torstai 26. heinäkuuta 2018

Aamut




Kun silmäni mä auki saan ja sinut siinä nään mä ihan lähelläin
Niin lämpimänä vasten oot sä minun kylkeäin
siihen mä jään
Sä tuot niin hiljaa kätes kädellein
Sanot kultasein, mä näin tahdon olla vain

Mun huuliani etsien sä harot hiuksiain ja sulat suudelmaan
Vain hyvänolon hiipivän mä tunnen suonissain odotan vaan
Sä viet mun hiljaa niin kuin varoen
Ja mä myötäilen ja näin tahdon olla vain

Ei saa tätä tunnelmaa kun vain aamuisin
Näin aloittaa mä päiväni tahdonkin
Ja syttyä
Ei saa tätä tunnelmaa kun vain aamuisin
Näin aloittaa mä päiväni tahdonkin
Ja syttyä sun kanssasi näin päivääni päin hiljalleen

Kun silmäni mä auki saan ja sinut siinä nään mä ihan lähelläin
Niin lämpimänä vasten oot sä minun kylkeäin
siihen mä jään
Sä tuot niin hiljaa kätes kädellein
Sanot kultasein, mä näin tahdon olla vain

Aamut, niin Willbergin Pepen kuin Villa Mörskän, vievät multa jalat alta kerta toisensa jälkeen. Toinen hyräilyttää ja aikaansaa korvamatoakin, toinen on elämys jonka vuoksi illalla kiirehtii Mörskälle unille ja nousee ajoissa ylös nauttimaan auringonsäteistä kaffinkeittopuuhiin.

Aurinkoista huomenta siis :)





lauantai 21. heinäkuuta 2018

Chia-puuro

Vaikka ruisleipä juustolla + kasviksilla, kaffe kauramaidolla ja rapiseva Hesari kuuluvatkin olennaisina osasina aamuuni, yllätän itseni aina välillä kaipaamasta vaihtelua aamiaiseen. Tuolloin korvaan leivän ruokaisammalla munakkaaalla tai chian siemenistä paisuttamallani tuorepuurolla.



Puuron teen edellisiltana jääkaappin tekeytymään, eli annan parin ruokalusikallisen siemeniä muhia muutamissa deseissä kaura- ja kookosmaitojen sekoitusta yön yli. Aamulla nakkaan päälle marjoa, pähkinöitä ja siemeniä. Näin pärjään taas erinomaisesti lounasaikaan saakka ja vatsa kiittelee vähähiilarisen puuron hämmentäjää.


torstai 19. heinäkuuta 2018

Ripaus valkoistakin

...ihan vähän vaan tasapainottamaan pinkkiä kukkataivastani...


 


Niin japanin myrttiä kuin silkkiruusuja katsellessa en voi olla hymyilemättä.



keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Pinkkiä sen olla pitää!

Voisi ajatella postauksen kertovan pikkuneitini huoneesta, jonka sävy edelleen teini-iästä huolimatta, on pinkki. Vaan ehei, nyt ollaankin mamin pinkeillä apajilla. Yllätin itseni tässä päivänä eräänä huomaamasta kuinka pinkiksi kodin parveke oli kukkien myötä muuttunutkaan. Sieltä kun löytyy tätä nykyä pikkuneilikat, marketat ja hortensiat heleän pinkkeinä, ja kärhötkin pinkki-lila sävyssä.

Mikä lie alitajunta ohjaillut mua kukkakaupoilla käydessäni, koska kaikki ne ovat eri kaupoista ja eri aikoihin hankitut?! Sama pinkki alitajunta on ollut päällä myös Mörskän kuistia kukittaessani. Eilen sain ukkelilta (= valitsin ja nostin ostoskoriin, hän maksoi, pakkasi kassiin ja kantoi mökkipihalle, kiitin kauniisti...) kolme ihastuttavaa eustomaa, jotka istutin kompostimultaa lisäten talven kolhimaan ruukkuun.




