Kolmen kovan ärrän setti. Tai oikeastaan puuvillaisen pehmeän, mutta painoarvoiltaan mulle kovan. Jotenkin tuntuu että muuta ei nyt haluakaan ommella. Onneksi kangasvarastosta löytyy ruutuja ja raitoja, joista sitten taiteilla rakkaudella sydämiäkin. Viimeisimmän työni ruudulliset sydämet ovat siipan vanhasta lempipaidasta, joten rakkautta on näissä sydämissä paljon!
Vaatekaapin sisältöä on taas päätynyt enemmänkin kangaskaappini sisällöksi; siipan kyllästymiseen saakka käyttämä puna-musta flanellipaita, mun puhkikäytetyt harmaat pellavahousut ja toisetkin harmaat, eli mukavat ja kauniskuosiset, kalanruotokuvioiset villakangashousut.
Vaatekaapin lisäksi kangaskaappiin on tyhjennetty liinavaatekaappeja; keskellä vinoon kulkeva raita on entinen leipäkoriliina ja joka toinen tilkku tyynynpäällisessä ja itse asiassa koko tyynyn tausta on äidin vanhoista verhoista. So far verhoista on tehty rahinpäällinen, alimmassa kuvassa näkymä työtuolin istuinosan päällinen ja tämä tyyny. Jäljellä onkin kahdesta verhosta enää pieni suikale, josta joskus syntyy aivan varmasti vielä jotain kivaa, niin pehmeän-karhean-tukeva ja sävyiltään mun värisilmää miellyttävä tuo kangas on.
Jollei ruutuja ja raitoja, niin niidenkin edestä sitten
rakkautta sinunkin päivääsi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)