajakin mukana kuvissa, varjoselfie kait siis ;)
Vastarannalla hiekkaranta ja sen laidalla rakas Villa Mörskä, jonne mieli taas halajaa ja fillari pian kuljettaa <3
 
Aurinkoisen lämmintä viikonloppua armaat!

 

19.5.16

Katonmallia

Seuraavaan asumukseeni on nyt löytynyt kattomalli, jota haluan ehdottomasti mukailla. Luulenpa että useampikin tilkkuilija saattaisi innostua tästä mallista, jonka löysin Pyhän Tapanin kirkon katolta Budapestin kaupunginosasta nro 1, eli vanhasta kaupungista linnan ja keisarinna Sissin lempikahvilan, Ruszwurmin välistä.


Unkarilainen erikoisuus, keraaminen tiili joka kestää sääolosuhteet, sikäläiset nyt ainakin. Torneitta ja muitta krumeluureitta pärjään kyllä mainiosti, mutta tilkkukaton tarvitsen ihan ehdottomasti! Se vaan on musta aivan IHANA!

17.5.16

Niin paljon enemmän kuin pelkkä ryyppykaveri

Takana ihaNaisten KevätSpa 2016 Budapestissä! Parin tunnin lento pitkän viikonlopun viettoon ja paluu takaisin niin hemmoteltuna ettei vielä oikein täysin tajua koneen edes kotomaahan laskeutuneen. Odotukset KevätSpan suhteen olivat toki jo lähtiessä korkealla, mutta upean emännän loihtima toteutus ylitti kyllä jälleen kerran kaikki odotukset! Kauniit kiitokset vielä kerran ihanaiselle Unkariin <3
 
Kämppikseni Jonna tuntuu jo toipuneen matkasta siinä määrin, että on tehnyt kattavan postauksen reissustamme 11 ladyn voimin. Käykääpä visiitissä blogissaan Kaikkea kaunista, ja kukaties inspiroitukaa itsekin hemmotteluhommiin ;)
 
Itse joudun nyt kyllä myöntämään tehneeni äijämäisemmin termein ilmaistuna kostean reissun! Kosteutta kun riitti niin kylpylän altaissa, välillä reippaasti ropisevassa ilmastossa, noroina niskassa vuorelle kavutessa vapauden leidiä moikkaamaan kuin laseissa!

Lasien kilistelylle kun aina löytyy syitä, ja viime viikonloppuna vielä normaalia ainakin 6 kappaletta enemmän! Ne syyt olivat Brad, Mitch, Ryan, Josh, Cody ja Chad, jotka nyt haluan teille kaikki kerralla esitellä. Ei niin väliä vaikkei heti nimi mieleen jäisikään, sen kun voi kätevästi kundin pepusta aina tarkistaa, jotta varmasti ei mene miehet (eikä lasit...) sekaisin. Itseasiassa luulen ladylaumaamme suorastaan iskeneen akuutin dementian, koska aivan yhtämittaa piti herrojen beboja vilkuilla...


Kuvassa karpaasit ovat juuri aamupunnerruksia tekemässä reippaasti, vaikka ilta oli ollut heillä työntäyteinen. Hakusanoilla Drinking Buddies Drink Markers löytyy lisätietoa kavereista, jotka voi 12 taalalla hankkia halutessaan ihan ikiomikseen.
 
 
Brad <3. Olenkin aina ollut hieman heikkona vaaleansiniseen...
 
 
Niin että eipä tässä taas juuri muuta kuin ooooooikein hauskoja tulevia kesäjuhlia! Me pidimme hauskaa näidenkin herrojen avustuksella siinä määrin että elinikää ropisi viikonloppuna lisää ihan roppakaupalla!
 
 

12.5.16

Pyysaaressa

Ystäväni Rosa on kesän 2016 taiteilija Laajasalossa Pyysaaren legendaarisessa Palma de Pyy -ravintolassa. Alkukuusta hän avasi siellä koko kesän avoinna olevan helsinkiläisiin kaupunginosiin ja paikkoihin meren äärellä keskittyvän taidenäyttelyn Helsinki & Meri.
 
