Black is my new happy colour

Olipa kerran perhe joka rakasti vaahtokylpyjä, ja oli suorastaan hankkinut maineen poikkeavina muurauttamalla valurauta-ammeen kylpyhuoneeseensa remontin yhteydessä. Remppareiskoilla ei kuulemma tullut mieleen menneen kymmenen vuoden ajalta toista kohdetta johon ammetta olisi kannettu sisään.

Kun kyseinen kylpyhuone aikanaan remontoitiin uudelleen, ja siihen jouduttiin silloin soveltamaan invamääräyksiä, ei rakennusvalvonnasta irronnut lupaa  muuratulle ammeelle. Perheen äidin luonnospiirroksen piirsi arkkitehti puhtaaksi äitiä isolla laskulla muistaen, rakennusvalvonta myönsi poikkeusluvan tassuammeelle ja muisti sekin isolla laskulla perhettä.

Sittemmin muuttokuormaa siirrettiin pariinkin osoitteeseen, ja kylpeminen keskitettiin kylpylöihin tai useimmiten uimahalleihin. Perheen nykyisessä isossa kylpyhuoneessa todettiin olevan tila ammeelle jo ostopäätöstä hetken harkitessa, ja se olikin yksi iso plussa päätöksenteossa.

Kului kuitenkin kolme vuotta ennen kuin ammeasia alkoi edetä. Tuona aikana perhe, tai enimmäkseen äiti
a) otti iloa irti kylppärin toisessa päässä olevasta saunasta, perheen ensimmäisestä omasta kotisaunasta ja
b) sopeutui suureen siivous- ja pyykkikomeroon, alkoi jopa mieltää sellaiset tarppeelisiksi, lisäksi totuuden nimissä
c) väsyi siihen että kaikki pitää hoitaa itse, ja päätti jättää tämän rempan toistaiseksi hoitamatta, mutta
d) tajusi kaipaavansa, ja myös lasten kaipaavan ammetta kovin monesti puheissaan joten
e) päätti tehdä asialle jotain ja niinpä
f) alkoi edistää asiaa sopimalla remppareiska putkareineen töihin, hakemalla muutoslupaa taloyhtiön hallitukselta ja lupa-anomuksen hylättynä bumerangina saatuaan sitä jatkotyöstää ja täydentää, kiertää ystävän kanssa kehien ammekaupoissa suorittamassa koeistuntoja, raahaamalla ukkelin sutjakasti purkamat kaapistot peräkärryyn jatkokäyttöä odottelemaan, uudelleen kiertää ko. puoteja hanoista eli sekoittajista ymmärtävän miehen kanssa, valitsemalla mieleisensä mustareunaisen ammeen ja sekoittajan, tilaamalla ne, aikansa lähetystä odoteltuaan ihmetellä missä viipyvät ja kuultuaan että tilaus ei ollut lähtenyt toimittajille, neuvotella hyvityksiä ja jatkaa odottelua...

Odottelun lomassa äiti päätti maalata tulevan spa-tilan katon kuultovaaleaksi ja saunan sysimustaksi. Seinät ja lattian muovitettuaan hikisesti tikkailla keikkuen äitee sitten kuunteli kuinka kuopus kiljui kauhuissaan että äiti on aikeissa pilata kodin kylppärin, jonka "just kivasta mökkimäisyydestä" eli kellastuvasta mäntypaneelikatosta hän niin kovasti piti..!!

No, äiti sitten maalasi katon vain kertaalleen, jolloin suurin keltaisuus peittyi aavistukseen valkoisuudesta. Kompromissi johon kuopus oli tyytyväinen. Koska kuultoväriä jäi purkin pohjalle, sai pikkuvessa myös vaalean pinnan kattoonsa. Väripä vaan otti ja loppui kesken katon, joten äiti nappasi koodit talteen ja haki toisen purkin samaa kamaa todetakseen työn lomassa värieron olevan valtava, ja maalauskertoja vaativankin kolme, jotta sävyero saatiin peittoon. Katosta tuli kauniin valkoinen.

Kylppärin kattoa äidin vaaleammaksi maalaillessa ryhtyi perheen neiti sutimaan saunaa mustaksi. Äiti ei ollut tajunnut oman työn ohessa kertoa lapselle ettei saunavahalla aikaansaatavan lopputuloksen ole tarkoitus olla maalimaisen peittävä, ja että valumat ja roiskeet tulisi saman tien pyyhkäistä pois. Lopputulosta hän päätyi katsastamaan ja katastrofikorjailemaan vasta jokusen tunnin kuluttua saatuaan katon valmiiksi.

Toinen purkki mustaa saunavahaakin siis piti metsästää, ja saunasta tuli kenties vielä savusaunamaisempi kuin alkuperäinen suunnitelma oli ollut... Lopputulos kuitenkin on odotuksia ihanampi, ja kunnon savusaunatunnelmaan pääsee hämärässä löylyssä kiuluun sekoitetun tervatuoksun myötä loistavasti.

