maanantai 3. syyskuuta 2012

Syksy on saapunut kaupunkiin

Täällä se taas on! Toissaviikolla lopetin capreissa kulkemisen, ja viime viikolla piilotin teinin shortsit pyykkikorin pohjalle, jotta suostuu vetämään pitkät housut aamuisin jalkaansa. Neuleita on kaivettu esiin, huiveja kiedotaan kaulaan harvase aamu, ja pienimmät ovat jo kertaalleen kulkeneet sormikkaissakin. Kääks...

Surettaa kesän päättyminen, ja vähän pelottaa syksyn tulo oikein kunnolla. Viikonloppuna saatiin jo talsia sadetakit päällä ja kastuttiin silti läpimäriksi. Saimme sateen piiskaamilla autioilla kujilla pikaisesti syöksähdellessä ja ikkunastakin katsella kuinka korttelijuhlan valmistelut vettyivät, ja juhlat hiljenivät alkuunsa sateen vain voimistuessa iltaa kohden. Harmittaa järjestäjien puolesta! Onneksi ihanat ilmapalloköynnökset ovat vielä paikoillaan katujen yllä talojen ikkunoista toisiin risteillen. Tuovat nekin osaltaan aurinkoa tähän syksyyn.

Vaikka en koskaan ole pitänyt syksystä, niin on siinä ne omat hyvätkin puolensa. Parhaimpiin niistä pääsi käsiksi heti viikonloppuna, kun ystävien kauniista puutarhoista saimme keräillä runsaasta omenasadosta herkkuja mukaamme. Yksi korillinen kiehui jo soseeksi, ja omenapaistos on menossa uuniin tuota pikaa. Kotona kuuluu lähes tauoton rouskutus, kun omenakoukkuun jäänyt siippa tyydyttää omppunälkäänsä.

Toinen ihana asia on kynttilät. Niitä alkaa kertyä kaappiin ja kaapin kulmallekin runsain mitoin. Kauniita tai hyvälle tuoksuvia kynttilöitä ei raaski heti kynttiläkaapin uumeniin kätkeä, ja niitä pitkiä valkoisia taas tuli hamstrattua marketista niin paljon, että kaappi pitää järjestellä uusiksi jotta ne mahtuvat sisään. Ensimmäinen aamupala on jo syöty noiden pitkien valkoisten valaistuksessa. Pitkät valkoiset ovat ihan legenda meillä 7-vuotiaan miehenalun viime talvena huudeltua aamulla sängystään että ”Äiti oletko sä jo sytyttänyt ne pitkät valkoiset kynttilät?”. Kannattaako vielä nousta vaiko eikö…

Kolmas hyvä puoli on neuleet. Niitä on ihana väsätä ja niihin kietoutua. Voisin kietoa koko pesueen niihin! Heillä vaan on eri näkemys asiaan. Neuleet kuulemma hiostuttavat, kutittavat, tukahduttavat… Höpö, höpö sanon minä! Filttien alle sentään tykkäämme kaikki kaivautua.

Neljäs kiva juttu syksyssä on parveke. Siellä alkaa lyhdyissä olla kynttilät palamassa jo lähes joka ilta, ja kukkien värit ovat muuttumassa pikkuhiljaa syksyisemmiksi. Tosin tällä hetkellä siellä näyttää lähinnä kukkakaupalta, kun on kesäisen heleää ja vaaleaa samassa suloisessa sekasotkussa syksyisten tummempien sävyjen kanssa. Mutta kun ovat niin ihania kaikki! Ja kyllä mä vielä sinne mahdun sekaan kiikkustuoliini istuskelemaan…

Tän syksyn uusi hauska juttu on sirkusvalot parvekkeella. Päivällä aurinkokenno lataa akun täyteen, ja illan riittävästi hämärtyessä sirkusvalaistus räpsähtää päälle. Voilà! Kyllä voi ihminen tulla pienestä onnelliseksi. On nää niin ihanat!
Viides kiva asia syksyssä on… se juttu, mihin odotan kommenttejanne. Mä en nimittäin keksi itse enempää. Kertokaa mulle, niin opin tai huomaan ehkä minäkin ryhtyä iloitsemaan vinkeistänne! Tämä soi nyt päässä tänään:


Syksy on saapunut kaupunkiin,
valot taas heijastuu asfaltiin.
Puistojen hämyssä laulu soi,
tunnelman lämpöisen loi.

Paikasta paikkaan mä kuljeksin,
mennyttä kesääkin muistelin.
Tuttuja kasvoja jälleen nään.
Tuntisko ken ikävää?

