Just vast ja nyt jo!

Vasta hetki sitten piti kävellä mökille lapioimaan, tai itseasiassa lapioituttamaan katto puhtaaksi lumikuormasta sortumavaaran uhalla. Ja nyt kevät tunkee jo hetken ennen kevään virallista alkua ikkunasta sisään niin että vihreä näyttää vihreämmältä kuin kuukausiin.

Ihanaa kun meillä näitä vuodenaikoja riittää!

Kamalan ihanaa

Loma. Ihana loma, kamala loma. Loma <3

Odotettu ajanjakso, jolle jo pirullisen perinteen mukaisesti koukataan lekurin kautta. Päivystyksen kautta lähdettiin, ja uusi aika on taas huomiselle jo varattuna.

Loputtomasti aikaa lukea joululahjakirjapinot,

ja hihitellä Michellen näkemykselle Valkoisesta talosta.

Ihana Michelle <3. Tajuta että kirjapino yöpöydällä hupenee huolestuttavaa vauhtia, ja parhaatkin kirjat loppuvat loman mittaan. Argh. Onneksi ihan kotikulmilla pääsee leffaan, mutta että päätyykin sitten katsomaan jotain niin ihanaa, että se tulee kamalasti mukaan uniinkin. Uuh... 

Pakote kerätä energia ja raahautua kellariin katsomaan mistä kaikesta perilliset ovat kasvaneet ulos talviurheiluvarustuksen osalta. Juosta kampsuja ostelemassa, lainailemassa ja kotiin raahailemassa viime hetken paniikilla ja nenää niistellen.

Pakata ja jälleen kerran myöntää inhoavansa pakkaamista. Laukkujen purkamistakin. Kaivaa käyttöön kauneimmat tilkkupussukat ja laukut lieventämään tuskaa, kompensoimaan suksipussien ja monokassien kauheutta. Silti odottaa innolla aamua jolloin pakata nyytit, nyssäkät, kassit, kampsut, murut ja pulkatkin autoon körötelläkseen kotilomalta muualle lomalle.

Kohteessa purkaa auto lasteineen umpijäiselle rinnepihalle, yrittää pysyä pystyssä ja pitää myös kepeillä kulkija luut ehjinä. Pukea selkä hiessä skimbat päälle, päästä mökin pihasta lasku alas hissille ja todeta ettei etukäteen ladatut liput toimi. Jonottaa ne toimimaan ja nauttia rinteistä + vauhdin huumasta. Herätä seuraavana aamuna pohkeet tönkköinä ankkakävelemään, pukea itsensä taas hikiseksi varustautuessa ja hilautua takaisin rinteeseen. Nauttia mäkipäivästä, kaffilan kalorisesta annista ja melko harvinaisesta vain ja ainoastaan äiti-poikapuuhastelusta. Jalat sakkaa pahasti jäisessä rinteessä illan tullen, mutta koska lapsi nauttii niin äitikin nauttii. Äitiyden moninaisuutta.

Vaihtaa varusteet murtsikointiin. Koska talvi, koska suomalaiset, koska loma, koska latu mökin vierestä, koska lapsella uudet monot, koska pitää ja koska siitä tykkääkin kunhan taas vauhtiin pääsee. Kiskaista lähes kymppi kylmiltään lumituiskussa joka työntää taaksepäin, ja päättää lenkki laduttomaan, ajotielle johtavaan jäämäkeen. Kaatua rysähtäen, mutta tajuta thank Good ettei luita hajonnut. Sinerrys, tai suorastaan mustuus siellä sun täällä kropassa kertoo kyllä muuta hajonneen kunnolla. Tiedostaa että ruhjeet kaipaisivat jäätä, mutta mieli kuumia poreita. Ei tietoakaan valinnan vaikeudesta. Neljä päivittäistä porekylpyä pihamaalla ja parit löylyt pitävät kyllä raihnaisemmankin akan liikkuvana!

Tervehenkinen liikuntaloma, jolla kalorimäärät eivät saletisti pääse miinukselle. Koska loma <3

Kaiken harjoitetun ruumiinkulttuurin, vieraassa sängyssä valvottujen öiden + sukuloinninkin päälle palata kotiin. Oma koti se ihan paras paikka <3. Nauttia kevätauringon lämmöstä sisällä, koska flunssa. Käväistä ulkona vain käyttääkseen lastakin suunnitellusti treeniloma-aikaan ajoitetussa lääkärissä.

Ihastella lisääntynyttä valoa ja huomata kaikki töhnä ikkunalaseissa ja pölypallerot nurkissa, sepelit keskellä huonettakin. Päättää keskittää huomio kauniisiin kukkiin. Koska loma...

Tajuta olevansa tukevasti lomamoodissa, kun huomaa nukkuneensa edellispäivän tupluureista huolimatta lähes kellon ympäri yöunia. Loma <3

Omata aikaa ja intoa helliä rakkaita Eggs Benedicteillä ja SILLÄ pastalla. Olla tyytyväinen itseensä kun on taas pysytellyt tässä somehitissä aallonharjalla, muistaa kuinka suolaista feta voikaan olla...

