Muorin daaliat

Mummo ja vaari rakensivat pesueelleen kolme omakotitaloa (kaikki muuten vierekkäisille tonteille, muutto hoitui ehkä ihan kottikärryillä..?) ja kesämökin. Talot saivat muorin käsissä ympärilleen kauniit ja hyvin hoidetut puutarhat hyötypuutarhoineen, mutta pula-ajoista huolimatta myös kauniine kukkineenkin. Metsäinen järveen viettävä rinnetontti taas pengerrettiin rautakangella ja kottikärryillä neljään tasoon, ja metsämaastokin kesytettiin kukkivaksi puutarhaksi, nurmikentiksi ja puukujiksi.

Lapsuusmuistoihin kuuluvat elokuiset retket mummolaan jättimäisiä vadelmia poimimaan, ja koko suvun yhteiset keväiset sekä syksyiset perunatalkoot kylvöineen ja nostoineen. Silti olennaisimpana kasvina muoriin liitän daaliat. Voimakkaan oranssit, keltaiset, punaiset ja violetit suuret kukat pyöreässä penkissä heti mummolan pihaan ajettaessa.  Se ihana väriloisto!

Entä se ihmetys, kun syksyllä muorin kanssa nostin mukuloita maasta peltivateihin aurinkoon kuivahtamaan, ja edelleen kellariin talvehtimaan. Muorin kertomus siitä kuinka taas kevään tullen istuttaa samaiset kuivat mukulat maahan, ja niistä nousee yhtä rehevä penkki vuosi toisensa jälkeen. Ja vielä se ilo kun sain joka vuosi synttärikimpuksi värikylläisen daaliakimpun.
 

Muoria ei ole ollut enää vuosiin muuta kuin muistoissa, mutta daaliat ovat palanneet! Parikin rakasta ystävää on niitä minulle kantanut synttäreinäni, ja ihanasti hekin osaltaan vaalineet muorin muistoa.

Kesällä opin että daaliakin on hortensia, Dahlia x hortensis, ja ehkä juuri silläkin lempikukkiani. Jos on hortensiaan hurahtanut, niin sitä sitten on! Tähän tietoon törmäsin kun aloin palautella mieleeni daalian talvehtimisohjeita. Anoppi kun istutti tänä vuonna mökin edustalle näyttäviä daalioita, ja ryhdyin heti miettimään tulevankin suven kukkaloistoa…

Äskettäin kävimme syksyisellä mökillä, jossa daaliat voivat vielä kesääkin pulskemmin. Kukkien ihailijat vaan ovat jo palanneet kaupunkiin. Anoppi keksi kaivaa ämpäreitä esille, ja niinpä nostin parit kukkivat paakut padasta mukaan kaupunkiin parvekkeelle.
 

Nyt parvekkeella pitää taas käydä joka aamu ja aina töistä palatessa näitä ihailemassa. Vielä en ole alkanut toivotella heille hyviä huomenia, kuten tein talvehtineille hortensioille. Nehän sain kukkimaan kauniisti puhumalla niille kauniisti! On muuten tulossa toiseenkin hortensiaan nyt kukka. Jännityksellä seuraamme onko pinkin kaveriksi tulossa sininen vai valkoinen. Toistaiseksi vielä kovin nuppuisen ja vihreän kukinnon veikkaan kyllä olevan valkoinen. Nähtäväksi jää!

Lienee sanomattakin selvää että kaivan kukintojen lakastuttua ja varsien tummuttua mukulat ylös, ja kärrään ne kellariin. Ovatkohan muuten Rööperin ainoat kellariin kärrätyt daaliat..? Mummojen muistoja voi vaalia niin monin tavoin, tämä on yksi niistä. Tapa joka tuntuu melkein kunniatehtävältä. Viestiihän jo itse kukkakin viktoriaanisella kukkaiskielellä arvokkuutta...

Värikästä syyspäivää sinullekin!