Uuden vaalean pinnan saamisen lisäksi ruukku oli talven mittaan haljennut toisesta kyljestä siinä määrin isosti, että pelkäsin sen poksahtavan rikki kasteluvedestä tai muuten vaan juuri kun kukat olisivat asettuneet kauneimmilleen. Niinpä kaivoin vajasta pätkän vanhaa köyttä, ja kirjaimellisesti köytin ruukun tukevammaksi. Vielä voisin googlailla hienoja merisolmuja ja sipaista sellaisen, tai ainakin yritelmän, roikkuvista köydenpäistä ruukkua lisäkoristamaan.




Marketat poljin kuistille kesäkuussa nimpparilahjana itselleni. Tunnollisesti kuivat kukat poisnyppien se jaksaa aina vaan pukata uutta kukkaa ilokseni. Ilmeisesti myös naapurin iloksi, koska tuo maailman ihanin mökkinaapuri käy huvikseen kastelemassa munkin kukat ja yrtit mökiltä poissaollessani <3




Jo toukokuussa vein Mörskälle 2 suurta hortensiaa, joista toinen ehti ottaa siipeensä kevään helteissä siinä määrin että elvytyksestä huolimatta on  sittemmin korvattu uudella kaunokaisella. Hortensiat tuntuvat viihtyvän mökillä merellisessä paahteessa ja puhureissakin kotiparveketta paremmin, koska varret suorastaan notkuvat painavia kukkia. Toukokuussa kukintansa aloittaneet alkavat jo nuupahtaa tällä toisella hellekierroksella.



Suotakoon se heille! Itsekin taidan pian tehdä saman täysin tyytyväisenä tähän uskomattomaan lämpöön. Tankataan tätä nyt oikein varastoon, jottei tammikuussa tarvitse valitella kuinka aina on niin kylmää ja pimeää ;)




tiistai 17. heinäkuuta 2018

Kävelyllä Etelä-Karjalassa

Helsinki - Imatra - Ruokolahti - Imatra - Lappeenranta - Helsinki. Kaksi naista, neljä päivää, kaksi parikymmentäkiloista rinkkaaa, heinäkuun huima helle ja reilut 45 kilometriä kävelyä rinkat selässä. Kesälomareissu aivan parhaasta päästä <3

Naisten vaelluspäivä nro 1: helteessä 20-kiloiset rinkat selässä läpi hemmetinmoisten ryteikköjen, halki paahtavien avohakkuiden ja pitkin pölyäviä metsäteitä ihan vain syömään uunituoretta mustikkapiirakkaa vaniljasåsilla laavulla ja nauttimaan viini laseista rannalla.


Naisten vaelluspäivä nro 2: kankea teltasta ylösnousemus Ruokolahden kesäteatterin pihamaalla aaamunotskille, liftaus Imatralle, lounas Imatrankosken mattolaiturilla, auringon lämmittämiä ahomansikoita ja salmareita, kilometrejä pitkin aurinkoisia rantoja, rakkoja varpaissa, iltauinnit ja -notskit Lammassaaren Rauhassa


Naisten vaelluspäivä nro 3: tallusteltiin saaresta mantereelle ja junailtiin Lappeenrantaan. Haistiin jo niin pahalle, että lähdettiin kanavaristeilylle tuulettumaan. Satamaan palatessa nautittiin munaisat atomit, ja siirryttiin kaiman mökille hikoilemaan lisää rantasaunassa ja siitä sujuvasti herkkupöytiin.


Naisten vaelluspäivä nro 4: heräily ihanan pehmeällä patjalla sisävessan läheisyydessä, piiiiitkä aamiainen järvenrannalla, kampsut rinkkoihin ja rinkat junaan. Kotiin.


Sääskien syömät ja paarmojen puremat kintut punatäpläiset ja turvonneet. Keski-ikäisillä, jo isojen lasten äideillä takanaan elämänsä ensimmäinen ja takuuvarmasti ikimuistoinen liftaus. Ikää pidennettynä taas monilla nauruilla. Ihmetelty ja ihasteltu immeisiä ja maailmanmenoa omien kotinurkkien ulkopuolella.



Nautittu nuotioista ja kesäöiden valosta. Nukuttu telttaöitä, joita viimeksi lapsuudessa mulla vastaavaa koettuna. Rustattu alusvaatteista kätevien emäntien tapaan hemaisevat biksut. Tankattu kaurapuuro- ja kuivamuonakiintiö hetkeksi täyteen.

