Kualiluatikkoo, slurps!

Silppusinpilppusin ja hämmensin Onnelin kaalipäivityksen innoittamana talven ensimmäisen kaalilaatikon uuniin tekeytymään. Kovasti kiitollinen olen siitä että kaali lähes kaikissa muodoissa maistuu perheelle erinomaisesti, onhan sekin suomalaista superfoodia parhaimmillaan.

Aiemmin olen tehnyt laatikon lihaliemeen ja kiinteyttänyt kananmunalla, siirapin olen pirskottanut pinnalle väriä tuomaan. Nyt muokkasin Onnelin käyttämää reseptiä miellyttämään punaisen lihan välttelijöideni makunystyröitä tällaiseksi:

1 keräkaali ("perattuna" painoi 1,6 kg)
9 dl vettä
n. 2tl merisuolarakeita
1 pss (225 gr) Elovena Muru Kaurajauhista
3 sipulia
pari rouhaisua mustapippuria
½ tl valkopippuria
3 dl puuroriisiä
spruuttaus (...pari rkl..?) siirappia

1 prk (2dl) ruokakermaa

Suikaloin kaalin ja Onnelin ohjeistamana haudutin sen suolavedessä pehmeäksi. Lisäsin kaalikattilaan käyttövalmiin Kauriksen ja pilkotut sipulit, maustoin. Sekoittelin sekaan riisin, siirapin ja kerman. Kaadoin seoksen voideltuun, isoon uunivuokaan ja paistoin 175 asteessa tunnin. Nostin höyryävänä pöytään ja tarjosin lisukkeena isoäidin kirpsakkaa puolukkasurvosta. 

Mikä makunautinto meillä olikaan parina lumituiskuisena päivänä lautasillamme, slurps vaan yhä edelleen! Kerma ja siirappi olivat loihtineet laatikkoon superihanaa toffeista makeutta ja pehmeyttä. Tästä lähtien teen kaalilaatikkoni aina näin, seuraavan kerran kukaties jo ensi viikolla. Tai viimeistään sitä seuraavalla :)

Lumisia timantteja

Kollega intoili aamulla näkyä takapihallaan; pakkanen oli pannut koskemattoman lumen kimaltamaan tuhansina timantteina. Niin tunnistin tuon riemun tunteen, ja sain silmiini vielä palautettua vastaavia ihania näkyjä menneen elon talvimökkeilyistä.

Omalle takapihalle kurkkiessa ei timantit erotu asuinkerrosten korkeudesta, mutta ihanaa on tarkastella lumen kuorruttamia pihapuita oksienkin korkeudelta. Ja myös puiden latvustoa vielä ruohojuuritasoakin alempaa...

Koskaan en ole pitänyt valkoisista "lumisista" keinokuusista, mutta näitä luonnon kuorruttamia naapurien pihapuita suorastaan rakastan <3. Ikkunoista tuikkivat valot saavat nämäkin puut kantamaan oksillaan lumisia timantteja. Tyttöjen parhaita ystäviä.

Havuja

Kun kotiin on kantanut jo niin vuoden ensimmäiset kirjavat tulppaanit kuin ihanasti tuoksuvat kevätesikotkin, alkaa vielä kauniisti ja täydessä terässä kukoistava joulukori yht'äkkiä näyttää aivan liian... jouluiselta. Se ei enää alkuunkaan meinaa sopia sisustukseen!

Koska puutarhuri ei tietenkään raaski heittää mitään silmissään kaunista ja elinvoimaista sinällään kompostiin, kierrättää hän joulukukkiakin. Asetelmasta päätyy valkoinen tulilatva kivassa ruukussa neidin huonetta sulostuttamaan, ja havu omaan ruukkuunsa mamia ilahduttamaan. Toiveena on pitää se kevääseen saakka siinä hengissä, polkea Mörskälle ja tuupata kesäkukkaistutukseen viheriöimään. Ans kattoo kuin käy!

