Iloista vappua!

Simaa, serpentiiniä, palloja,

sokerimunkkeja, huiskuja, kuohuja,

lakkeja, naurua, pottusalaattia

tippaleipiä, iloa ja auringonpaistetta

kaikille tähän juhlaan!

Lasten kanssa otimme varaslähdön vappujuhlintaan herkuttelemalla neidin leipomia maistuvia macaronseja lähikahvilan käyttämän siman kanssa. Koulu- ja työpäivään ennen hulinoita orientoiduimme normia paaaaljon ravintoköyhemmin (mutta sitäkin herkullisemmin).

Vielä pitää noutaa vahingossa lapsen kotiin päätynyt mamin vappuhattu, ja sitten voikin rauhassa käynnistellä aikuisten vappukarkeloinnit aurinkoisella partsilla ennen vappujuhlahumutungokseen suuntaamista. 

Glada vappen allihopa!

Aurinkoista ja lämmintä

Auringon paistaessa uloshoukuttelevan lämpimästi alkaa sisätiloissa olla vapaata ja tyhjää. Pukukaappeja joista valita, ja ratoja joita uida ylhäisessä yksinäisyydessään.

Arkista ylellisyyttä talven hallitungoksen päälle. Kantapääuintia kestämättömän kermapeffan elon luksusta.

Aivan parhautta <3

Ulkokukkaloistoa

Somesta olen saanut ihastella leskenlehtibongauksia. Itse en ole vielä ainokaistakaan tänä keväänä nähnyt. Muissa ulkokukissa sen sijaan on onneksi sitten riittänyt ihasteltavaa niin mökillä kuin kotosalla.

Mökkipihaan astelevia haravoijia tervehti jo kaukaa erottuva pirteän keltainen narsissirykelmä. En edes muistanut kyseiseen paikkaan sipuleita nakanneeni, mutta niin vaan sieltä puskee kukkaa maasta. Oletettavasti olen jonkun männä pääsiäisen päätteeksi tuupannut sesongin kukkineen narsissin sipulit pehmeään maaperään, ja nyt tuo tuuppaus sitten iloisesti yllätti muistamattoman puutarhurin.
 

Haravan heilutteluun asti päästyämme alkoi silmä bongailla valkovuokkoja sieltä sun täältä, sekä muutaman sinivuokonkin. Onneksi ovat sitkeitä veijareita, joten kukkaloisto on jäljellä vielä pihan haravoiduttua putsiskliiniksi. Saas nähdä onko tämän poikkeuksellisen lämpimän viikon jälkeen valkovuokkomeri valloillaan ja ihasteltavanamme haravoidussa pikku metsikössä vielä äitienpäivän aikoihin, kuten aiempina vuosina on ollut.

Mökin puuhailukausi alkaa aina rautakauppakeikoilla. Pääsiäiseen niitä mahtui parikin. Ensimmäisellä kerralla maltoin mieleni, mutta toisella käynnillä piti hilpaista puutarhamyymälän kautta autolle, ja porkkanaa popsiva pupu sai vartioitavakseen kauniit orvokit.

Mökkimaastossa viihtyvät peurat, jotka hamuavat kaiken vihreän suuhunsa, joten pupupelottimen lisäksi valitsin orvokit sinisen sävyissä, sitä väriä kun peurat kuulemma välttelisivät. Nähtäväksi jää, ja toivossa on hyvä elellä.

Kirkkaan aurinkoisena kuvauspäivänä napsin kuvia, joista ei paisteessa nähnyt lopputulosta, vaan näin jälkikäteen saa ihailla sitäkin kuinka taitavasti kuvaaja onkaan saanut kuvaan mukaan myös kätensä ja kameranaan toimivan luurin...

Syksyn alemyynneistä ostin lavallisen pienenpieniä mansikantaimia, jotka yllätyksekseni selvisivät jokainen talvesta kotiparvekkeella thermolaatikossa. Nyt useampikin manssumätäs jo kukkii, joten satoa on luvassa, naminami <3

Parvekkeelle isompiin astioihin siirtyivät jo myös ikkunalaudalla itäneet tsinniat ja kelloköynnökset, mutta niiden kukintaa saa odotella vielä pitkään. Myös persilja pääsi jo terdelle, mutta sen kukinta nyt ei ole lainkaan toivottavaa!

Kukkia siis runsaasti omastakin takaa, mutta silti jatkan sitkeästi sen leskenlehden bongausta. En niinkään kukinnon itsensä vuoksi, vaan kasviin liittyvien nostalgisten kevätmuistojen kunniaksi.

Joko sä bongasit omasi?

Pässiäistä, pässiäistä!