Ammetta odotellessa ja mustaan onnelliseen spa-olotilaan virittäytyessään perheen äiti tajusi tarvitsevansa myös mustat ja tyylikkäät pyykkikorit valkoisen pyykkikaapin tilalle. Tovi surffausta, ja 4 Brabantian mustaa pyykkipussia oli tilattu. Maksoivat niin pirusti että äiti päätti sitten antaa ne itselleen joululahjaksi...

Lahjakseen hän oli hankkinut myös pullon lempiparfyymiään, joka oli paaaaljon halvempi kuin pyykkipussit. Mutta kun kerran oli pakko saada mustaa ja tyylikästä, niin sitten oli pakko maksaakin. Ja hei, nyt perheellä on pyykkipussit, joille on kahden vuoden takuu :D 

Takuu sen sijaan oli ehtinyt umpeutua saunan kiukaasta paria kuukautta ennen kuin se päätti lyödä Itsenäisyyspäivän aattoiltana salaman, ja samalla pimentää ja tehdä virrattomiksi pistokkeita ja kodinkoneita pitkin asuntoa. Kiukaan korjaajaa odotellessa oli hyvää aikaa tehdä maalaustyöt. Ammeen oli tarkoitus asentua jouluviikolla lomahuvitukseksi, mutta sen sijaan sitä vasta siirreltiin kohden Suomea tuolloin.

Uuden vuoden alussa olivat niin sekoittaja kuin amme saapuneet ulkomailta perheen kylpyhuoneeseen, ja remppareiska putkareineen pääsi vihdoin viimein asennustöihin.

Kuten kuvasta näkyy, niin nyt sitä mustaa sitten löytyy kylppärin span kummastakin päästä suht isosti. Saunaan on mahtunut kerralla neljä henkeä, mutta useimmiten siellä istutaan kaksittain. Koko päätyseinän täyttävä amme on mitoitettu myös kahta kylpijää ajatellen.

Ammeen yläpuolelle asennettiin Delhistä jo muutama vuosi sitten tuotu puinen taso, jonka päällys täyttyi kynttilöistä ja balilaisesta kauniista puisesta kahvikiposta, joka nyt kahvit jo aika päiviä sitten juotuamme kätkee tulitukut sisäänsä.

Sitkeästi muutosta toiseen perheen mukana kulkeneet muovilumpeet pääsivät taas takaisin ammeen pohjalle. Kitschiä, mutta ah niin kivaa niitä on uitella vaahtokylvennän lomassa!

Koska ompelu on lähellä niin perheen äiteen kuin teistä lukijoista monen sydäntä, niin vilautetaanpa tässä samalla myös spa'n lavuaarin kulmaa, josta paikkansa ovat vanhan Singerin sivuloodasta löytäneet muutamat päivittäisessä käytössä olevat purkit ja putelit. Kaverina niillä on lapsen tekemä kumiankkasaippua, joka kestokylpee Pariisista ostetussa ammeessaan.

Pitkä päivitys, joka lienee tehnyt sysimustan selväksi sen että mustaa sen olla nyt pitää, ainakin meikäläisellä, yllämainitun perheen äiteellä! Selvästikin tämä on kausittaista, koska vasta hetki sitten ystävän kanssa naureskeltiin makeasti aikaa nuorina aikuisina, jolloin kaikki astiani, mukaan lukien lasien jalat olivat mustia. Minä muistin astiani ja hän lasini ;)

Viime aikoina on matkaan tarttunut ammeen ja saunavahan lisäksi myös musta sängynpääty, mustasävyisiä lakanoita, lapselle kasarmille musta vedenkeitin mustine mukeineen paikkaamaan tilaa jossa PV kuulemma tarjoaa pahaa kahvia... Keitintä hakiessa poimin ex tempore koriin myös koristevalosarjan. Luonnollisestikin musta-harmaa-valkoinen valko-harmaa-mustaan spa'han ripusteltavaksi. 

Valoja en ole ehtinyt vielä keikkua paikoilleen, mutta ammeen korkkasin eilen lenkin päälle. Oli niin täydellisen ihanaa pienestä pakkasesta kotiutuessa solahtaa kylpyyn, että tein sen saman tien jopa kahdesti!! Näin pääsi käymään kun kylvyn ja suihkun jälkeen en raaskinutkaan tyhjentää ammetta, vaan pulahdin takaisin mustaan hurmiooni.

Uskonette että kylpeminen tekee ah niin kutaa kiduttavien, vaahtokylvyttömien (paitsi kerran kävin ystävällä kylvyssä, ja pääsin vieläpä valitsemaan huikeasta kylpyvaahtovalikoimastaan sitruunaruohotuoksun <3) kolmen ja puolen vuoden paitsion päälle?!? Tuntuu että elämä on vihdoin viimein palannut radalleen normaalin ylelliseksi ;)

Lämpöä teidänkin pakkaspäiviin!