Tänä talvena ei ole vielä tarvinnut huudella havuja perkelettä yhtikäs kellekään ihan vaan siitä syystä että sukset ovat pysyneet parkissa kellarissa. Aika on mennyt pariakin toipilasta toivuttaessa siinä määrin että ladulle eivät ole monojalat mua vielä kuljettaneet vaikka pää sinne kovasti mieliikin.

Ei tosin ole tarvinnut havuja huudella männä talvinakaan, koska vauhti, koska tasamaa, koska kovaksi kaluttu latu ja koskei mustikkasoppaakaan rinnuksilla... Mutta kyllä mä vielä tämänkin talven mittaan pääsen sivakoimaan, se on saletti!

Urakeskustelu edessä

Aivot pitäisi nyt pikaisesti saada aivan toiseen moodiin ja vireyteen, kuin missä tällä hetkellä jurraavat. Viikkoon on mahtunut suuria tunteita; pettymystä unelman romuttuessa, hädänhetkiä aamuaikaisella päivystyksessä ja päivien mittaan osastolla toipuvan potilaan rinnalla, ja surua sekä kaipausta rakkaan vanhuksen muistotilaisuudessa. Samaiseen viikkoon on onneksi mahtunut myös monia iloja ja nauruja, sekä luovuuden euforiaa. Takki tuntuu kuitenkin aikas tyhjältä.

Silti pitäisi tuotapikaa olla terässä jutustelemassa kuluvan vuoden työpanoksesta palkkatyössä. Mikäpä siitä on jutustellessa silloin kun vaan listataan tehtävätavoitteet ja niiden toteumat, mutta ans olla kun keskustelupohja pannaan uuteen uskoon ja mennään rutiineista ulos. Miten kerrotaan pomolle vastaukset näihin kysymyksiin silloin kun töissä käydään jotta saadaan palkkaa, jolla rahoittaa se ELÄMÄ?!? Kun työ itsessään ei olekaan se elämä. Tiukoille joudun tällaisen planketin kanssa:

Pidänkö kieleni kurissa ja jutustelen mukavia hallintohommeleista, vai lipsautanko että se on jo löytynyt, muotoutunut ja pariin otteeseen toteutunutkin?! Alanko silmät palaen kertoa kuinka eilen harrastusmaailmani urahuipulla pääsin jo toistamiseen opettamaan martoille käsitöitä, kuinka hauskaa oli valmistella opetus, ja kuinka innokkaasti iso ryhmä ompeli kirjaston nurkassa heksagoneja ihastuttaviksi kukiksi?

Taitaa olla viisainta vetää keskustelu maltillisella linjalla. Tällä energiamäärällä ja viime yönä nukutuilla tunneilla se ei tuottane ongelmia. Sääli sinänsä. Ehkä ajoittainen turhautuminenkin on ihan tervetullut tuntemus? Pistääpähän edes ajattelemaan mihin tän rajallisen elonsa oikein käyttää, vaikkei vielä uskaltais puhua, saatikka sen suuremmin toteuttaa. Todettakoon vain jotta vaihtelu virkisti ;) Oli suorastaan IHANAA <3

Valkoinen maa, lunta sataa

Loppiaisen päälle olemme nakertaneet piparitaloa, ja pyyhkäisseet murusten lisäksi tomusokerilumen pois rinnuksilta. Eilen illalla ja tänä aamuna lumi on kuorruttanut työmatkakävelijän pompan etumuksen lisäksi kaulahuivin ja piponkin komeiksi.

 

Miten kauniiksi ilta ja yö ovatkaan kuorruttaneet kotikulmat kantakaupungissakin, jossa tummuus ja loskaisuus ovat ne vallitsevat talviolosuhteet. Riittävän maalla kasvaneena tämä on sitä oikeaa talvea mulle, joten ilolla vastaanotan kaiken taivaalta tupruavan valkeuden jossa kahlailla.