Viimeiset ruusut luo hehkuaan,
puistoissa patsaat on paikallaan.
Lehmuksen varjoon viel' istahdan,
haaveisiin mieluisiin jään.
Ps.  Tänään kyllä  jo aloitin kapinankin syksyä vastaan: en suostunut pukemaan aamulla vielä sukkia jalkaan, vaan sujautin paljaat varpaat puukkareihin. Nyt varpaita paleltaa...

8 kommenttia:

  1. Tunja3/9/12

    1. NAHKASAAPPAAT <3 <3 <3
    Ihan jo odotan viileneviä ilmoja, jotta saan sujauttaa jalkaani nahkasaappaat. Minulla on monet, ja aion tänäkin syksynä uudet ostaa. Hame, nahasaappaat ja nahkatakki, voiko sen parempaa kokonaisuutta olla?

    2. ALUT.
    Syksyllä aloitetaan vaikka mitä, ja kaiken uuden aloittaminen on aina vaan niin ihanaa. Meillä koulumaailmassa syksyyn liittyy ihan konkreettisesti paljon uutta ja jännittävää, mutta myös harrastusten aloittaminen, ja sopivan viikkorytmin löytäminen kuuluu syksyyn. Aluissa on aina lupaus jostain vielä tuntemattomasta, ja se kiehtoo kovasti..

    3. TV-SARJAT
    Kesällä en tv:tä katso, eikä sieltä juuri mitään tulekaan. Mutta syksyn tunnistaa siitä, että tutut hyvät tv-sarjat palaavat hiljalleen rytmittämään viikkoa, ja joka syksy muutama uutuuskin pääsee kokeiluun. Ei mitään ihanampaa kuin pimeä syysilta ja vaikkapa Greyn anatomia..

    4. JOULUNODOTUS
    Juu, pitäkää vaan pöhkönä, mutta minulle se joulun odotus on monesti tärkeämpää kuin itse joulu. Teen mielelläni lahjoja itse, ja pitkin syksyä on ihana suunnitella ja toteuttaakin mukavia lahjoja. Monesti tulee kiva mieli jo pelkästään siitä, että saa jonkun hyvän lahjaidean.. Pehmeät paketit mielessä siis jo nyt :)

    Ja Päivi, taistelu sukkia vastaan jatkuu, vielä ei anneta periksi!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. näin monta hyvää syytä lisää tykätä syksystä! itsekin mietin noita uusia alkuja ja niiden raikkautta noiden laulun sanojen yhteydessä, mutta jäipä sitten kirjaamatta listaan. hyvä että sä kirjasit :)

      ja joulunodotus, tietty!!! oikeastaanhan se on melkein niin kuin oma vuodenaikansa, niin eri planeetalta muun syksyn kanssa... meillä jouluvalmistelut alkoivat jo tammikuussa, ja nyt on ekoja lahjoja kaapissa ja keskeneräisiä pöydällä. on se niin ihana piipertää niitä!

      onneksi syyssää suosii ja sukitta pärjää tänäänkin ;)

      Poista
  2. Kivat valot :) mä tykkään kaikista vuodenajoista. Jokaisesta niistä löytyy jotain hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. eiks ookin, ihan kuin sirkuksesta karanneet ;) totta joo, kyllä jokaisessa vuodenajassa on puolensa ja olemme onnekkaita kun meillä on niitä monta toisistaan selvästi erottuvaa.

      Poista
  3. Meinasin kommentoida nuo tv-sarjat, mutta Tunja oli nopeampi niiden suhteen =)

    Mutta mun listalle pääsee myös sienet! Vihdoinkin olen ymmärtänyt, että astumalla oman tontin ulkopuolelle astuu suoraan keskelle sienikeidasta. Nyt mulla ei ole mitään tekosyytä, miksi sienet jäisivät metsään mätänemään ;)

    Keväällä mielen saa iloiseksi ensimmäiset hiirenkorvat koivuissa, mutta kyllä hymyn saa korviin myös syksyinen värikäs, iso vaahterakin. Usein se väriloisto kestää vain turhan lyhyen ajan...

    VastaaPoista
  4. sienestyksen löytäminen on niin palkitsevaa! mulla vaan on nyt just sienet ja syksyiset vaahterat taaksejäänyttä elämää, mulla on "suruaika" menossa niiden osalta... ;). mutta ehkä ensi syksynä ne taas tuo iloa mullekin, ja pakkasesta taitaa vielä juuri ja juuri löytyä yks viimevuotinen suppilovahveropussukkakin lohtua tuomaan.

    VastaaPoista
  5. Anonyymi7/9/12

    Greetings from London ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. thanks babe! eilen jo huomasin että mua on alettu taas lukea englannissa ;). ja aamulla ajattelin kaiholla sitä että saat olla siellä. mäkin niin tahtoisin!!! mut oli mullakin hyvä aamu ;)

      Poista

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)