Strategia-allergia

Epikriisi: Potilas valittaa infoähkyä ja ongelmia tiedonsulatuksessa, kokee myös usein toistuvia ongelmia ohjeiden ymmärryksessä eikä osaa yhdistää kaikkia työyhteisössä mainittuja henkilönimiä kasvoihin. Muina oireina mm. krooninen niskojen jäykkyys, ajoittainen päänsärky, usein toistuva vit harmistus, odotukset tulevaisuuden suhteen pienet. Potilaan mainitsema paise (pain in my ass) jäänyt tarkemmin tutkimatta vastaanotolla. Potilaalle suositeltu toistuvia kylmiä suihkuja niskan alueelle ja tarjottu lämmintä kättä. Lisäksi suositeltu muutaman säästyneen lomapäivän käyttöä viikonloppumaisen joulun yhteydessä. Potilas poistunut vastaanotolta laahustaen ja katse lasittuneena. Diagnoosi: Strategia-allergia. Ei aihetta lääketieteellisiin jatkotutkimuksiin.

Apulaiskaupunginjohtajamme ja ihmismielen asiantuntija Pekka Sauri totesi hiljattain että poliitikkojen kielenkäyttö on mennyt niin vaikeaksi, että se aiheuttaa jo yleisölle masennusta. Tämän lauseen lukeminen aamun lehdestä pelasti minun pimeän marraskuisen aamuni ja toi välitöntä helpotusta oloon! Olin jälleen kerran jo tovin tuskaillut meidän virkamiesten kielenkäytöllä, ohjeiden ristiriitaisuudella ja kantaaottamattomuudella. Tee siinä sitten hommasi hyvin, tunne ammatillista ylpeyttä ja koe palkitsevia onnistumisen tunteita...

Pulppugeneraattorien lisäksi käytössämme on laaja valikoima sympaattisesti nimettyjä apureita (mm. Ahjo, Arttu, Helinä, Heta, Kosti, Oiva) ja vähemmän sympaattiselta kuulostavia (mm. AdeEko, AdeWin, Bip, BP, Hijat, E-hjat, E-rekry M2, Merex, Sujo, jne.) joille yhteinen nimittäjä on se että melkein kaikki ne vaativat omat rekisteröitymiset, salasanansa ja käyttäjätunnuksensa.  Ei ihme että omaa pankkikorttitunnustaan ei muista enää ilman muistilappua tai että päiväkodin ulko-ovi on jäänyt joskus aukeamatta, kun kiireessä töistä sinne rientäessä ovikoodi ei olekaan palannut mieleen…

Viime aikoina olen istunut tiiviisti seminaareissa, ja kuullut samoja jorinoita jopa neljä kertaa viikon sisällä. Koska saarnojen sisältö alkoi käydä osin jo kovin tutuksi, ryhdyin viimeisessä tilaisuudessa kirjaamaan antia oikein muistiinkin. Nämä alla olevat sanat ja termit keräsin muutaman tunnin aikana. Näytin varmasti siltä tunnolliselta muistiinpanoja tekevältä tytöltä, vaikka sisällä riehui jo tätikapina valtoimenaan! Työhyvinvointi ei tuolloin ollut kovin vahvoissa kantimissa…

