Näin otsikoi sokerifirma
joulupiparireseptinsä pari vuotta sitten. Pakkohan sitä siis oli kokeilla,
varsinkin kun pakastetaikina oli alkanut maistua puuduttavalta pikkuhiljaa
vuosien varrella, ja mielessä väijyi lapsuusmuistot, joissa taikinaa tehtiin
emalinen pesuvati kukkuroilleen. Sieltä sitä sitten käytiin taikinan
tekeytyessä verottelemassa salaa jo hyvissä ajoin ennen leipomispuuhiin pääsyä.
Halusin suoda omillekin muksuille saman
ilon ja joulumuiston…
Makeaa joulukuuta!
Kävi ilmi että otsikko piti
paikkansa, ja tätä nykyä meillä tehdään muutamaankin kertaan ennen joulua
taikinaa. Sehän on hommassa melkein herkullisinta; kuuman siirapin, sokerin ja
mausteiden muodostaman kiehuvan liemen tuoksu on ehdottomasti yksi
herkullisimmista ikinä! Tuoksu vie lapsuusmuistoihin muutenkin; juuri tältä
maistui Sipin äidin meille tekemä tsinuski
eli kinuski, jota hopealusikoiden varret kaarelle taivutellen vuoltiin
leivinpaperilta suoraan suihin.
Tämän osaa siis jopa joulutonttu:
1 dl tummaa siirappia, 1 dl (vähempikin riittäisi…) sokeria, 2 tl kanelia, 1 tl
inkivääriä ja 1 tl neilikkaa kiehautetaan. Lisätään 125 gr rasvaa (voilla tulevat ihanan rapeiksi!) ja
hämmennellään kunnes se on sulanut. Sitten jäähdytellään satsi haaleaksi (hätähousut nostavat kattilan hankeen tai
ainakin parvekkeelle). Haaleaan
siirappiliemeen sekoitetaan 1 muna ja lisätään 5 dl vehnäjauhoja, joihin on
sekoitettu huolella 1 tl soodaa. Satsi on suht siro, joten teen sen yleensä
suosiolla kolminkertaisena. Sekään ei vielä vedä vertoja lapsuuden
vadilliselle, mutta sopii paremmin nykyisiin sokerin- ja kanelinsyöttösuosituksiin…
Sitten vain sekoitellaan taikina
tasaiseksi, ja nostetaan peitettynä kylmään yön yli tekeytymään. Leipomiseen
kaivetaan esiin talon kaikki piparimuotit, jauhotetaan pöydät ja vahingossa
lattiatkin, ja haalitaan omat ja lainatut lapset kaulimen varteen. Pienten ja
isompien taiteilijoiden teoksia, siis
niitä mihin taikinaa jäi kaiken syömisen jälkeen, paistetaan 200 asteessa
7-12 minuuttia piparien koosta riippuen.
Jäähtyneet piparit koristellaan vielä tietenkin hulppean upeiksi, juuri sellaisiksi joita naistenlehdet ovat taas täynnään. Tää on mulle se vaikein kohta… Koristeiden kuivuttua piparit ladotaan kauniisiin, suvun vanhoihin perinteisiin tai muuten vaan mukaviin rasioihin, pannaan kansi hetkeksi kiinni, avataan se ja hotkitaan herkut jokaisesta suullisesta nauttien. Nämä nimittäin maistuvat aivan erilaisille kuin ne pakastetaikinasta työstetyt. Jopa pipareita inhoava anoppi soitti ja kehui makua, joten ovat todistettavasti hyviä muidenkin mielestä!
Jäähtyneet piparit koristellaan vielä tietenkin hulppean upeiksi, juuri sellaisiksi joita naistenlehdet ovat taas täynnään. Tää on mulle se vaikein kohta… Koristeiden kuivuttua piparit ladotaan kauniisiin, suvun vanhoihin perinteisiin tai muuten vaan mukaviin rasioihin, pannaan kansi hetkeksi kiinni, avataan se ja hotkitaan herkut jokaisesta suullisesta nauttien. Nämä nimittäin maistuvat aivan erilaisille kuin ne pakastetaikinasta työstetyt. Jopa pipareita inhoava anoppi soitti ja kehui makua, joten ovat todistettavasti hyviä muidenkin mielestä!
Makeaa joulukuuta!
Pakko oli kokeilla ja hyviä tuli! Varsinkin aurajuustopipareista, nam! ;) Kiitos reseptistä!
VastaaPoistaLoistavaa! Kyllä tuoreus ja voilla leivonta esiintyvät edukseen, rapeus ja maku ovat aivan eri planeetalta kuin pakastetaikinasta tehdyissä. Nyt alkoi himottaa Aura :/
VastaaPoistaKerran kokeilin kaupan taikinaa ja siitä tuli kiveäkin kovempia pipareita. Omatekemästä taikinasta tulee suussa sulavia ja ihan maailman parhaita. ootko koristellu noin hienoiksi kaikki?
VastaaPoistaNää on niin eri maata kuin valmistaikinasta leivotut! Tältä vuodelta on vielä taikina tekemättä, mutta varmasti tulee tehtyä ja syötyä, niin raakana kuin paistettuna :). Ihan noin en kaikkia koristele, vaikka melkoisia piperryksiä kyökissä syntyykin. Lapsilla pitää olla riemunkirjavat pursote- ja koristevalikoimat...
PoistaMontako pellillistä tulee about tosta kolminkertaisesta taikinasta? :)
VastaaPoistaMonta! Ton tarkempaa määrää en pysty antamaan, koska lopputulos vaihtelee sen mukaan kuinka suuria tai pieniä muotteja on käytetty, kuinka kauan taikina on ollut jääkaapissa tekeytymässä (lue: syötävänä) ja kuinka monta leipojaa (lue: syöjää) taikinakulhon äärellä huhkii. Vatsansa täyteen makeaa sillä joka tapauksessa saa isompikin porukka!
Poista