24.11.16

Joulukoppapajailua

Kuusi on kasattu, koristeltu ja pikkujouluista raahattu kotikuistille jäähylle ennen kuin taas käynnistetään joulukarnevaalit kotosallakin. Eka setti torttuja on paistettu ja hotkittu, ja piparitaikinaa kannettu pakastimeen hätävaraksi ennen aikaa kunnes sitä tehdään itse kattilallinen.

Ei siis mikään ihme että olo alkaa kääntyä lumien liukenemisesta huolimatta jouluisaksi, ja sormia on syyhyttänyt erilaisiin jouluaskareisiin ryhtyminen. Ihan vielä ei ole kaivettu esiin joulukorttitarpeita, mutta jouluiset kankaat ovat jo muutamina viikkoina olleet paininjalan alla työstymässä kopiksi ja erilaisiksi kuusiksi.

Tässä kopista 2 ensimmäistä; isosisko ja pikkusiskonsa. Ison korkeus noin parikymmentä senttiä ja piskuisen vajaat viitisentoista. Jouluisia punakuoseja ja välissä kovikekangasta. Helppoa kuin heinänteko ja ehkä sillä niin palkitsevaa. Vaihteeksi töitä jotka syntyivät nopsasti ja täysin ilman ärripurreja.


Kun kopattelun makuun olin päässyt, niin huomasin jälleen kerran pyöräyttäneeni käyntiin tuotantolinjan. Siskosten perään ompeloitui lennossa myös pikkunelikko.


Tilkkuystävä epäili kauhistellen omaavansa jonkin sortin mielenvian ryhtyessään tilkkuillessaan usein massatuotantoon. En voinut kuin nauraen evätä moisen vikaisuuden, ja päädyimme hyvinkin nopsaan kuittaamaan asian vain hengenheimolaisuudeksi. Miten muutenkaan selittäisin nuo yhteen koppaan tunkemani 47 pikkukuusta, jotka kuvassa odottavat vielä täyttöä kuusenkannat ilmassa törröttäen..?!?

Kuusista jo kolmannes on täytetty ja odottaa jatkotyöstöä, joten jouluvalmistelut etenevät hyvässä mallissa käsitöiden osalta. Nyt pitää keksiä millä täytän lahjakopat ennen niiden luovuttamista valituille ihanille ja rakkaille.

Hyviä ideoita?
 
 

14.11.16

Varaslähtöä ottamassa

Kaivoimme eilen naapurin kanssa laatikkokaupalla joulukoristeita kellarikomeroistamme ja raahasimme ne kotitalon ullakolle, jonne sisustustiimi juuri viimeistelee kerhotilaa kaikkien talon asukkaiden iloksi. Loppuviikosta vietämme siellä tuparit pikkujouluhengessä, ja me kaksi jouluhullua pääsimme päästämään mopot käsistä jo tässä vaiheessa vuotta :)

Riemulla ei juuri ollut rajaa kootessamme ja koristellessamme kuusta, kasatessamme enkelikelloja, kaivaessamme laatikoiden uumenista kynttelikköjä ja valosarjoja, ja ripotellessamme olkipukkeja ja pehmopossuja pitkin poikin tilaa. Vähemmästäkin saa jouluisen mielen ja juhlaolon, ihanaa ihanaa!

Muutenkin koko viikonloppu meni melkoisen jouluisasti työpaikan joulunalusjuhlaa juhlien, kattosaunabiletys omien ystävien kanssa korkaten ja jouluisiakin herkkuja mussutellen sekä Finlandia-voittanutta kuvausta mm. joulunvietosta ulkosaariston pappilassa lukiessa. Kirja nenän edessä, pää sohvatyynyssä ja käsi suklaiden ulottuvilla = aivan välipäiväpuuhat mulla jo käynnissä...

Muutama räpsy piti kerhotilasta hämärässä juhlavalaistuksessa tietenkin ottaa, ja niistä näin pakkasaamun kunniaksi yksi julkaistakin, sillä niin tuo jääkiteet, värikkäät sellaiset... mieleeni nämä Ilves-tölkkiin tuuppaamani valot heijastuksineen.


Valoa viikkoon, ystävät hyvät!
 
 


9.11.16

Aurinkoa punkkaan




Lapsuudesta tuttu kirjottu pellavapöytäliina oli vuosien tiiviissä käytössä saanut pari pientä reikää pintaansa, ja niiden myötä hylyn äidin liinavaatekaapista. Siivosi kaappiaan täyttämällä mun kaappia kommentilla "Keksit tästä varmaan jotain kivaa!". Aikani sitten hillosin reikäistä liinaa komerossa ompelukankaiden kanssa.

Uudesta päiväpeitosta oli jäänyt vielä patalappujen, meikkikopan ja nesessäärinkin jälkeen siinä määrin kangasta yli, että tilkkuterapiaystävä ehdotti parin koristetyynyn tekaisua peitolleni. Tuhahdin huihait, en kaivannut sänkyyni sellaisia.

Neljä päivää myöhemmin löysin itseni ideoimasta tyynynpäällisiä sängylleni... Vanha liina sopi aurinkoisten väriensä puolesta peittoon, ja ansaitsi päästä taas päivänvaloon. En paikannut pieniä reikiä, vaan käytin sen kohdan kankaasta takaosaan. Vanha saa mieluummin näyttää vanhalta kuin paikatulta!

