Tein hyvää

Tovin himoitsin Hay'n pyöreää ja värikästä Pinocchio-mattoa kotiin. Pienempi, halkaisijaltaan 90 cm on liian suuri ja liian hintavakin vessaan, ja isompaa taas ei lapsi huoli huoneeseensa, ei vaikka se mun mielestä sopis sinne kuin nakutettu. Hyvästit sille mattounelmalle heitin siis jo jokunen viikkoa sitten.

Viikolla tapasin anopin keskiviikkokaffittelujemme merkeissä Fredan ja Roban kulmassa olevassa Relove'ssa. About ensimmäisen kerran eläissäni odotin hetken häntä saapuvaksi, ja aikani oloksi silmäilin puodin tarjontaa. Ja mitä bongasinkaan??? Korillisen erivärisiä villapampulamattoja!

Joimme herkut kahvit, päivitimme kuulumiset ja annoin ajatuksen matosta muhia tunnin. Tahoillemme matkaa taas jatkaessamme nykäisin anopin vielä hetkeksi makutuomariksi, ja lähdin kaupasta kooltaan (65 cm) ja hinnaltaan (80 €) passelimpi uusi vessan matto mukanani.

Vasta myöhemmin rillit nenälle kaivettuani tajusin mitä olinkaan ostanut. En mitä tahansa ihanaa käsityötä, vaan hyvää tekevän käsityön. Lämpimiä ajatuksia maton tehneelle nepalilaisperheelle ja toivon mukaan maton myötä koulutukseen päässeelle lapselle!

Saatte muuten kaikin mokomin arvuutella miltä tämä tuntuukaan paljaiden jalkapohjien alla?

Vastaus: Villapampulaterapialta <3

Päivän hyvät työt eivät loppuneet siihen, sillä kahvilasta suuntasin Tilkkuterapiaan jättämään käsistäni elämäni ensimmäisen nuppupeiton lahjoitettavaksi Nuppupeittoyhdistyksen kautta edelleen lämmittämään jotakin pienenpientä keskosvauvaa. 

 

Peitonteon aikaansaaman mielihyvän innoittamana päätin kaivaa tilkkulaatikon uumenista esiin jo valmiiksi ommellut lastenkuosiset blokit, ja ommella niistäkin lisää pehmeyttä ja lämpöä pienokaisille.

Namaste!