29.6.16

Matalalta

sammakkoperspektiivistä
ruohonjuuritasolta
pötköltään
istualtaan
 

 

niin on näitä kuvia napsittu
kesämajan terassilla ja
siirtolapuutarhan perukoilla
 


ylevissä kesäparatiiseissa <3
 
 

20.6.16

Ankkuroitu

Kesämajani, alias merenrantahuvilani Villa Mörskä on entinen talvikalastustukikohta. Tahtoo sanoa sitä ettei mökissä ollut vietetty kesäeloa enää vuosikymmeniin, vaan maja oli saanut rauhassa kallistua vinksalleen ja piha puskittua viidakoksi. Eloa oli lähinnä talvella kun kalastusvälineitä haettiin ja tuotiin varastona toimineesta majasta, ja verkkojakin taidettiin syysmyrskyjen jälkeen setviä mökin seinustalla, sen verran pitkiä nauloja kun oli lyöty seinäntäydeltä katonrajaan.

Mökki, takavaja ja pihamaa pursusivat mitä erilaisempaa hajonnutta kalastustarviketta, jota ei oltu viitsitty kantaa roskiin saakka, vaan annettu pudota kädestä tarpeettomana ihan just siihen mihin kulloinkin. Niitä siivoan nyt kolmatta kesää yhä edelleen pehmeästä maaperästä sateiden jälkeen... 

Vene on kalastajalla ollut käytössä, ja siitäkin oli jäänyt vanha ankkuri muistuttamaan pihamaalle puskien sekaan. Nostin sen kunniapaikalle kannonnokkaan.


Vanha ja ruostunut, mutta jotenkin niin kaunis ja uljas. Nyt se nököttää luonnonkukkien ja heinien seassa, vähän kuin kuivanmaan kaislikossa.


Ankkuroikoon nyt meidät maakravut näille huudeille <3
 
 

17.6.16

Rakkaus on rajatonta

Mitään muuta ei todellakaan noussut aatoksiin ihmetellessäni ostoskorini sisältöä. Yhdistelmä minä, vannoutunut makkaraninhoaja ja nakkeihin sormellakaan koskematon immeinen ja kori puolillaan lörssejä!!


Mitäpä sitä ei äitee kuitenkin tekisi rakkaan lapsensa pyynnöstä? Täysi-ikääntymisbileissä kavereiden kanssa kun kuulemma grillataan, ja vain ja ainoastaan lihamakkaraa. Salaatin sentään saan askarrella lisukkeeksi.

Ihan pakko oli napata krysanteemi koriin tasapainottamaan tätä käteeni muuten täysin sopimatonta kantamusta. Herkkua viikonloppua, ystävät hyvät! Makkaralla tai makkaratta...

 

15.6.16

Hei, hei lapsi!

"Hei hei lapsi, nähdään sitten kun olet aikuinen!"
Tällä kertaa täysin erilainen mukavan loppuviikon toivottelu mamin rakkaalle pikkupojalle.
 

Yksi avioeroamisen täyspaskoista puolista pläjähti taas päin näköä. Kun on 18 tuntia synnyttänyt maailmaan lastaan, tuntuu kohtuuttomalta ettei saa olla mukana jakamassa sitäkin hetkeä kun äidin vauva saavuttaa 18 vuoden iän ja muuttuu samalla (juridisesti) lapsesta aikuiseksi.  
 
Tuon tärkeän hetken saakin lapsen kanssa jakaa vanhemmista vain hän jota 18 vuotta sitten kätilöt kehottivat pötköttelemään vaihtoehtona pyörtymiselle. Raskaan työn tehneelle vanhemmalle jää nyt mahdollisuus tavata lastenvalvojaa, kun täysi-ikäisyyden myötä elatusapuvelvollisuus toisella vanhemmalla päättyy.
 
Kuinkahan kauan näitä märkiä rättejä päin näköä sateleekaan? Näitä rättejä, joita ei oikein edes tajua tulevan vastaan ennen kuin ne  kipeästi pläjähtävät naamalle. Kuinka monin tavoin voikaan vielä tuntea itsensä ulkopuoliseksi omassa elämässään??
 
 

14.6.16

Lepolassemietteitä

Lepolassessa on kivaa parvekkeella työpäivän päälle köllötellä ja ihastella about sammakkoperspektiivistä avautuvaa vehreyttä. Ruukkujen uumeniin työnnetyt siemenet ja hentoiset taimet vahvistuvat päivä päivältä, ja kesäksi ulos tuulettumaan ovat päässeet myös kaktukset, huonekuusi ja varjotaateli sisätiloista.


