perjantai 2. joulukuuta 2011

Sytytän sinulle kynttilän




Sytytän sinulle kynttilän
keskelle hämäryyttä,
sytytän kynttilän loistamaan
iloa, ystävyyttä.

Sytytän sinulle kynttilän,
hauras on lempeä valo,
kuitenkin loisteessa liekin sen
väreilee koko talo.

Sytytän sinulle kynttilän,
näetkö viestini hennon?
Kuuletko lauluni saapuvan,
siivillä tähdenlennon?


Sytytin eilen kynttilöitä pitkin kotia ja parvekkeita. Päivä oli ollut raskas ja tarvitsin voimaantumista. Sain sitä. Sytytin kynttilän isälle ja ehkäpä yhden aina yhdelle ihanalle ystävälle. Kynttilänhohteessa oli hyvä iloita ystävästä, jolta olin kauniit lyhdyt saanut ja muistella juhlaa jossa hän ne antoi. Oli aikaa ajatella ystävää, jonka perhe oli sairaudesta toipumassa, toista joka istui koneessa matkalla lämpimään ja kolmatta joka jo palaili kotia päin reissultaan. Onni oli myös iloita ystävästä, jonka olin päivällä tavannut, ja jonka kanssa sain rankkoja asioita käydä läpi ja lopuksi jo niille hihitelläkin.

Ihana on myös tuo Anna-Mari Kaskisen runo. Toivottavasti se tuottaa hyvää oloa Sinullekin. Sytytellään taas iltahämärissä lisää kynttilöitä!


2 kommenttia:

  1. Anonyymi2/12/11

    Tunsin enkelin siiven kosketuksen ja kynttilän lämmön :) kiitos, kaunis kolumni.

    VastaaPoista
  2. Päivi5/12/11

    kiitos kiitoksesta, ihanaa että siipi ja juttu koskettivat!

    VastaaPoista

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)