...ja tajuta ettei pastaruoka ole kovin kuvauksellista. Done siis, mutta jatkossa mennään taas avokadoilla pastojen osalta!

Pohtia ääneen yhtä pientä mööbleerausta, ja antaa sen muuttua teinin ideoimana kokopäiväiseksi raivaus-, kierrätys-, mittaus-, kanniskelu-, ompelu- ja järkkäilyurakaksi. Huomata että uuden päiväpeitteen ompeleminen onkin se helpoin osa projektia muunnettaessa prinsessan pinkkiä huonetta teinin vaaleaksi omaksi tilaksi. Pinkki tilkkutäkki ja tilkkutyynyt lennähtävät vauhdilla pyykkiin, ja taloyhtiön kierrätyshyllystä haetaan sinne edellisviikolla kiikutettu parisängyn päiväpeitto takaisin, mallaillaan teinin sänkyyn sopivaksi, leikellään kahtia ja ommellaan "uudeksi" peitoksi. Elämäni nopein peitto-ompelus, mutta hei; lomallahan on aikaa mihin vaan!

 

Illan pimeydessä hoippua rentouttavan vaahtokylvyn (hemmetti vieköön, se ihanan ylellinen kultahippuvaahto sitten loppui loman myötä!!) kautta sänkyyn pyöriskelemään unettomana odottelemaan ylösnousemusta ja töihin paluuta. Jotta voi siellä sitten tutkailla kalenteria sillä silmällä josko taas pian pääsisi seuraavalle lomalle <3

 

Ystävyys

Muualla maailmassa vietetään tänään romanttisen rakkauden päivää, meillä juhlistetaan ystävyyttä. Isoja asioita ja juhlapäivän arvoisia molemmat.

Liekö osa käynnissä olevaa keski-ikäistymisprosessia vai mistä lie johtuvaa, mutta olen tykästynyt sananlaskuihin. Ystävyydestä niitä on meillä suomalaisillakin useampia:

 Hädässä ystävä tunnetaan.

Sairaus on ystävyyden puntari.

Ystävyys ei yksinpuolin pysy.

Se ystävä on, joka hädässä auttaa.

Kellä olutta, sillä ystäviä.

Voilla saapi vieraita, oluella ystäviä.

Tulisipa kesä ja kärpäsiä. Olisi köyhälläkin ystäviä.

Ystävä ystävän pettää, vihamies ei milloinkaan.

Jumala antaa sukulaiset, mutta ystävät saa itse valita.

Osa lohdullisia, osa huvittavia, osa ajatuksia herättäviä, osa suorastaan kauhistuttavia. Löytyykö sun repertuaarista täydennystä listaan? Jos kyllä, niin jaa niitä meidän iloksi kommenttikenttään, kiitos!

Anyway, sydämellistä ja herkkua Ystävänpäivää,

ystäväiset <3

Suupielet mädissä

Viime viikonlopuksi luvattu valkoinen kurittaja vetenä / räntänä / kinostuvana pakkaslumena muutti esikoisen kanssa viikolla sovittua treffiplääniä. Bulevardille Ekbergin aamiaiselle könyämisen sijaan sovimme blinilounaasta omassa kotona. No, lunta ei tullutkaan luvatun mukaisesti, mutta vettä sitten kyllä reippaasti, joten suosiolla nautimme pitkän lounaan runsaasti herkutellen, jälkkäriksi varaslähdön Runebergin päivään ottaen, ja päälle vielä parin tunnin lautapelisession taktikoiden. Siinä ajassa ehti sadekin laantua, joten koteihinsa palaileva nuoriso sai liikennöidä kuivin jaloin.

Blininälkämme poiki tietenkin parhaillaan olevasta sesongista ja siellä sun täällä tarjolla olevista herkuista. Edellisenä viikonloppuna olimme aurinkoisena pakkaspäivänä kävelleet rantoja pitkin Kruununhaasta Jätkäsaaren päähän, ja matkalla pysähtyneet Hietalahteen Merimakasiinin bliniviikoille.

Vuosikausia asuin aivan ravintolan läheisyydessä parissakin osoitteessa, mutta silti sisälle en ollut vielä päätynyt. Kokemus olikin sangen positiivinen yllätys, jonka blinit kruunasivat! Palvelu oli nopeaa, ympäristö viihtyisä, blinit isoja ja rapeita ja niiden esillepano aivan ihastuttava.

Tuo viikonloppu meni kyllä muutenkin valmiissa pöydissä syöden. Perjantaina töiden jälkeen naisporukka kokoontui juhlimaan yhden meistä synttäreitä tapasten äärelle Sokoksen Casa Largoon. Sieltä Partasuu nouti minut matkaansa, ja jatkoimme treffi-iltaan kaksin. Lasit herkullista punaviiniä nautimme Kauppatorin laidalla italialaistyylisessä Vaelsassa, ja nälän tyydytimme Kasarmitorin laidalla lempiravintolassani, rennon kansainvälisessä Kukossa, The Cock'issa.

