Joululauleloita

Tätä nykyä parasta, tai ainakin yksi parhaista asioista joulunalusessa on musiikki.  Jo marraskuun puolella käynnistyy kuopuksen hurja keikkaputki. Itse pääsen yleisöksi muutamiinkin kirkkokonserteistaan joulutunnelmiin virittymään.

Ensimmäisenä adventtina poksahtaa taajuuksille jo tovin kovasti kaivattu Jouluradio. Kirkonpenkkiä tulee taas kulutettua myös kauneimpia joululauluja pop-twistillä itsekin rakkaiden kanssa hoilotellessa, ja niiden päälle glögillä kirkkopihalla lämmitellessä.

Sekä kroppaa että koppaa sangen lämmittävän lähestymistavan tämän joulun alla vaihtelevan tasoiseen joulumusisointiin olen myös kokenut parin viime kuukauden aikana lasta jälleen vuosien jälkeen pianotunneille työntäessä. Vähän kuin olisi palannut elossaan takaisin pikkulapsivaiheeseen...

Aloittelevan trumpetistin puhkumaa Jouluyötä, juhlayötä oven läpi kuunnellessa voi iloita siitäkin että tätä vaihetta ei tällä erää kestä niin kauan kuin aikoinaan. Tänään pääsen taas lapsen keikalle iltamyöhällä Tuomiokirkkoon, ja siitä alkaa perinteisesti mun jouluun laskeutuminen. Mistä sun?

Farkkua ja kimalletta kuusen alle

Ei, en ole otsikosta huolimatta väsäämässä kuusenalusmattoa vanhoista farkuista, vaan käärimässä taas yhden pikkupaketin kuusen alle. Neiti tulee saamaan lahjaksi isoveljensä vanhat farkut... onneksi kovasti tuunattuna ja ihan vaan olan yli heitettäväksi!

Tämä taivaallisen korea ja ah niin bling-bling strassirusettilukko on syy koko helahoitoon. Syksyllä siihen törmätessäni oli se aivan pakko ostaa mukaan! Samantien sen nähtyäni alkoi hahmottua ajatus silkeistä ja sameteista tehdystä tilkkuiltalaukusta, joka kädessä tepastella taas uusi kausi Oopperan käytävillä ja vastailla ihailijoiden lukuisiin kysymyksiin jotta kyllä, aivan itse olen tämänkin tehnyt.

Yhden tilkkuterapiaillan sitten nysväsin liukkaita ja hankalasti työstettäviä kankaita, ja siinä samalla kypsyin luopumaan alkuperäisestä ideasta mm. kehyksen leveyden vs. ohuet kankaani vuoksi. Itsehän en tosin tätäkään oivallusta saanut, vaan kunnian siitä niittää tilkkuopemme Marle. Kaunis kiitos vielä kerran että päästit minut siitä pirullisesta liukkaiden kankaiden nysväämisestä!

Seuraavaksi terapiakerraksi suunnitelma oli muuttunut pienestä iltalaukusta reiluhkoksi olkalaukuksi, ja mukana olikin farkut, pilkullinen vuorikangas ja paksua laukkuhuopaa. Koska ohuempaa ei kotona ollut ja kaupoille ei "kerennyt"... Laiskuudestani sitten kärsin siinä vaiheessa kun kainalot hiessä kääntelin tönkköpaksua työtä oikein päin ja liimailin kehykseen...

Jälleen kerran oli usko itseeni loppua aivan kesken, mutta onneksi ei, koska näin söpönen tuli lopputuloksesta. Itse laukkuhan valmistui jo syksyllä, mutta hihna siihen asentui vasta nyt. Jännä miten jotkut hommat sitten vaan kestävätkin!

Kelpaa neidin joulun jälkeen liikennöidä laukku olalla vaikkapa sitten ale-myynteihin pörräämään :).

Toivottavasti ei kuitenkaan uutta laukkua ostamaan...

 

Whaaaatt???

Voi hurja! Joulukuu kohta puolivälissä ja aattoon alle kaksi viikkoa. Minä, jouluihminen alan vasta nyt hahmottaa tämänkin asian! Syksy on mennyt poikkeustilassa siinä määrin suuresti, että normi jouluunlaskeutuminen on jäänyt jotenkin muiden juttujen jalkoihin. Härregyyd ja Pyhä Jysäys!!!

Vaikkei joulu tunnukaan olotilassa päällimmäisenä, on sitä kyllä valmisteltu ja sille annettu lupaa tulla tykö tekemällä jouluisia juttuja. On käyty joulukonserteissa ja kalenteroitu menolistalle kauneimmat joululaulelot, askarreltu kortit postiin ja vaihdettu ensimmäiset lahjat, mussutettu suklaata (syksystä alkaen jo...), keräilty reseptejä plakkariin, paistettu ekat pellilliset torttuja ja koristeltu parit piparitalotkin.

 

On viritetty tonttuovi naapurien ratoksi rappuun, ja jopa ommeltu jouluverhot (minä jos kuka en ole verhoimmeinen, enkä varsinkaan jouluverhoihminen... siis ennen tätä) muutama vuosi sitten Delhin basaareista tuoduista sareista tuomaan väriä ja lämpöä tähän pimeyteen ja koleuteen, ja pahoitettu lasten mielet ilmoittamalla että huonekuusi ompi tämän joulun kuusemme, koska enempään ei äiti nyt vaan veny, ei sitten millään. Kompensoitu sitten lapsosten mielipahaa kasaamalla paketteja piskuisen kuusen juurelle pitkin viikkoja...

 

On polteltu kynttilöitä aamuisin, iltaisin, adventteina ja Itsenäisyyspäivänä, myös jouluvaloja ikkunoissa ja parvekkeella joka ilta. On jo varauduttu joululomaankin kirjastokäynnillä. Silläkin että itse loma on vielä hakematta...

 

Joulukorttiin rustattu rästilista on melko lailla läpikäyty. Mistelit ripustettiin  oikein hyvissä ajoin, ja aina välillä on niiden alla jo pussailtukin. Perinteiseen joulukarusellikyytiin lisähaasteen toi tänä vuonna lapsen pyörätuoli.

Joulumieli kuitenkin löytynee vielä ennen tuota kovasti odotettua yöppipäivää, viimeistään jokavuotista jouluperinnettä, Holiday-leffaa katsoessa. Ehkä se onkin jo ensi viikonlopun ohjelmassa, jottei joulu vallan pääsis yllättämään...

Siltä varalta että lipsahdan yhtä laiskaksi blogistiksi kuin näemmä viime viikot olen ollut, niin otan varman päälle ja toivottelen jo tässä ja nyt
 

leppoisaa joulua ja levollista joulumieltä itse kullekin <3