Liinan kauniit reunaompeleet jätin näkyviin 2 sivulle. Rypytkin saivat jäädä näkyviin, jopa äidin mankeloinnitkin jätin silittämättä suoriksi. Ajatus on että tyynyt saavat näyttää juuri siltä mitä ovat: nukkumatyynyjä. Mankeloinnin ja viikkauksen taitokset katoavat kyllä aikanaan pään lämmössä tai viimeistään pesukoneessa, mutta kankaan luontainen ryppy on jatkossa oleva sen kuosi.


Kylläpä oli mukavaa painaa päänsä näille pieluksille! Ylellistä suorastaan. Kirjo-ommelten kuvat poskissani en kuitenkaan onneksi aamulla herännyt, sillä sileä tyynyliina pääsi poskikontaktiin koristelujen siirtyessä yön tullen takatyynyiksi.


Hyvin nukutti melko lailla valvotun kesän ja syksyn jälkeen! Mikäs sitä olikaan nukkuessa kirkontornien ja syyslehtien alla, pää esiäitien kirjomuksilla...
 
Aurinkoisia unia teillekin <3
 
 

7.11.16

Lumi tuli

 
Lumi tuli ja toi mattimyöhäiselle tullessaan vapautuksen viikonlopuksi suunnitellusta haravoinnista. Myöhässä olin, ou jee! Kevällä niitä kuivia lehtiä onkin paljon hauskampaa haravoida...
 
Nyt otin aurinkoisesta Pyhäinpäivästä ilon irti kävelemällä mökille (juu, harva meistä moiseen pystyy, mutta olen yksi heistä ;)) ihan vain ihailemaan puhdasta valkoisuutta.
 
 
Ohuen lumipeitteen olivat päällensä saaneet niin ruosteinen ankkuri kuin tuumailupenkki.
 
 
Osattomaksi eivät olleet jääneet kuisti ja kalliokaan, joilla risteili pupujussien ja pienten jyrsijöiden tepsuttelujälkiä sinne tänne, aivan kuin nekin olisivat menneet uudesta lumesta aivan pyörälle päästään.
 
 
Tällä residenssillä ei lumilapiota tarvitse kaivaa esille. Ei sellaista siellä edes ole. Saa sataa ja peittää lumi kaiken alleen, kevätaurinko sitten sen sulattelee pois ennen kuin palaan tiluksille haravaa heiluttelemaan. Siinä välissä kahlailen muutamana aurinkoisena viikonloppuna hangen poikki pihapiiriä kuikuilemaan ja jääkukkia taas ihailemaan.
 
 
 
Vielä olivat nuo talviset lempikukkaseni kovin heiveröisiä, mutta ovatpahan kuitenkin tulevan talven ensimmäiset <3
 
 
 

1.11.16

Syyslehtiä

Viimeisimpänä työnä valmistuivat viime viikolla nämä kaksi patalappua. Viimeiset syyslehdet putoilivat puista, ja minä tuhelsin pari lehteä lisää paper piecing -tekniikalla. Siitä onkin jo vuosia aikaa kun olen viimeksi paperikaavalla ananasta ommellut, ja olin aivan jo kuvitellut tässä välissä ettei moinen nyhräys olisi mun lajini lainkaan, vaan niinpä jälleen kerran huomasin olleeni väärässä, sen verran hauskaa puuhaa kun tämä olikin!

 
Kuten kuvasta näkyy, on matkan varrella tapahtunut selkeää oppimista: tekniikan haltuunoton jälkeen osasin toiseen lappuun jo sommitella väritkin niin että työhön sai syvyyttä = en enää ommellut ummikkona kahta samaa, vaaleaa sävyä vierekkäin kuten alla olevaan, ensimmäiseen patalappupintaan surisuttelin. Vanhenevakin rakki oppii siis uusille tavoille, ainakin välillä...
 

Taakse ompelin simppelit värisuorat vähän vinksalleen. Enemmänkin olisivat voineet mennä... Ehkä tässä vaiheessa päivitystä työn kuosit ja sävyt ovat kenties alkaneet jo tuntua kovin tutuilta..? Juu, saa nauraa, mutta juttu on nyt tosiaan se että mulla on itsevärjätyistä kankaista patalappuihin soinnutettu päiväpeitto, meikkikoppa ja tunturissa tekeytynyt nesessääri. Ihan sitten vaikka siltä varalta että sänky ja meikkipaikka oisvat joskus tulevaisuudessa hellan kulmalla...

Tiedoksi sitten samaan syssyyn vielä sekin että nyt pari viime vuotta ympärivuotisesti käytössä olleet joulupannulaput pääsivät näiden valmistumisen myötä pyykkiin ja takaisin sesonkipannulapuiksi (toisin kuin nämä syksyiset talven tullessa...).  Ne kaivetaan käyttöön taas viimeistään kuukauden kuluttua kun glögikattiloita oikein urakalla kuumennellaan. Nämä epäsesonkipannulappuni taasen korkkasin käyttöön noukkimalla uunista tuotapikaa tulevan joulukauden varaslähtöjoulutorttupellillisen...

Voi tätä naisen logiikan ihanuutta :D