Ihka ensimmäistä kertaa viljelemääni avomaankurkkua pukkaa kukinnasta päätellen siihen malliin että pitää kaivaa säilöntäreseptejä esille. No, en kyllä oikeasti taida kaivaa, eiköhän rouskutella hyvällä halulla suoraan poskeen kaikki mitä ruukuissa kasvaen sadoksi saadaan!


Juu, olen toki tietoinen siitä että tomaatti ja kurkku ovat viholliskasvit, joita kukaan itseään kunnioittava puutarhuri ei panisi kasvamaan lähellekään toisiaan mm. tuholaisten pelossa... Mä saatan kuitenkin olla kokeileva ja  tutkiva puutarhuri, joka tietoisesti keskittyy empiiriseen kokeiluun ja havainnointiin? Ois niin kiva ajatella ettei kasveillakin ole vihiksiä keskenään, vaan että oisvat kaikki suvakkeja... Tiedän totuuden olevan aivan toista, mutta välillä on mukava ajatella vain ja ainoastaan mukavia!
 
 

11.6.16

Muutto maalle työn alla

Kesän ja sen myötä mökkeilyn käynnistyminen on mulla hieman vaiheessa, kummasti kun pukkaa ohjelmaa ja syytä kököttää kotosalla sen sijaan että siirtäisi residenssinsä entistä merellisempiin maisemiin. Noo, kesän mittaan varmasti näin käy, ja kait tällekin vitkuttelulleni vielä jokin selkeä selitys ennemmin tai myöhemmin löytyy..? Pienimmät lapset ovat jo kirmanneet kesäreissuilleen, ja vanhinkin liikennöi omissa riennoissaan siinä määrin tiiviisti, että mamilla alkaa olla mahdollisuus ihan oman kesäaikansa järjestelyyn just sillään! Uskomattoman, ihanan vapauttavaa luksusta, jota aivot eivät ole vielä täysin sisäistäneet...

Uutukainen kesäkeittiöni ei siis ole vielä käytössä kulunut, mutta on sentään istutuspöytä päässyt jo palvelemaan ihan varsinaisessa tarkoituksessaankin. Minä kun päätin uhmata vanhan kansan viisaita, jotka neuvovat odottelemaan 9. ja jopa 10.6. saakka yöhallojen pelossa taimien istuttelua ulos.


Kyllästyin taimikassien valtaamaan parvekelookkiini (sisustuslehtien pursuillessa ihanin parveke - kuvia ja -äänestyksiä...) ja fillaroin ekan setin niitä jo "maalle". Ruukkuihin pääsivät Kiinanasterit ja kasvilavaan kurkut, kylvinpä samalla herneetkin heille kavereiksi. Parvekkeella parit kukinnot jo kukoistaneet orvokitkin pääsivät uuteen ruukkuun suuren vaahteran alle tokenemaan.

Tomaatit siirtyvät tiluksille viikonlopun mittaan. Vielä pari yrttiä ja hortensiaa, ja se olis siinä sitten mun viljelmät! Näiden first things first -muuteltavien lisäksi pitää ranchille kärrätä uudet hammasharjat ja vähän vaihtovaatetusta immeisille. Kevyt kesämuutto :)


Ajatella että pari vuotta sitten vain unelmoin istutuspöydästä! Silloisessa elämässä kodissa oli 3 parveketta ja mökkipiha liiankin laaja, mutta yksikään pöytä ei kuulemma mahtunut kumpaankaan. Nyt mulla on 2 ihanaa istutuspöytää; toinen ainokaisella kotiparvekkeella ja toinen pikkurikiriikkisellä mökkipihallani. Olen niin etuoikeutettu ;)

10.6.16

Yrttitötteröt

Tällaiset ihanuudet ovat muutaman viikon somistaneet työpaikkani sisäpihaa. Hauskaa ja herkkua on ollut ohikulkeissaan nipistää suuhun salvian lehti tai pala minttua, kummasti ovat aromit suussa piristäneet kokouksiin laskeutumista ;)

Sunnuntaina Helsinki-päivän kunniaksi jaan pois kaikki 300 yrttiruukkua klo 10 alkaen. Tule hakemaan omasi ja tutustumaan samalla ihaniin näyttelyihimme!




 
Lisää heistä ja ihanasta installaatiostaan mm. täällä.
 
CU!
 