Seminaarien antina minun tulee työssäni jatkossa muistaa että poliittisesti korrekti maltillinen menokasvu tarkoittaa tiukkaa taloudenpitoa ohjeistuksella ”toivo parasta, varaudu pahimpaan” -  suht’ negatiivissävytteistä ohjenuoraa… Osaksi arjen puuduttavien mutta pakollisten rutiinien pyöritystä tulee sisällyttää strategiaohjelmassa oleva slogan ”innovaatiot osaksi johtamisjärjestelmää” ja muistaa tuoreen, "Nyt innovoidaan" –tutkimuksen annit,  laatia prosessimittareita ja huolehtia  prosessin kypsyydestä (kuka huolehtii sillä välin mun kypsyydestä?), osallistua innolla HR- tietojärjestelmän käyttöönottoon vaikka olen 70-luvun lapsena omaksunut Kekkosen käyttämän HV-järjestelmän, osallistua  prosessien jalkautukseen sen lisäksi että olen jo vuosia jalkauttanut itseäni sauvojen kanssa pitkin poikin Helsinkiä,  hoitaa johdon ja muiden toimijoiden sitoutuminen - siis keitä nyt pitäisi tällä prkleen johdolla sitoa???,  työstää palkitsemisen kehittäminen vaikka oma kehitys ja varsinkin oma palkitseminen on vielä ihan kesken, ymmärtää että kaupunkiyhteisö onkin it-termi eikä enää se whole village, joka tarvitaan lapsen kasvatukseen, osata iiteen johtaminen vs. itensä johtaminen, hallita  riskienhallinta ja  strategisten tavoitteiden määrittely vs. riskinä ihmisenä enemmän työstämäni strategisten mittojen saavuttaminen ja näin itsenäisyyspäivän aattoonkin sopiva käsky saavutettujen linjojen säilyttämisestä, ymmärtää ennustaminen eri asiaksi kuin kädestä katsominen ja kristallipallo, muistaa että uskomus ”tieto on valtaa” on vanhentunutta vaikka  ”tieto lisää tuskaa” ei taida olla, ymmärtää tiedon semanttinen yhteensopivuus vaikka oikeasti tuo lauseenpuolikaskin jo menee yli oman ymmärryksen, hokata että kaupungin ekosysteemi onkin lieriöitä ja neliöitä eikä happea+ puita+ juuria ja multaa lieroille, selvittää mikä piru on Apps4Finland -kilpailu tai ParkkiNappi, napakymppi taskuunperuutusko? Hahmottaa it:n kokonaisarkkitehtuuri vaikka paljon kiinnostavampaa ja kauniimpaa onkin Engelin asemakaava, oppia kirjoittamaan adjektiivi (?) kaupunkiyhteinen vs. äikäntunneilla opitut adjektiivi JA substantiivi yhteinen kaupunki, hallita kapseloidut toimintamallit, tunnistaa KETS ja SEAP jotka yhdessä kuulostavat lähinnä ketsupilta englanniksi, työstää päätösporttihyväksynnät  ja passiivienergia vaikka tahto olisi olla aktiivi ja energinen, viis’veisata siitä että neljännesvuosisata on vielä työvuosia edessä ja  pistorasiakuorman  myötä ottaa taas 1 kuorma lisää kannettavaksi, tajuta että RMK D3 viittaakin kansalliseen säädökseen eikä syntymäkaupungin postiosoitteeseen, hahmottaa parviäly ja solmutyöskentely jotka eivät valitettavasti viittaa nukkumiseen tai käsitöihin, muistaa  pilvipalvelut  - me like tai ainakin tulee kohta tarpeeseen, ymmärtää ICT klusteri ja virtuaalinen voimaantuminen vaikka minä tarvitsen tässä kohtaa jo konkreettista voimaantumista, ottaa kyvykkyyksien infran organisointi haasteena arjen työhön tuomiseksi, hallita infran jakelutien muutos vaikka tässä vaiheessa seminaaria perjantai iltapäivänä olen kiinnostunut lähinnä ulosmenotiestä, hoksata vielä että voimapaikka onkin it-jargonia eikä suinkaan kuntosali ja että Living lab yhteisöt ovat jotain aivan muuta kuin BB-talot.

Seminaarin lopuksi helsinkiläistohtori kertoi tamperelaisproffan todenneen että tätä nykyä keskijohdon pinna kiristyy. Älä, sen olisin minäkin Tampereella opiskelleena osannut kertoa ihan ilman väitöstä ja vaikka vain katsomalla ympäri salia, josta kahvitauolla katosi puolet porukasta.

No, minä olen tyytyväinen kun olen saanut oireilleni itse keksimäni diagnoosin ja tiedon siitä että en todellakaan ole asiassa yksin. Oletettavasti painavien tutkimustulosten ja korkeiden poliitikkojen jyrähdysten jälkeen asian tilaa ryhdytään kohentamaan. Ainakin minä ryhdyn omalta osaltani. Tavoitetilassani hierarkiat kuvataan jatkossa perinteisellä pyramidimallilla tähän tyyliin:

Onneksi huominen on vapaapäivä. Tulee tarpeeseen. Iloitaan yhdessä vapaasta ja vapaudesta ja toivotaan entistä parempia huomisia!