Palmusunnuntai

Malkamaanantai

Tikkutiistai

Kellokeskiviikko

Kiirastorstai

Pitkäperjantai

Lankalauantai

Sukkasunnuntai ja

Toinen pääsiäispäivä 

Toinen pääsiäispäivä?!? Miksei sillekin ole annettu kiehtovaa ja ajatuksia kutkuttavaa nimeä? Toinen, voi tylsyys sentään... Kristinuskon määrittelemien pääsiäisen pyhäpäivien nimien historia on tuttu ja tiedossa, mutta tiedätkö sinä syyn tai historian noille arkisimmille pääsiäisviikon päivien nimille?

Olen niille lapsuudessa kuullut selityksiä muinaisista uskomuksista ja tavoista, mutta lahjakkaasti ne myös unohtanut, joten googlailin asiaa ja sain selityksiä. Nimiin ovat tosiaan vaikuttaneet uskonto, kansanperinne ja ihmisten arkinen elämä. Monen nimen takana on uskomuksia siitä, että jonkin askareen tekeminen tiettynä päivänä toi onnea. Aiemmin pääsiäisviikolla oli suurempi merkitys kuin nykyään. Hiljaista viikkoa haluttiin kunnioittaa joten mietittiin tarkemmin, mitä voi tehdä ja mitä ei. Ajateltiin ettei hiljaisella viikolla saa rymytä eikä tehdä liian raskasta työtä. Tähän muistan äidinkin vedonneen villejä lapsia ojennukseen laitellessaan... 

Malkamaanantai juontuu verbistä malkata, joka merkitsee pisteliäästi puhuttelemista. Ajatus siitä että nähdään rikka toisen silmässä, muttei malkaa omassa. Tikkutiistaina taas vuoltiin sytykkeitä, joiden uskottiin olevan hyvällä onnella varustettuja. Kellokeskiviikkona laitettiin kellot karjan kaulaan.  

Kiirastorstain kiira perustuu ruotsin kielen sanaan skära, joka tarkoittaa puhdistautumista. Lankalauantaina pestiin ja värjättiin talven aikana kehrätyt langat. Ensimmäisen pääsiäispäivän lisänimi on sukkasunnuntai, joka viittaa hiljaa sukkasillaan olemiseen tai iloitsemiseen niin, että sukat lentävät jaloista. Kaikenlaista keksittykin! Ja sitten mielikuvitus loppunut kesken kaiken aivan seinään? Vai palattu kristilliseen rotiin?

Tänä vuonna Palmusunnuntaihin osui myös eduskuntavaalipäivä. Ennakkoäänestyksen yleistymisestä huolimatta omassa pikku päässäni miellän tämän mahdollisuudeksi äänestää JOS varsinaisena äänestyspäivänä on este. Koska sellaista ei tänäkään vuonna ollut, hipsin aamusta lähikirjastoon antamaan ääneni puolueelle, joka illan mittaan osoittautui vihdoin kotikaupungin suosituimmaksi.

Lapsuudesta saakka äänestykseen on liittynyt olennaisesti myös vaalikahviperinne. Vaikka nyt olinkin pikkuperheemme ainut, jonka ikä riitti äänestykseen, leivoin vaalien ja pääsiäisenkin kunniaksi rahkapiirakan, joka maittoi hyvin vielä äänioikeuttaan odottavillekin. Vaalivalvojaisia meillä jaksoi seurata ja jännitellä vain lapsi, jolla ikä ei vielä äänestykseen riitä, vaikka puolue ja ehdokaskin hänellä olisi ollut tiedossa. Suloista, mami hykertelee tyytyväisenä onnesta ja leipoo jatkossakin vaalikaffeherkkuja varmistaakseen poikastensa äänestysinnokkuuden!

Koska 2/3 perheestä viettää muun pääsiäisensä muualla, oli meillä tipu käynyt munimassa jo Palmusunnuntaina niin virpojien kuin omien muksujen iloksi. Äidin ilo lasten ilosta ei katso kalenteria <3 Varsinkaan kun tipu oli bongannut Barbie-kindereitä kauppakotkotusreissullaan.

Toimistollakin meno meni jo lähestulkoon villiksi, kun Tikkutiistai ja Kellokeskiviikko juostiin ympäri byråta munat silmissä kiiluen...

Aurinko paistaa, puhtaat ikkunat säihkyy, lämpöä on luvassa vielä lisää ja mökkipiha kutsuu haravoijaa pääsiäispuuhastelemaan.

Aurinkoisia ja leppoisia pyhiä meille kaikille!

