Kevääseen, valoon, keveyteen...

 

Takana elämäni rankin puolivuotinen. Sen aikana kärsittiin pimeyden ja luihin sekä ytimiin käyvän koleuden lisäksi monista extrarasitteista. Surin päättyneitä ihmissuhteita, käynnistin yyteet joiden lopputuloksena tiesin virkani lakkaavan tänä vuonna ja kotitalon ilkeä + sekava häirikkö paljastui vakavasti otettavaksi taparikolliseksi, joten naapurikanssakäyminen siirtyi juristin, haastemiehen ja poliisien kautta hoidetuksi.

Kesällä karkasi unet silmistä. Sen myötä syksyllä koppa turtui ja talvella kroppa luhistui. Happamassa taikinassa sai tarpoa elämän kurjuutta työstäessä. Aina ei jaksanut jatkuvista yrityksistä huolimatta löytää elämäniloa. Itku oli herkässä. On se sitä kyllä muutenkin, mutta tuolloin myös surusta, epävarmuudesta, pelosta ja väsymyksestä. Piiiitkä ja pirullinen pimeys.

Nyt kuitenkin huomaa valon lisääntyvän niin luonnossa kuin omassa mielessä, ja itsekin siirtyvänsä keväisempään oloon yhdessä lenkkipolulla jo vastaan tulleiden pajunkissojen kanssa. Yksi etukäteen tiedostamani aikaraja on ohitettu ja elämässä siirrytty henkisesti eteenpäin. Työkuviot selkenevät pikkuaskel kerrallaan. Oikeusoppineet ja poliisivoimat ovat luottotahojani. Tankkaan vitamiineja ja hivenaineita, nieleskelen viherjauheeni kiltisti joskin kakoen, skippasin sokerit ja hiilarit ja aloin taas nukkua, ainakin useimpina öinä. Se jos mikä on kuulkaa ylellisyyttä kun on puoli vuotta viettänyt olemattomasti nukkuen!!

Kynnet eivät enää lentele lastuina ympäriinsä, muistissa pysyy asioita joita on työstänyt eilen tai jopa viime viikolla, ja uusista asioista jaksaa taas innostua. Kroppa ja koppa kohenevat <3

Vielä haluaa kääriytyä kotisoffalla shaaliin ja poltella tuikkuja runsain mitoin, mutta myös ensimmäiset tulppaanit on jo nautiskeltu ja siirrytty suloisiin kevätesikoihin. Valkoinen oli yllättäin neidin värivalinta, vaikka pinkkiäkin oli tarjolla... Mun pikkurinsessanikin selvästi varttuu tytöstä neidiksi ;)

 

 

Valoisaa tiistaita ystävät, pitäkää itsestänne hyvää huolta!