Pyysaareen kannattaa meritse seilata tai maitse pyöräillä (tarvittaessa useampikin pyörä pyllyn alla...) ja loppumatka dallata joko kauniin puistikon halki tai uimarantaakin sivuavaa metsäpolkua niin Rosan taidetta ihastelemaan kuin koko paikasta haltioitumaan, niin omanlaisensa atmosfääri siellä on!
 
Pyysaari on Helsingin Työväen Pursiseuran kotisatama, jonka kruununjalokivi, romanttinen ravintolarakennus on rakennettu saarelle vuoden 1952 Olympialaisia varten. Sisustuksessa tämä vanha arvokkuus näkyy onneksi erittäin selvästi lisäten paikan taianomaista tunnelmaa.



Lisämausteena ovat upeat näkymät rannan terassialueelta viereiseen Kulosaareen, Herttoniemenrantaan, keskustan siluettiin ja Suomenlinnaan. Keittiö palvelee rivakasti ja makuhermoja hellien, Palman Oopperaleivästä on jo muodostunut suosikkini, joka avajaisilossakin piti ehdottomasti nautiskelemani "kesän" ensimmäisen oluen kanssa.


Ihana yllätys oli löytää myyntitiskiltä myös oma taulu postikorttina! Jipijajee, siistii, jatkossa lähetän vain ja ainoastaan näitä kortteja! Varsinainen Eira-taulu on viime kuukaudet ollut jo makuuhuoneessani sängyn viereen ripustettuna. Viimeisiä näkymiä illalla ennen silmien sulkeutumista, alitajunnalle yöksi työstettäväksi toteutussuunnitelmaa... Kuvan vanhoille kotikulmille Eiraan, Rööperiin ja Kaartinkaupunkiin kun mieli halajaa ja visiona onkin "takaisin kotiin". Someday, someday...

 
Alla vielä yhteystiedot jos lukiessa alkoi kutkuttaa maalaus omista kotikulmista tai muista tärkeistä jutuista:

 
Ennusteista huolimatta toivon mukaan aurinkoista Helluntaiviikonloppua ystävät! Kukaties vaikka Pyysaareen retkeillen? Itse aion viettää lähipäivät kylpien, niin auringossa kuin vedessä :)
 
 

9.5.16

Hiidenkirnuamassa

Mökkituttuni kertoi naamakirjassa kierrättäneensä ystäviään pitkin poikin Kivinokkaa tutustuen about kaikkiin paikallisiin nähtävyyksiin, ml. hiidenkirnut. Kyllä, hiidenkirnuja on Kivinokassakin! Koska kovin moni meistä kesämajalaisista oli toistaiseksi vain kuullut niistä, niin someen tempaistiin pikavauhtia tapahtuma pystyyn, ja tuttavani pääsi viikon sisällä vetämään toisenkin opastetun kierroksen näille kirnuille.
 



Viitisentoista henkeä tutustui ihanassa paisteessa näihin jääkauden muovaamiin luonnonoikkuihin syvällä hartaudella ja kunnioituksella. Jonkin tiedon mukaan Kivinokassa olisi kaiken kaikkiaan neljä hiidenkirnua. Me tutustuimme niistä kahteen, ja retkellä mukana ollut marjastaja oli kolmanteen törmännyt viime kesänä mustikkakopan kanssa, muttei nyt äkkiseltään löytänyt reittiä sille. Neljännen sijainti jäi vielä täysin hämärän peittoon, vaikkakin kaikki oletettavasti sijaitsevat samassa kallioharjanteessa. Etsinnät siis kesän mittaan jatkukoot..!

Ylimmän kuvan kirnun syvyys on noin 1,5 metriä. Tai ainakin siinä syvyydessä mittatikkuna toimiva keppi ottaa kiinni kivikkoon. Onko se sitten kirnun pohja vaiko tukkeuma, sitä ei tietäne kukaan. Majalaisista eräs herra käy vuosittain puhdistamassa kirnun ylimääräisestä kasvillisuudesta ja roskasta, mutta vesi siinä on silti jatkuvasti tummaa humusvettä. Vaikuttavan näköistä!