Sirkusta omasta takaa

Jostain tuntemattomaksi jääneestä syystä meidän perhe ei ole koskaan oikein innostunut sirkushuveista. Sirkusmaailma sinänsä kyllä muuten kiehtoo, ja silläpä loihdimme siitä itselle sopivan version valoilla. Päivä päivältä valoisampina iltoina koittaa edelleen se riittävän hämärän hetki, jolloin aurinkokennovalot räpsähtävät parvekkeella päälle, ja joku perheen vaihtelevista taitelijoista asian huomatessaan hihkaisee "Sirkusvalot palavat!"

Niin tykkään tästä omasta pikkupikkusirkuksestani <3

Viikonloppu

En edes muista koska viimeksi olen odottanut sitä

ja lämmintä paistetta niin montaa päivää

kuin tällä viikolla ehdinkään tehdä!!!

Ja nyt se sit alkaa <3

 

Rapsuttelua

Mökillä piha ja ulko-ovi kaipaavat rapsuttelua kevään mittaan. Pihaa varten pitää ensin hankkia uusi harava syksyllä katkennutta korvaamaan, ja kottareihin uusi gummi pakkasen pureman seuraajaksi. Ovi tarvitsee uutta maalia pintaansa talven aikana poislohkeilleen tilalle. Samaa värisekoitusta ei saletisti enää saa, joten pitää päättää sävykin. Lapsista eräältä en aio mielipidettä kysyä, koska tiedän etten halua pinkkiä ulko-ovea Villa Mörskään.

Naapurillakin olisi rapsuteltavaa ennen pihatuoliinsa rojahtamista, mutta toivon että malttaa jättää rapsuttelut rapsuttelematta tuolin osalta. Paljon nätimpi noin! Mökkinsä kyllä voisi rapsuttaa ja maalata.

Lemmikkejä ei meillä ole,

joten kotona rapsuttelen muita rakkaita <3

Yksi niistä päivistä

Taas yksi niistä päivistä, joista ilo otetaan irti listaamalla eli tietoisesti nostamalla esiin aiheita iloon. Asiat ovat hyvin, mutta silti näitäkin päiviä vaan kummasti riittää.
 
Kollega totesi eilen sivulauseessa tuntevansa pitkästä aikaa olevansa elossa. Sitä kuunnellessa taisin suorastaan säpsähtää, ja samalla kuorruttaa ohimennen lausumansa omassa päässäni huuto- ja kysymysmerkeillä. Toinen kertoi uudesta onnesta, mutta mun päähän jäi pyörimään painajaismaiselta kuulostava lause.

Miksi näitä tunteita ja näitä päiviä on meillä jotka saamme elää hyvää eloa turvassa suurilta uhilta, syödä hyvin, elää terveinä ja nauttia vapaa-ajasta? Tuottaako alitajunta meille nämä tunteet, vaikkei mitään ihmeempää itse kokisi kaipaavansa? Miksi näin? Olemisen sietämätöntä keveyttäkö kenties?

Kun mieli on pliisu, suussa tympeä maku, ja silmä luppaa vaikka yö on nukuttu paremmin kuin aikoihin, niin otan iloa irti tänään ainakin:

1. taivaalta paistelevasta ja lämmittävästä auringosta
2. ikiomasta aamukaffihetkestä
3. kotoa löytyvistä väriläiskistä
4. työmatkalla vastaan pyyhältävästä barbienpinkistä ratikasta
5. treffeistä ystävän kanssa
6. eilen ostamistani neilikoista kauniissa vaasissa

Entäs sinä?

Munat ruukussa

... tai noh, munankuoret :D... Oonkohan täällä muistanut hehkuttaa kanamunan, ja tällä kertaa nimenomaan munankuoren hienouksia? Meillä kuoret ovat kautta aikojen päätyneet mökeillä kompostiin kalkitsemaan maata ja istutuksia, eikä kuoria ei ole enää toviin viskattu kotonakaan biojätteeseen, vaan kerätty omaan ruukkuun.

Ruukussa aikansa kuivahtaneet kuoret muussaa kevyesti nyrkillä survaisten hienommaksi ja matalammaksi säläksi, jonka ruukun täytyttyä kippaan parvekkeella parkissa olevaan kuorikassiin.

Kassin fillaroin maan keväällä sulettua Villa Mörskälle ja viereiselle marjafarmille. Siellä sitten viljelykset kevätlannoitettuani tallon kassia saapasjalalla nautinnollisesti rapinaa jalkain alta kuunnellen, ja viskelen lannoitteen päälle vielä munankuorisilpun antamaan todella ravinteikasta ja pitkävaikutteista kalkitusta kasveilleni.