 

9.6.16

Vähä ku treffeil ois käyny

Herttoniemen kuumin somehypetyspaikka treffi-pub on nyt viimein minunkin osaltani korkattu! Kyseinen kapakkahan siellä on metroaseman nurkalla ollut jo vuosia, mutta se taisi houkuttaa paikalle lähinnä janoisen kanta-asiakaskuntansa. Tovi sitten tapahtui vaihdos omistajassa, ja sen myötä totaalisesti muutos myös paikassa!

Uutta ovat nyt sisustus, keittiö, bingot, brunssit ja monet muut hauskuudet. Legendaksi jo suorastan on ehtinyt nousta paikan hampurilaisateriat. Helteisenä kesäpäivänä sinne sitten menin ja tilasin virvoittavan oluen sekä palanpainikkeeksi vaihtoehdoista ehkä sen himpun kevyemmän, eli kasvishampurilaisen. Lihainenkin versiokin näytti kyllä sangen houkuttelevalta!


Kevyt kokonaisuus se kasvisvaihtoehtokaan ei kuitenkaan ollut!! Massiivisessa hampurilaisessa oli niin herkku kikhernepiffi, että muruakaan ei malttanut jättää syömättä. Lisukkeina tuli bataattiranskiksia, jotka myös päihittävät perunaiset esi-isänsä aivan 100-0. Kaiken kruunasi herkullinen aioli.
 
Nämä herkut kun oli helteessä napaansa kiskonut, niin ei auttanut kuin kävellä päälle mutkia, eli toiselle puolen Herttoniemeä ja sieltä merenrantoja pitkin Kulosaareen, josta hyppäsin jo metroon, jatkaakseni heti seuraavalta Kalasataman pysäkiltä helteistä tarpomista kotia kohden. Myöhäisen lounaan päälle ei sinä iltana tarvinnutkaan enää juuri muuta kuin vettä nautiskella.
 
Ähky siis tuli, kielen mennessään vei, ja ihan varmasti aion kesän mittaan kokemuksen uusia! Joko te olette treffissä käyneet, muuten vaan tai vaikka niin kuin treffeillä?
 
 

8.6.16

Salaisia asioita

Kesämaja-alueeni Kivinokka on virkistysalue, joka tulee majalaisten pitää luonnonmukaisena. Tämän vuoksi mm. istutukset maaperään on kielletty, ja aika tarkkaan pyrin tätä sääntöä noudattamaan. Siitäkin huolimatta että naapurustossa kovin monilla ovat linnut käyneet kakkimassa jalosyreenien siemeniä aivan suoriin riveihin...
 
Kasvimaita ei tonteille saa perustaa, ja sehän aavistuksen tätä puutarhuria kaihertaa. Ei kuitenkaan niin paljoa että vuokraisin mökin vierestä kasvimaapläntin, jota kuopsuttaa ja kastella läpi kesän... Olen ratkaissut asian kasaamalla parin puolilahon koivurungon taakse kalliota esiin kaivaessani maa-aineksen ja haravointijätteen eli siis syyslehdet.
 
Näihin pengerryksiin olen tuikannut mustaherukat, raparperin ja puutarha- sekä ahomansikoiden risteytykset, lähes villit viljelykseni siis. Haravointijäte maastouttaa kohopenkin saniaisten sekaan ja etualalla annan koiranputken kukoistaa luonnon kauneudesta itsekin nauttien. Kuvasta ei heti huomaisi viljelyksiäni jollen olisi näitä salaisia asioita paljastanut, eihän?!
 

Toinen tähän saakka melko varjeltu salaisuuteni on puutarhatonttu. Tai ainakin sen korvike. Henkilökohtaisesti kun olen ihminen jota on huvittanut mm. Saksanmaalta kantautuneet uutiset puutarhatonttujen kimppahirttäjäisistä, sillä en oikein sympatiseeraa heitä. En tiedä onko vikaa tontuissa vai vain mussa, mutta näin se nyt vaan on.

Korvike tontulle on kuitenkin lennähtänyt plantaasilleni pöllön muodossa. Ystävä toi tullessaan pienen pöllön, joka auringossa kerää valokennonsa täyteen ja iltayöstä hohkaa valoaan. Pöllö pääsi nyt vahtiin kannonnokkaan penkkini päähän. Toivottavasti pitää pirun etanat kaukana herkkujeni lehdistä!!

 
 Mitäs salaisuuksia teiltä löytyisi paljasteluun?