Rinkka parkissa eteisessä, vasta menossa kellariin. Koska vielä ei raaski. Mielessä jo muhimassa koskahan taas sitä pääseekään ulkoiluttamaan.




 


maanantai 16. heinäkuuta 2018

Ei kautta ilman laneja!

Kun kerran ovat täditkin päässeet niiden makuun! Perinteisten tilkkulanien siis :) Kevään Tilkkuterapia-kausi päätettiin jälleen jo kesän kynnyksellä lanittamalla. Rehellisyyden nimissä tosin tällä kertaa ei lanitettu myöhäiseen yöhön ja jatkettu seuraavana aamuna. Nyt lanitettiin keski-ikäisen väsyneesti. Itse olin edellisenä iltamyöhänä palannut viikon kuntokuurilta huiman upean Punkaharjun maisemista, ja väsymys taisi painaa niin kroppaa kuin koppaa. Saattoi helle väsyttää muitakin Tilkkuterapia-ompelijoita, sillä sivistyneeseen aikaan illasta oli pillit meillä pussissa.

Siitä huolimatta aurinkoisen päivän täytti taas euforia, ihanat aikaansaannokset, hauskat jälleennäkemiset, hersyvät naurut ja ei niin kovin terveelliset herkut. Kuvaa vyöryvästä karkkipöydästä en tänne edes tuo. Aamun aloitimme perinteiseen tapaan brunsilla, joka tänä vuonna oli punasävyinen. Aina jouluserviettejä myöten...



Päivän mittaan pääsimme kiinni ompeluksiinkin, ja leikkuujätekulhoon alkoi muodostua kirjava sekasalaatti.


Pian olikin käsillä perinteinen pizza-askartelu, jossa taas kasasimme maittavimmat herkut kaikkien tuomista päällistarpeista. Vähän niinkuin sokkotreffeillä pizzapäällysteiden kanssa..?!


Paukkuvin navoin olikin helppoa viettää tovi nähden tähtiä. Ihania taivaan aurinkoja, joista eräs nuorimies tilasi äidiltään päiväpeiton itselleen.


Tähtiä syntyi myös varsin pienistä paloista vaikka kuinka monta blokkia. Tilkkuterapiassa työstynyt suloinen mäyris oli viettänyt tovin ompelukassissa, mutta pääsi nyt ulkoilemaan ja inspiroituttamaan ompelijaansa tyynyn takaosankin valmistamiseen. Blokkisommitelmista keskimmäinen edustaa vierustovereistaan huimasti poiketen taidetta ilman aivoja -tyylisuuntaa. Tai ainakin tilkkuloodan tyhjennystä ilman aivoja -suuntausta.





Mutta ajansaatossa nämäkin kasat taas purkautuvat akuutissa tai muussa tarpeessa, ja ompeloituvat joksikin henkeä salpaavaksi ihanuudeksi. Odotellaan sitä yhdessä ;) Sillä välin nekin olisi ylellistä pakata näihin ihaniin ompelutarvikekasseihin. Harmi että kassit eivät olleet minun lanituotoksiani, vaan päätyivät aivan toiseen kotiin varastoimaan töitä ja välineitä.



Muutama päivä lanien jälkeen kapusin jälleen kerhohuoneellemme aamuaikaisella. Sillä kertaa syynä oli taloyhtiön hallituksen kokous. Kyllä mua sitten nauratti makeasti itsekseni kun huomasin mikä malli oli jäänyt koreilemaan huoneen liitutauluseinälle.



Tilkkuilu tuo mitä moninaisimmin tavoin iloa ja onnea mun eloon!


lauantai 14. heinäkuuta 2018

Barbie, my love

Kyllä, aikuinen nainen ja täysin Barbien lumoissa, that's me! Naisella, jolla tyttönä ei ollut ainuttakaan aitoa Barbieta, on niitä nyt seinällinen. Kiitos niistä lasteni isovanhemmille <3. Ensimmäisen jouluaiheiheisen Barbieni kun kuljetti appi selkärepussaan maapallon toiselta laidalta, ja loput on anoppi amerikkalaisine ystävättärineen minulle vuosittain joulun alla hankkineet, lähettäneet ja lahjoittaneet.