Kun kotona vielä asusteli salilla lihaksia kasvatteleva nuorukainen, oli munankulutus aivan eri sfääreissä kuin tätä nykyä. Silloin raahasin monta kennollista luomumunia tuottajalta kotiin kuukausittain, ja kuoria kertyi huimat määrät. Nykyään pärjäämme ihan kaupan normiannilla, joten kuoria ja kalkkia kertyy pienemmin ja hitaammin, mutta ajan mittaan kuitenkin riittävästi.

Uskon kuorisilpun myös pidättelevän, tai ainakin hidastavan penteleen etanoita, jotka vaanivat lehtivihreitäni siellä sun täällä. Naapurifarmarit eivät vielä ole kommentoineet munitettuja tiluksiani, mutta mielelläni jaan tarvittaessa tämän loistavan kalkitusvinkin teidän lisäksi heillekin. Ainakin jos sattuvat asiasta kysäisemään. Ihan noin vaan nyt mennä kaikille munajuttuja hehkuttelemaan...

Jollet jo keräile kuoria viljelyksillesi, niin vielä ehtii aloittaa kasvukautta odotellessa :)

Metriketjupussukka

Yhteen kohtalaisen pieneen pussukkaan sai mahdutettua kaksi uutta juttua jo ennen kuin aloin edes miettiä mitä sen sisällöksi tulisinkaan mahduttelemaan. Niin blokin kuvio kuin metriketju olivat tähän hätään ne minulle uudet jutut. Vanha juttu on kuvasuodattimilla leikkiminen, mutten voinut vastustaa tuota sarjakuvamaista kuvaakaan tilkkupinnoista. Aina ajoittain on vain ja ainoastaan hyvä aikuisenkin leikkiä...

Taannoisen Tilkkuterapiakertamme aiheena oli scrappy-tekniikka. Tilkkuloodaa kaivellessani työn väreiksi valikoituivat pinkki ja tumma lila, joka kuvissa näyttää kyllä aivan mustalta, vaikkei sentään ihan niin tummaa todellisuudessa olekaan.

Koska täsmällisyys ja saumojen aukisilittelyn turnauskestävyys ovat osaltani kumpainenkin suht' heikoissa kantimissa muodoistui lopputulos hyvin erilaiseksi kuin Marle-opemme malli, joka on ihanan raikas, säntillinen ja monivärinen pinta. No, on olemassa sanontoja työstä ja tekijästään, mutta mun puolesta siihen listaukseen vois vielä lisätä yhden siitä kuinka työ tekijästään tunnetaan tai jotain sinne päin. Eiks vaan?

Aiemmassa postauksessa jo kerroinkin tavan päästä päästään pyörälle paininjalkaa aikansa pyörittämällä. Päädyin siis itsellenikin ehkä vähän yllätykseksi tikkaamaan pinnat ympyrätikkauksella. Yllätys ja yllätys, oikea syy on se että lilaa myötäilevää suoraa tikkausta en nyt halunnut käyttää korostamaan sitä että lilat suikaleet eivät olleet lähellekään tasaisen suoria... "Hätä" keinoja keksii. Toinen syy oli varmastikin alitajunta; vauhtiin päästyäni muistin aikanaan tikanneeni osin samoja kankaita vilisevät pussukkapinnat samaisilla ympyröillä. Erikokoisina voivat kenties olla siis jatkossa pussukkapari. Huiman upeaa!

Tikatut pinnat ompelin toisista lyhyistä reunoista yhteeen. Samoin tein vuorikankaalle, jonka aivan suotta olin leikannut kahtena kappaleena. Vuoreksi päätyi Marimekon vaaleanvihreää kukkaniittyä pinkeillä ja liloilla kesäkukilla somistettuna.

Sitten ompelin pätkän metriketjua työn päästä päähän, samaan saumaan ymppäsin vuorikankaankin ja aloin nyhertää lukkoa paikoilleen. Mun nakkisormilla en puuhassa onnistunut, joten onneksi osaavaa apua oli tarjolla, ja pääsin jatkamaan pussukan ompelua toisesta sivusta ja pohjasta. Päätyihin ompelin leveydeltään 6-senttiset poikkisaumat, jolloin sain laukkuhuopaan tikkaamastani pussukasta näin muodostuneen pohjan ansiosta "seisovan".

Vetoketjun lukkoon solmin ja ompelin pätkän neidin vanhaa lettinauhaa, joka pallokuosissaan suorastaan kuului tähän työhön. Tilkkuterapiasta kotiutuessani neiti tunnisti välittömästi lettinauhansa, ja moinenhan antoi hälle oikeutuksen omia koko pussukka saman tien käyttöönsä :)

Hyvä niin, sillä hauskahan se on tehdä työ käytettäväksi,

ei kaapin koristeeksi. Samaa mieltä?