7.6.16

Hyvinvoimassa metsän siimeksessä

Kävimme työporukan kanssa työhyvinvoimassa metsässä Sipoonkorvessa. Metsäretkikin on aina hauska ohjelma, mutta erityisen mieleenpainuvaksi tämän retken teki loistavat oppaamme Luonnontie-yrityksestä, joita suurella lämmöllä suosittelen kaikille metsäretkeilystä kiinnostuneille!

Yritys kertoo sivuillaan toiminnastaan näin: "Luonnontie on syntynyt pitkään kypsyneestä halusta edistää luonnon hyvinvointivaikutusten kokemista. Tätä päämäärää toteutetaan erityisesti innovatiivisten terveysmetsäpalveluiden muodossa." Minä vuorostani totean heidän kaiken lupaamansa lunastavan!

Yrittäjäporukasta löytyy mm. maantieteilijää, biologia, kasvitieteilijää ja villiyrttiterapeuttia niminään luonnollisestikin mm. Pajusta ja Leppästä... kuin satukirjasta konsanaan! Heidän kanssaan sukelsimme Sipoonkorpeen vihreiltä joenvierusniityiltä mäkeä kiinalaisittain takaperinkävelyllä aivoja virkistellen, ja lehmänkellojen kalkatusta kuulostellen.

Aurinkoisena päivänä samoilimme korvessa jokusen kilometrin. Nautimme virkistävää kuusenkerkkäjuomaa, tunnustelimme sisäistä hyvinvointiasteikkoamme, ihmettelimme muurahaisten organisaatiokulttuuria ja kokeilimme sokerin vaikutusta siihen, kiipesimme läähättäen presidentti Kekkosen salaiselle leiripaikalle kallion laelle, jossa paistattelimme päivää retkialustoilla puolen porukasta nauttiessa eväsherkkuja nuotiolla, tuohitorven aikanaan kutsuessa loputkin vuorostaan murkinalle. 

Korpirämeellä nuuskuttelimme sen syviä, vahvoja tuoksuja ja kuulimme pikaluentoja luonnon eteeristen öljyjen parantavista vaikutuksista, luonnon koppaa ja kroppaa kuntotuttavan puolen tutkimustuloksista ja monesta muusta mielenkiintoisesta asiasta sopivina annospaloina. Samoilun päätteeksi meidät istutettiin retkijakkaroille puron juurelle kuuntelemaan luonnon ihanaa kesäkonserttia veden pulinoineen ja lintujen lauluineen.


Takana taas siis kovin monta hyvää hetkeä tutkiskella aatoksiaan ja oloaan, ja kun tuli aika poistua metsästä, myös myöntää se että olo oli muutamassa tunnissa jo kohentunut huomattavasti, ja metsään tekee mieli palata pian!

Tällaiset työpäivät ovat aivan parhautta!!

5.6.16

Kesäjuhlan tuntua

Ystävän kanssa mietittiin että mistä mahdamme juhannuskimput sitoakaan, kun nyt luonto on jo niin kukkeana! Mitä kaikkea kukkiikaan vielä silloin kun herkät niittykukat, uhkeat lupiinit, huumaavat syreenit ja nostalgiset juhannusruusut ovat jo kukoistaneen alkukesällä? Mistä riittää riittävästi kukkivia lajeja myös tyynyn alle..?

Olen tänä vuonna ottanut koristelun varman päälle kevään ja kesän helteistä nautiskellessa, ja rakennellut kestokoristelua Villa Mörskälle kaikkia sesongin tulevia juhlallisuuksia ajatellen. Muutamia juhlia sinne on jo alustavasti kaavailtu, haisuakaan ei ole monetko lopulta toteutuvat, eikä sillä sinänsä ole niin väliäkään koska jokainen päivähän siellä on yhtä juhlaa!

Naapuri ystävällisesti porasi heinäseipäitäni kiinni uusiutuneeseen terassiin ja virittelin seipäisiin sitten vanhaa, roskakuormasta pelastettua köyttä. Neidin kanssa lippusiimotimme pylväät ja posteljooni toi mökille saakka Airamin aurinkokennovalaisimet, jotka innolla ripustelin köysiin. Nyt ei tarvitsis enää kuin olla itse paikalla iltahämärissä ihailemassa väriloistetta...





Posteljooni toi perille myös parissa kuvassa näkyvän Kodin Ykkösestä tilaamani istutuspöydän, jonka teinin kanssa kasasimme uudeksi kesäkeittiöpöydäksemme. Yhdet tiskit olen siinä nautiskellen tiskaillut, mutta hän ei ole vielä pöytää korkannut kokkailumielessä. Sitä vesi kielellä odotellessa...