Kansallinen lentoyhtiö on peruuttanut kymmeniä lentoja huonojen sääolosuhteiden vuoksi. Yleensähän se on ollut rautatieyhtiömme, joka on peruutukset hoitanut lumen pysäyttäessä kalustonsa, mutta tällä kertaa näin. Minä viis veisaan liikenteellisistä haasteista, ja ajelen viikonlopun mittaan katsastamaan potentiaalista lumityökohdetta tuleville talville.

Korvamatona soi nyt tietenkin kuopuksen ja Haloo Helsingin! biisi, joka parit männä vuodet on ollut meidän huushollin ykkösjoululaulu.

https://www.youtube.com/watch?v=vRB_be8jCxU

Onneks ei oo nyt itsellä takki auki taas...

Rivierassa

Kun ei kerran Rivieralla, niin onneksi edes Rivierassa. Huikean hauska leffaelämys, jota kovasti suosittelen! Pari vuotta sitten Kallioon avattiin Harjukadulle Riviera-baari, jonka takaosassa on leffateatteri. Koska mennään siis baarin kautta leffaan, niin mennään baariin leffaan. Teatterisalissa on pieni baaritiski, josta voi tilata itselleen eväät joita nauttia mukavissa sohvissa ja nojatuoleissa elokuvan aikana. Esityksen aikana voi myös liikennöidä tiskille, tarvittaessa vessaankin muun yleisön siitä häiriintymättä.


Olin konseptin kertaalleen yksityistilaisuudessa hyväksi havainnut, joten äskettäin sai Partasuu synttärilahjakseen leffaillan herkkutarjoiluin. Leffaksi valikoitui tuoreltaan Juice. Teemaan sopivasti otimme sitten tiskistä eväiksemme pullon punkkua. Juicen suosiman pyttärin korvasimme täyttävällä ja maistuvalla taco-lautasella ja puoliksi kahteen pekkaan syömällämme pizzalla.

Leffa oli viihdyttävä, Riku huikea Juice ja tarjoilut enemmän kuin runsaat. Vatsat täpösen täynnä ja kukaties kevyessä hiprakassa kotiin suunnatessamme Partasuu lahjaansa hehkutellessa totesi että kokemus otetaan kyllä uusiksi, mutta että sillä kerralla nappaamme eväiksi tiskiltä poppareita ja irtsareita. Ohjelmistoon on nyt tullut niin Maija Poppasen paluu kuin Täydellinen mestari, joten syitä pikaiseen paluuseen isommallakin porukalla olisi heti ainakin kaksi.

Lomat lusittu

Tuon kommentin kuulee hämmästyttävän usein lomien päälle. Mulle ei koskaan käy niin, sillä lomaa ei tosiaankaan tarvitse lusia kuin pakollista kakkua, vaan aina sitä ehdin jo odotella ja siitä kovasti nautiskella.

Mennyt joulusesonki ja vuodenvaihde lomineen olivat mitä leppoisinta lomailua. Niin paljon hauskaa ja ihanaa ehti tapahtua, ja silti puolitoista viikkoa meni erittäin leppoisasti enimmäkseen kotikulmilla.

Kotoa singahdeltiin niin kuopuksen viimeisiin joulukonsertteihin Tuomiokirkolle kuin perhebrunssille keskustaan Hotel Lilla Robertsin Krog Robaan. Suosittelen paikkaa niin tarjoilujen, interiöörin (entinen sähkölaitoksen ja sittemmin poliisiaseman konttori) kuin hauskan kansainvälisen henkilökunnan puolesta.

Laiska emäntä syötti rakkaansa hyvin paiskimatta itseänsä uuvuksiin kyökin puolella joulun alla, ja jätti kinkun syötöt suosiolla muiden harteille. Possun makuun pääsivät halukkaat suvun kesken joulua Espoon rannikolla vietellessämme, ja siellä(kin) toinen toistamme lahjoessa.