Aivan isomman kirnun vieressä, parin metrin päässä sijaitsee pienempi hiidenkirnu polun varrella. Kaiken kaikkiaan polusto johdattaa näppärästi paikalle, suurta suossa ja mättäikössä rämpimästi ei tämä tutustumiskäynti edellyttänyt, vaan tennareilla pärjäsi mainiosti.


Mikäli innostuit kirnuista siinä määrin, että päätit tehdä näistä retkikohteen itsellesi, niin suuntaapa osoitteeseen Kivinokka 1. Se on tien päässä oleva vartiotupa, jonka puomin vierestä nousee tie oikealle ylämäkeen. Sitä muutama sata metriä käveltyäsi tulet paikalle jossa on Luontopolku-opastetaulu. Käänny oikealle eli tuolle luontopolulle, ja kuvan mukaiseen tilataideteokseen törmätessäsi hyppää helppokulkuiselta luontopolulta oikealle, luontoon metsäpolulle, joka johdattaa kohden kallion lakea. Ennen huippua tulevat hiidenkirnut vastaan aivan polun varrella.


Aluetta ollaan juuri kaavoittamassa luonnonsuojelualueeksi, joten jatkossa näille kirnuille varmastikin johtaa erittäin hyvin merkatut opasteet. Siihen saakka niille voi itsenäisesti metsäseikkailla. Luontopolkua eteenpäin jatkaessa päätyy lintujentarkkailulavalle, jossa voi seurata Saunalahden runsasta vesistöeloa. Sinne pääsy on leveää ja tasaista polkua pitkin niin helppoa, että matkan taittaa vaikka pyörätuolilla tai lastenvaunujakin työnnellen.

Mukavia luontoretkiä!

 


8.5.16

Äidin sydän

Maan päällä paikka yksi on
Niin pyhä armas verraton
Mi tarjoo lemmen turvaisan
Ja kätkee onnen kalleimman
Mi tarjoo lemmen turvaisan
Ja kätkee onnen kalleimman

Vain sydän äidin tunnet sen
Näin hellä on ja lämpöinen
Se riemuitsee sun riemustas
Se tuntee huoltas tuskias

Kun ihmismielet vaihtelee
Kun kiitos kaikuu vaikenee
Kun poljetaan ja moititaan
Jäät yksin yöhön unholaan
Kun poljetaan ja moititaan
Jäät yksin yöhön unholaan
On paikka missä lohdun saa
Sua sydän äidin rakastaa
Voit hellään helmaan painaa pään
Ja itket murheen lientymään

Pois moni kallis mennyt on
Sä kauan tunsit kaipion
Muut korvas aika mitkä vei
Sydäntä äidin konsaan ei
Muut korvas aika mitkä vei
Sydäntä äidin konsaan ei


”Maan päällä paikka yksi on” eli varsinaiselta nimeltään ”Äidin sydän” on kukaties tunnetuimman äitienpäivälaulun ohella myös isänmaallinen laulu. Laulun sanojen virolainen kirjoittaja, runoilija Lydia Koidula on kätkenyt runoon rakkauden omaan isänmaahansa Eestiin.

Koidulan lapsuudenkaupunki oli Pärnu, jonka me suomalaiset tunnemme kylpyläkaupunkina. Runoilijan kauniita kuvia voi edelleen nähdä kaupungin museossa. Äidin sydän tunnetaan alkujaan Georg Otsin laulamana, mutta sittemmin useat kotimaiset naispuoliset artistit, mm. Saara Aalto ja Anne Mattila ovat taltioineet omat versionsa laulusta.

Oli laulaja sitten mies tai nainen, nuori tai iäkkäämpi, niin kyyneleet tämä laulu nostattaa tämän äidin silmiin kerta toisensa jälkeen. Kenties tänäkin iltana Tuomiokirkossa, jos oma pikku-ukko sen jälleen esittää hymyssä suin ja äidin jälleen kerran satapäisestä yleisöstä bonganneena Cantores Minoreksen perinteisessä äitienpäiväkonsertissa. Hope so <3 Ensimmäisen äitienpäiväliikutukseni koinkin jo Helatorstaina Villa Mörskän pihalla kuvan valkovuokkomereen päätyessäni.

Liikuttavaa ja aurinkoista juhlapäivää kaikille äideille
ja ihan kaikkien äitien lapsille!

