Ensimmäinen yö ypöyksin Villa Mörskällä onnellisesti takanapäin! Olen ylpeä itsestäni; olinhan rohkeampi kuin jossain vaiheessa iltaa uskoinkaan.
Oli sovittu ystävän kanssa hyvissä ajoin illanistumisesta pihatuoleissa Mörskällä. Sateen ja ukkosmyrskyn hetkeksi laannuttua, ja töihin unohtuneet avaimetkin noudettuani fillaroimme rannalle, jolta naapurin mökkisissit juuri tekivät lähtöä pois säitä muualle mukavammin pitelemään.
Me keitimme suosiolla kaffet mökissä, toiveikkaasti kurkimme ulos josko juoda ne edes voisi pihamaalla, mutta tyydyimme sateen taas yltyessä istumaan akkunan ääressä sisällä merituulelta ja sateelta suojassa. Ukkonenkin jyrähteli jälleen. Illan mittaan pääsimme sentään kävelylle kulmille, mutta sadekuuro kipitytti taas kohta takaisin mökin suojaan.
Ystävättären lähdetttyä sateettomalla hetkellä polkemaan kotiinpäin puntaroin tovin onko musta tähän: viettämään ensimmäinen yö yksin Mörskällä mahdollisesti yö valvoen ja ukkosta kuunnellen. Päätin että on.
Hyvä kirja nenän alle, selkä seinään nojaavaa tyynykasaa vasten pehmeässä sängyssä pää ikkunan alla, puoli lasia punaviiniä, Radio Nostalgia päälle ja lukemista niin pitkään ja vähän vielä ylikin kuin hämärtyvässä yössä näki.
Kun ei enää nähnyt lainkaan lukea kurkin ulos josko ois näkynyt kummituksia tai mörköjä pihamaalla. En nähnyt hämärässä niitäkään. Mörön tullessa olis kyllä ollut lupa soittaa hätäpuhelu, jossa vastaaja oli lupautunut huutamaan luuriin niin lujaa että mörkö pötkis pakoon... Puhelimen akkukin oli tosin tilttaamassa hetkenä minä hyvänsä, joten se siitä lohdusta.
Aurinkokennolyhdyt valaisivat nätisti reviiriäni ja karkottivat ehkä muut hoodeilta veks. Lyhtyvalikoima täydentyi eilen vielä Eiran tuomalla valoa hehkuvalla pöllölläkin, joka ehkä varmisti pihalta käsin mulle rauhalliset yöunet...
Kaffe oli hörpitty illalla viimeiseen puruun saakka loppuun, joten aamukoleassa mökissä aikaisin aurinkoon heräillessä oli olemassa erittäin hyvä syy hypätä fillarin selkään ja poiketa ensimmäiseen kaffilaan tankkaamaan.
Oli sovittu ystävän kanssa hyvissä ajoin illanistumisesta pihatuoleissa Mörskällä. Sateen ja ukkosmyrskyn hetkeksi laannuttua, ja töihin unohtuneet avaimetkin noudettuani fillaroimme rannalle, jolta naapurin mökkisissit juuri tekivät lähtöä pois säitä muualle mukavammin pitelemään.
Me keitimme suosiolla kaffet mökissä, toiveikkaasti kurkimme ulos josko juoda ne edes voisi pihamaalla, mutta tyydyimme sateen taas yltyessä istumaan akkunan ääressä sisällä merituulelta ja sateelta suojassa. Ukkonenkin jyrähteli jälleen. Illan mittaan pääsimme sentään kävelylle kulmille, mutta sadekuuro kipitytti taas kohta takaisin mökin suojaan.
Ystävättären lähdetttyä sateettomalla hetkellä polkemaan kotiinpäin puntaroin tovin onko musta tähän: viettämään ensimmäinen yö yksin Mörskällä mahdollisesti yö valvoen ja ukkosta kuunnellen. Päätin että on.
Hyvä kirja nenän alle, selkä seinään nojaavaa tyynykasaa vasten pehmeässä sängyssä pää ikkunan alla, puoli lasia punaviiniä, Radio Nostalgia päälle ja lukemista niin pitkään ja vähän vielä ylikin kuin hämärtyvässä yössä näki.
Kun ei enää nähnyt lainkaan lukea kurkin ulos josko ois näkynyt kummituksia tai mörköjä pihamaalla. En nähnyt hämärässä niitäkään. Mörön tullessa olis kyllä ollut lupa soittaa hätäpuhelu, jossa vastaaja oli lupautunut huutamaan luuriin niin lujaa että mörkö pötkis pakoon... Puhelimen akkukin oli tosin tilttaamassa hetkenä minä hyvänsä, joten se siitä lohdusta.
Aurinkokennolyhdyt valaisivat nätisti reviiriäni ja karkottivat ehkä muut hoodeilta veks. Lyhtyvalikoima täydentyi eilen vielä Eiran tuomalla valoa hehkuvalla pöllölläkin, joka ehkä varmisti pihalta käsin mulle rauhalliset yöunet...
Kaffe oli hörpitty illalla viimeiseen puruun saakka loppuun, joten aamukoleassa mökissä aikaisin aurinkoon heräillessä oli olemassa erittäin hyvä syy hypätä fillarin selkään ja poiketa ensimmäiseen kaffilaan tankkaamaan.
Johan sitä oli ainakin kilsa matkaakin takana.
HUI ja kauhistuksien kanahäkki!! Musta ei kyllä olis tohon! ;) :D Pitäisköhän sulle hommata joku jättikirkonkello, jolla voisit pikasesti kumauttaa hereille koko kylän ja lähitienoon asukkat jos tontillesi joku uskaltautuisi? Tai sit joku sireeni.... ;)
VastaaPoistaAurinkoista ja lämmintä viikonloppua!
kaima :))
Kieltämättä aika säikky fiilis oli alkuyön, mutta hyvin nukuttuani seuraava ilta ja yö sujui jo ihan leppoisasti :)
PoistaAurinkoista viikkistä!!