Ja juu, myönnän itsekin että ensimmäinen viritelmä köysiä ja lippusiimaa oli vähintäänkin villi, vaikkakin kaukana hämähäkinverkkomaisesta taitavasta luonnonkauneudesta. Kuopuksen mielestä se taas oli liian moderni, pilasi koko mökkitunnelman! Mököttävää pikkupoikaa hetken katseltuaan äiti keri suit'sait sukkelaan köydet kerälle ja tarjoili seuraavan, perinteisemmän eli pyykkinarumaisen version lapselle. Joskos siihen hänenkin silmänsä tottuisi kesän mittaan?


Terassin nurkkaus odottaa vielä että löydän juuri sellaisen pyöreän pöydän jonka kuistilleni haluan. Tahtotila vaan on vielä aavistuksen muototutumatta. Pienet puujakkarat ovat jo odottamassa pöytää saapuvaksi. Sitten mahtuukin pöydän äärellä isommalla joukolla kinkeröimään! Sitäkin odotellessa :)


3.6.16

Kuusenkerkkäämässä

Tämän kevään ja kesän hortoilu ei ole oikein päässyt käyntiin syystä tai toisesta. Harmillisesti ei ole homma napannut ja toisekseen kaapissa on vielä niin runsaasti viime kesänä urakalla kuivatettua nokkosta, että on vaan jäänyt mieleinen puuha toteuttamatta. Kumma juttu!

Sen verran sain aikaiseksi että ilmoittauduin mukaan mökkimaastossa pidettävälle hortoiluretkelle, ja tästä ryhtiliikkeestä innostuneena polkaisin vielä aurinkoisen illan päätteeksi hyttysiä taas jo aivan villinä vilisevään metsikköön, josta nypin mukaani pussinpohjallisen herkullisia kuusenkerkkiä.

 

Osan kerkistä pistelin poimiessa flunssasta toipuvana suoraan poskeeni, helpottavathan eteeriset öljyt keuhkojen rahinaa ja limaisuutta, loput pakkasin pussista rasiaan ja edelleen pakkaseen maustamaan aikoinaan aamusmootheja. Pussi on taas valmiina eteisessä odottamassa seuraavaa keruukertaa, kukaties jo iltasella.
 
Nyt on alkanut houkuttaa myös kuusenkerkkäsiirapin keittely.
Onko teillä kokemusta sen valmistamisesta?

 

1.6.16

Suolaheinä

Kaikkihan me tiedämme suolaheinien lehtien maistuvan happamen suolaiselta. Mutta tietävätkö kaikki myös sen että maku johtuu kaliumoksalaatista, oksaalihapon vesiliukoisesta suolasta? Tai sitä että oksaalihapon vuoksi suolaheiniä pidetään lievästi myrkyllisinä..? Lehtiä voi kuitenkin käyttää pieniä määriä esim. salaateissa ja ryöpättynä enemmänkin. Oksaalihappo neutraloituu vaarattomaksi jos samalla aterialla käytetään maitotuotteita, ja ryöppäyksessä taas oksaalihappo liukenee keitinveteen. Eihän suolaheinää muuten myytäisi meillä markettien salaattitiskeissä... Ranskassa suolaheinäkeitto on suorastaan kuuluisa ruokalaji, jota mieli tekisi päästä maistelemaan. Ei kuitenkaan itse keittelemään. Kotosalla taas suolaheinien lehdillä lappalaiset ovat hapattaneet maitoa, jolloin siitä on saatu pitkään säilyvää.

 
 

Itse en suolaheinän mausta ole pitänyt niin lapsena pellon reunoilta nyhdetttynä kuin aikuisena kaupasta salaattiruukussa kotiin kannettuna, mutta niin vaan tarttui mukaan ruukullinen sitäkin. Kaipasin nimittäin kotiin jotain kaunistusta, mutta kaupan leikkovalikoima ei houkutellut, ja koska parvekkeella on jo oma kukkiva maailmansa, niin kauniin punaruotinen heinä pääsi uuteen ruukkuun somistamaan ruokapöytäämme. Pari lehteä nappasin aamuleipien päälle ja pahalle se yhä vaan maistui mun suussani :D

Maistuuko suolaheinä teille muille?
Tai tuoko sen maku lapsuusmuistoja mieleen?