sunnuntai 25. syyskuuta 2022

Uusi punkka, vanhat tilkut

Villa Mörskän kesästä en tullut tänne Päivitelleeksi mitään, kuten en ylipäänsä mistään muustakaan asiasta. Blogihiljaisuus ei ollut suunniteltu, se vain tapahtui. Jäi oma blogi ylläpitämättä ja toisten blogit lukematta. Alkukesästä tein ensin överihullun työrupeaman niska limassa, ja lomalla istuin helteiset päivät auringossa Villa Mörskän pihalla lähinnä Päätalon Iijoki-sarjaa lukien ja illat kodin partsilla virkaten.

Olen kärrännyt Mörskälle vuosien varrella melkoisen määrän tilkkutöitä peittoina ja tyynyinä. Ne ovat somistaneet niin muhkeilla joustinpatjoilla paranneltuja eurolavoista kuin ilmapatjoilla pehmennetyistä lepolasseista kyhättyjä punkkia. Aina välillä ovat hiiret käyneet pissimässä patjat roskikseen ja lavat pihalle, tai herkkäunisen ihmisen hermo mennyt kitisevillä ja kapeilla aurinkopedeillä yöt kääntyillessä.

Helteen ja laiskuuden takia en saanut maalausta kaipaavaa Mörskää tänä(kään) kesänä rapsutettua ja maalattua, mutta punkan sain sentään uusittua jälleen ah niin mukavaksi paikaksi kölliä. Erään hellepäivän ratoksi kun roudasin mökkinaapurien ihanalla avustuksella Ikean metallisoffan palaset ja paksut patjat mökille. Sisällä majassa oli lämpöä yli kuumerajan, mutta niin vaan kasailin, hikoilin, manailin, purin ja taas kasasin metalliputkiläjän tukevan mukavaksi, levitettäväksi sohvaksi.

Sen sitten heti tekopalkakseni petasin vielä nätiksi. Voin kertoa että tupluurit tässä olivat taivaalliset kun vielä oven aurinkoiselle pihalle jätti auki, ja antoi tuulen suhinan ja ohiajavien veneiden hurinan tuuditella helteen kärventämän lomailijan suloisille päiväunille. Toki muutama yökin tässä tuli jo nukuttua.


Kyllähän tämä nyt kevyesti voittaa alla olevan aiemman, sinänsä ihan nätisti pedatun, mutta kuitenkin melko retkeilyhenkisen mööbleerauksen. Pari viikkoa sitten kärräsin lakanat mökiltä jo pyykkiin, ja nyt vain tupluuruttelen päiväpeiton päällä jo kapeaksi petaamallani soffalla.


Ja kyllä, edelleen Mörskän Ränchillä satoa ja kukkia kasvaa, ja mökin kuistillakin riittää kukkaruukkuja kasteltaviksi. Kukkia olen kärrännyt palstalta kotiin maljakoihin ja satoa olemme syöneet herkutellen, kuistin kukkaruukkuja tyhjentelen about yksi kerrallaan peuraperkulaisten pisteltyä kukat ja jo lehdetkin poskeensa, tai syksyn muuten kukkaloistoa rupsauteltua.

Miten te olette laskeutuneet syksymoodiin hellekesän jälkeen?