Mummi päätti kokeilla korppujen tekoa ja pani pussillisen rapeita herkkuja meillekin. On niin nostalgista rouskutella kovaa kaneli-sokerikorppua, niitä tuli teehen muksuna kasteltua melkein urakalla!
Appiukon kellarin kätköistä löytyi mummonsa vanha pönäkkä kolmen karhun kannattelema vati, joka päätyi luonnollisestikin meille, eleleehän perheessä jo entuudestaankin yksi karhu, arthos kreikaksi. Tästä vadista kun nappaa herkun käteensä, niin aina nousee hymykin huulille!
Jopas on komea tarjoiluastia herkkukorpuilla! Lapsuuteen minunkin korppu muistot liittyy.
VastaaPoistaEikös olekin, suorastaan ylevä!
Poistamuistan myös korppujen maitoon kastamisen...aahhh!
VastaaPoistaAi sellaistakin herkkua! Se on mennyt multa aivan ohi :)
Poista