6.5.16

Maijan munkit

Aloitin kesänviettoni jo keskiviikkoiltana Laajasalon kupeessa Pyysaaressa käsittämättömän lämpimänä paistavasta ja lempeänä puhaltavasta merituulesta yksin autiolla pikkuruisella uimarannalla nautisken. Kesäni alkoi siis jo tuolloin, otti kait varaslähdön, koska Kivinokkailun myötä Maijan munkkien makuun päästyäni olen alkanut uskoa kesän alkavan ensipuraisusta paistolämpimään herkkuun. Siihen iskin tänä kesänä hampaani vasta eilen Helatorstain kunniaksi. Samainen auringon lämpö ja lempeät merituulet hyväilivät edelleen mua herkun lisäksi.

Maijan kioski on Kivinokan kärjen läheisyydessä entisessä Elannon pikkupuodissa toimiva kesäkahvila, lemmikkieläinpiha ja taidenäyttelyhoodi, joka ehdottomasti kannattaa kokea vaikka sitten kauempaakin saapuen!! Believe me, useampikin testaus suoritettu niin Maijan munkkirinkeleillä kuin jättimäisillä hillomunkeilla...


Maijan kioski valittiin toissa kesänä HS:n Nyt-liitteessä vuoden parhaaksi kesäkahvilaksi, ja kiitos tästä menee varmasti paikan ainutlaatuisen tunnelman lisäksi munkeille, joita paistolämpimänä saa pesuvadista nostella mukaansa. Eilen sain niin tuoreen lämpimäisen, että Maija erikseen varoitteli polttamasta suuta sillä. Saatiinpa vitsiäkin heti väännettyä siitä mitä olisi mahtanut pomo miettiä, jos helteisen Helatorstai-vapaan päälle olisin aurinkoisena aamuna ilmoittautunut saikulle ja kertonut polttaneeni suuni munkilla :D... Kalorivaarasta viis, näissä herkuissa piilee siis palovaaran ainekset kun tuoreen rapsakkaa ja lämmintä munkkia kuuman kaffen kanssa mussuttaa rantakalliolla poskeensa.

Kioskilla pääsee Maijan herkkujen ja taiteen lisäksi usein nauttimaan musiikkiesityksistä. Eilen väkeä viihdytti alle kymmenkesäinen rock a billy -poika, joka tukka tuubilla esitti yhtä kappaletta. Ilmeisesti äitinsä valisti meitä pojan aloittaneen soittotunnit viime viikolla ja heti lähteneen keikalle! Se poika pääsee tuolla menolla vielä pitkälle.

Kesästä iloitsin siis rannoilla farkunlahjetta ylös kääriessä ilta-auringossa ja seuraavana päivänä jo shortseihin sonnustautuneena päiväkaffittelun merkeissä. Kesäilojen väliin mahtui myös vielä kevätiloakin mökkipihalla, jossa äidin lahjoittamat sipulit pukkasivat maasta ylös ihanan heleää narsissia valkovuokkopellon laitamilla.


Voi elämän kevät ja kesä, tää uutuudenviehätys pitkän talven jälkeen on vaan taas niin huippua!!
 


3.5.16

Vallan nauratti

Vappukuvia selaillessa alkoi ihan naurattaa tämä kuva! Aivan pakkohan se oli ollut hymyssä suin napsasta vappulounasta pöytään kattaessa...
 
 
Kuka hullu soinnuttaa yhteen kukat, koristeet ja liinan Vapun herkulliseen pirun pakkopullaan, sipuliseen ja yrttiseen perunasillisalaattiin??? Uskoakseni vain ja ainoastaan kontrollifriikki neitsyen tähtimerkillä varusteltu ihminen...
 
Vappupäivän aamiaista eli simaa, tippaleipiä ja mansikoita suolamantelien kanssa Kaivarissa en sentään saanut päähäni, tai alitajuntaani soinnuttaa alla olevaan auringon ihanasti lämmittämään kallioon, huh sentään!
 
Nyt sitä kovasti odoteltua aurinkoa ja lämpöä on luvassa pitkään ja paljon. Otetaan ilo irti Suomen suvesta, joka osuikin nyt toukokuulle ;)