Lauantaina kävelimme pyryssä Hakaniemen halliin Soppakeittiön maukkaalle ja runsaalle bouillabaisselle, ja sunnuntaina oli sitten vuorossa ne Merimakasiinin blinit mereneläväisine päällysteineen. Varsinainen kalaviikonloppu siis, koska jo perjantaina Kukossa kumpikin pisteli lohta naamaansa salaatissa ja bowlissa. Kohta meille taitaa kasvaa evät... 

Varsinainen ulkonasyömisviikonloppu myös; en muista koska olisin kotikulmilla nautiskellut kolmen päivän sisällä viiden ravintolan anteja!! Kun tuohon vielä lisää perjantaisen lounaan työpaikkaravintolassa, niin päästäänkin ravintoloiden osalta jo lukuun kuusi!

Merimakasiinista inspiroituneena aloitin jo aamupäivällä vohveliblintaikinan teon Henri Alénin reseptin mukaisesti. Viidelle syöjälle riitti kaksinkertainen annos hyvin, siitä tuli 12 tuhtia plättyä. Paistan muuten nykyään blinit aina tuplavohveliraudalla, niin helppoa se on vs. pannulla ährääminen!

 

Edellisen viikonlopun esillepanosta intoutuneena jätin punasipulit ja suolakurkut pilkkomatta perinteisen tavan mukaisesti pieneksi, ja ladoin renkaita ja pölkkyjä lautaselle. Graavilohi oli tällä kertaa limemarinoitua ja uutena päällysteenä oli savulohi. Katkarapuvartaat korvasin voissa paistetuilla ravuilla kulhosta tarjoiltuna, ja myös smetanan ja mädit jätin tarjolle omiin astioihinsa.

Alimmainen kuva on "lavaste", koska se on napsaistu jo aiemmalta pelikerralta. Tuolloin pelille tuli kestoa neljä ja puoli tuntia, se venyi pitkälle aamuyöhön ja lauta oli punaisenaan hotelleja, kun 2 sinnikkäintä olivat korvanneet kaikki talonsa kalliilla hotelleilla, joihin toinen toistaan houkuttelivat. Peli päättyi tasapelisopimukseen, kun eivät väsymykseltään enää jaksaneet laskea omaisuusmassojaan :). Itse konkurssin jo alkuyöstä tehneenä iloitsin siitä että vuosia vanha peli taas kaivautui esiin, ja innosti moiseen mittelöön melkoisine ääniefekteineen.

Viime viikonlopun peliä seurailin sivusta huvittuneena ja ihastuneena kuunnellen jargonia, joka lähti kahdesta hetken lakia lukeneesta, yhdestä bisneksessä vuosikausia marinoituneesta ja taloustaitavasta teinistä. Vieläkin naurattaa se kieli ja ne lukuisat tavat ilmaista diplomaattisemmin se että just nyt oon pa.

Kyllä viikonloput sitten ovat ihan mun parasta aikaa <3

Sunkin myös?

Päiväni panhuilistina...

Alkoi itseäni naurattaa, kun tarkastelin kätten jälkiä eräänkin Tilkkuterapia-kerran päätteeksi. Kuin olisin ommellut jämäkankaisia panhuiluja useammankin kappaleen soiteltavakseni! Soittotunnin sijaan marssin kuitenkin silityslaudalle, ja litistin kumpuilevat huiluni suoriksi, tuota pikaa leikkuualustalle päätyviksi pinnoiksi. 

Panhuiluni päätyvät reunustamaan värikynäompelustani, josta on näillä näkymin tarkoitus isona tulla suuri tyynynpäällinen. Mutta kun oikein hitaasti jotain työstää, niin suunnitelmalla on aikaa muuttuakin matkan varrella. Varsinkin jos tulee entistä parempi idea vastaan, ja plääni vaihtuu lennossa...

Kynien varsiin en ole ompelemassa pidennyksiä, vaan päinvastoin aina lisää ja lisää ompelemalla on tarkoitus saada entistä pienempää jälkeä aikaan. Ymmärrän että tämä tilkkuilijan logiikka ei aukea kaikille, mutta viis veisaan siitä. Näette ja ymmärätte joskus aikanaan jahka saan työn valmiiksi asti.  Sanonta hiljaa hyvä tulee lohduttakoon mua siihen saakka.

 

Alla näkyy leikeltyjen panhuilujeni jämät. Noin paljon riemunkirjavaa puuvillaa lennähti "päivän töiden" päätteeksi roskiin. Vielä ei voi sanoa tilkkuloodan siitä juurikaan kevenneen. Askel, tässä tapauksessa pisto kerrallaan sekin projekti kuitenkin etenee.

Konmaritukseksi projektia ei voi kutsua, koska varsinaisesti en luovu paljosta, vaan muokkaan uuteen muotoon ja käyttötarkoitukseen, ja sen vähän josta luovun, jätän kyllä ihan suosiolla kiittämättä ja hyvästelemäti. Ehkä sit oon vähän vanhanaikainen. Saa olla.