keskiviikko 16. tammikuuta 2019

Urakeskustelu edessä

Aivot pitäisi nyt pikaisesti saada aivan toiseen moodiin ja vireyteen, kuin missä tällä hetkellä jurraavat. Viikkoon on mahtunut suuria tunteita; pettymystä unelman romuttuessa, hädänhetkiä aamuaikaisella päivystyksessä ja päivien mittaan osastolla toipuvan potilaan rinnalla, ja surua sekä kaipausta rakkaan vanhuksen muistotilaisuudessa. Samaiseen viikkoon on onneksi mahtunut myös monia iloja ja nauruja, sekä luovuuden euforiaa. Takki tuntuu kuitenkin aikas tyhjältä.

Silti pitäisi tuotapikaa olla terässä jutustelemassa kuluvan vuoden työpanoksesta palkkatyössä. Mikäpä siitä on jutustellessa silloin kun vaan listataan tehtävätavoitteet ja niiden toteumat, mutta ans olla kun keskustelupohja pannaan uuteen uskoon ja mennään rutiineista ulos. Miten kerrotaan pomolle vastaukset näihin kysymyksiin silloin kun töissä käydään jotta saadaan palkkaa, jolla rahoittaa se ELÄMÄ?!? Kun työ itsessään ei olekaan se elämä. Tiukoille joudun tällaisen planketin kanssa:



Pidänkö kieleni kurissa ja jutustelen mukavia hallintohommeleista, vai lipsautanko että se on jo löytynyt, muotoutunut ja pariin otteeseen toteutunutkin?! Alanko silmät palaen kertoa kuinka eilen harrastusmaailmani urahuipulla pääsin jo toistamiseen opettamaan martoille käsitöitä, kuinka hauskaa oli valmistella opetus, ja kuinka innokkaasti iso ryhmä ompeli kirjaston nurkassa heksagoneja ihastuttaviksi kukiksi?


Taitaa olla viisainta vetää keskustelu maltillisella linjalla. Tällä energiamäärällä ja viime yönä nukutuilla tunneilla se ei tuottane ongelmia. Sääli sinänsä. Ehkä ajoittainen turhautuminenkin on ihan tervetullut tuntemus? Pistääpähän edes ajattelemaan mihin tän rajallisen elonsa oikein käyttää, vaikkei vielä uskaltais puhua, saatikka sen suuremmin toteuttaa. Todettakoon vain jotta vaihtelu virkisti ;) Oli suorastaan IHANAA <3


4 kommenttia:

  1. Minäkin olen opettanut meidän kylän martoille heksagon-kukkasia muutama vuosi sitten! Opetussession haaveena oli istua toukokuussa terassillamme hempeässä kevätillassa yhdessä ommellen (vappuna oli ollut jo ihanan lämminta). Ompelupäivän aamuna 10.5. alkoi sataa lunta, ja ompelujoukkomme väheni, kun monella oli jo kesärenkaat. Illalla lunta oli maassa 10 senttiä ja ompelimme sisällä ihaillen lumista toukokuun maisemaa. Oli ilo nähdä viime viikolla yhden "opetuslapseni" pöydällä iso heksagoneista tehty liina :D Aika sormi suussa (=puheen tukkeena) minäkin olisin tällä hetkellä tuollaisen lomakkeen kanssa, voisin tuonne unelmakohtaan laittaa eläkkeellä olon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, mikä lumiylläri teille osui! Ihanan palkitsevaa nähdä toistenkin innostuvan, ja tulosta syntyvän <3

      Poista
  2. Ihanaa että surujen ja unelmien romuttumisen lisänä on ollut tähtihetki <3 Unelmissa on se hyvä puoli että niitä tulee lisää ja jos palkkatyö ei ole unelmatyö niin sekään ei haittaa. Toivotaan että opetukseen liittyviä tähtihetkiä tulee lisää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, näin toivotaan ja unelmatkin ovat onneksi joustavia ja pirstaleet muodostavat uusia kuvioita :)

      Poista

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)