Ei kotonakaan silti tarvinnut kuivin suin olla, vaikka minimaalisilla jouluhössöillä mentiinkin. Lapset koristelivat pipareita useammankin teinin voimin, ja itse päällystin maustekakun valkoisella sokerikuorrutteella lumiseksi kakuksi. Suolaisesta puolesta vastasivat pitkälti Teurastamon Kalatukku ja herra Wotkin sekä kulmien juustotiskit.

Lunta ja pakkasta saatiin onneksi myös pihamaalle siinä määrin, että kerrostaloasukki pääsi askartelemaan omaksi ja naapurienkin iloksi jäällä.

Jäälle ei sentään vielä uskaltauduttu, vaikka rantoja kierrettiin harvase päivä. Tutuksi tulivat nyt niin HKL:n kesämaja-alue läntisessä Helsingissä kuin Uutelan luonnonsuojelualue upean sinisine hetkineen ja Skattan tila kivoine kotineen ja puheliaine kotavahteineen itäisessä Helsingissä. Sillä reissulla päästiin myös Vuosaaren Aurinkolahden Kahvila Kampelan kuuluisan lohisopan makuun, nams!

Näiden reissujen välissä taivallettiin jälleen myös Kruunuvuoren rannoilla, josta suureksi surukseni olivat upeat huvilat yhtä lukuunottamatta hävitetyt. Vain kiveykset lähinnä enää kertoivat menneistä loistokkaista lomapäivistä niillä seuduilla.

Kuten totesin, niin myös kotona tuli oleiltua aivan urakalla. En muista koska viimeksi olisin viettänyt niin monta tuntia sofffannurkassa lukien tai Yle Areenasta pariakin sarjaa tykittäen. Kivinokka-majailijana Koukussa-sarjan 2. kausi oli riemullista katsottavaa; niin vilahtelivat tutut mökkimaastot tiiviisti ruudussa <3.

Pari kesää sitten luin Finlandia-voittajat vuodesta 2011 eteenpäin, ja tällä lomalla sitten purin voitokasta kirjapinoa vuosilta 2000-2010. Vielä on pari kirjaa odottamassa omaa vuoroaan yöpöydällä, mutta melkoisen nautinnollisia lukusessioita on taas tuntikaupalla takana toisen käden käännellessä sivuja ja toisen hamutessa pähkinöitä soffapöydän kulhosta.

Vuosi vaihdettiin aikuisten kesken blinien ja skumpan voimalla melkoisessa lumimyräkässä raketteja mäen päältä ihastellen. Lumi kuorrutti vauhdilla niin silmäripsiä kuin partakarvoja.

Eilen totesin pariinkin otteeseen (kommentistani enemmän tai vähemmän järkyttyneille) työkavereille että oli tosi kiva palata taas töihin rentouttavan loman jälkeen, ja on siistiä että tuleva viikonloppukin tulee taas tuntumaan viikonlopulta, puolessatoista viikossa kun ehti itsekin mennä Päivistä sekaisin.

Tänään sitten jo mietinkin että onneksi tämä työviikko on vain 3-päiväinen, ja vähän jo kauhistelin ajatusta ensi viikon 5-päiväisestä työviikosta. Sellainen kun on osalleni sattunut viimeksi syksyllä ennen lapsen operaatiota, ja sen mukana tulleita jokaviikkoisia sairaalakäyntejä.

Huomenna aloittanen laskeutumisen viikonloppuun hurraamalla hiljaa mielessäni tiedolla, että käyttämättömiä lomapäiviä on plakkarissa tasan 50! Mahdollisuus lomailla 10 kokonaista viikkoa!! Lomat ei todellakaan oo lusitut tällä daamilla vielä toviin!!! Eikun siis lomasuunnitelmia laatimaan, ehdotuksiakin vastaanotetaan...