Vuosia sitten jo kerroin tuota tarinaa täällä. Nyt lukaisin jutun uudestaan, ja hieman hymyilytti niin kokoelman kuin sen vaatiman hyllyn pienuus. Käytössä on jo hyllykkö nro 3, joka sekin olisi kipeän laajennuksen tarpeessa.

Syy tähän postaukseen on juuri nyt Kansallismuseossa esillä oleva ihastuttava, elokuun loppupuolelle avoinna oleva Barbie-näyttely, jossa jo keväällä näyttelyn auettua vierailimme ystäväni ja valikoitujen lapsukaistemme kanssa. Näyttely teki kyllä jonkinlaisen vaikutuksen lapsiinkin, mutta mamit vasta olivatkin innoissaan! Ne kikatuksilla höystetyt muistatko kun -huudahduksemme taisivat saada lapsemmekin häkeltymään ja poistumaan leffateatterin pimeyteen kauan ennen kuin mamit jättivät museon taakseen...

Aivan huippu näyttely, voin vain ja ainoastaan suositella sitä edelleen! Kuten teenkin jok'ikinen kerta kun joku sattuu ihmettelemään luurini takakannessa edelleen komeilevaa pinkkiä sisäänpääsytarraa. Luulevat mun maksaneen kestosisäänpääsyn sinne ;)





Yllättävää oli huomata näyttelyn pitkälti pohjautuvan muutaman mieskeräilijän kokoelmiin. Hatunnosto niin heille kuin näyttelyn kuraattorille Minerva Keltaselle. Tarkoituksella nostan tähän postaukseeni vain muutaman kuvan, koska toivon teidän käyvän itse paikan päällä ihailemassa mahtava näyttely. Olkoon se vaikka kotimaan kesäreissukohde!



 Burberry, my love



Jukka Rintala, my love


tyylikästä poseerausta ja... pinkkiä poseerausta :D


Menkää ja kokekaa tämä itse, vielä ehtii <3


keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Puutarhamatkoilla

Kesän mittaan on tullut tallattua oman pihan ja palstan lisäksi puutarhoissa lähellä ja kauempana. Kaaralla ja fillarilla on päästy loman ensimmäisellä pätkällä pitkän viikonlopun vietossa Ebba Masalinin tuotteiden houkuttelemana Mikkelin ihastuttavaan Kenkäveroon, ja aivan sen vieressä olevaan uusia ideoita tarjoavaan Mikkelipuistoon mm. puisia pihalaattoja ihastelemaan.
















Bussi on kuljettanut Helsingissä työpäivän päälle Annalan kartanolle tapaamaan puutarhuriystävää pionitapahtumaan. Aikas äkkiä tuli sitten se tapahtuma tsekattua, ja kulkumme kävikin kartanontakaisille viljelyspalstoille ristiin rastiin kuljeskelemaan, mm. hehkuvan upeita unikkoja ihailemaan ja elon asioita järjestykseen panemaan. Hyötykasviyhdistys järjestää Annalan puutarhassa kesätiistaisin erilaisia teemaopastuksia, joista tarkemmin mm. täällä.


Lentokonetta ja sen päälle vähän junaakin tarvittiin loman toisella osuudella, jotta päästiin Kööpenhaminan Kasviteteelliseen puutarhaan ihanine puoteineen ja lummelampineen, kuningatar Margarethan mökille Rosenburgiin Kuninkaan puutarhoihin, hallinnollisempiin ja vieläkin hallitumpiin puutarhoihin Christiansborgin palatsissa Castle Island'illa ja villiin, tai oikeastaan jo aika lailla kesytettyyn Christianiaan. Askelia kertyi jok'ikinen reissupäivä helteisellä Tanskanmaalla reilusti yli 20.000 puistikosta toiseen taivaltaessamme.







Loman kolmas pätkä vie mut junalla ja taksilla puutarhojen sijaan metsiin. Rinkka olalle ja menox... sano Annie Lennox!