Voi pojat!

Niin hyvää!! Ystävä tarjosi lounaaksi männä viikolla vuohenjuusto-tomaattikeittoa, joka oli viedä kielen mennessään. Rakastan vuohenjuustoa kait missä muodossa vaan, mutta häpeäkseni joudun tunnustamaan että keittona olin nauttinut vain pussitettua valmisversiota. Noloa. No, hyvinhän sekin oli maistunut, mutta nyt päästiin herkkukattilan äärelle!

Jälkipostissa sain vielä linkin Pirkan reseptisivustolle, jossa kävin katsastamassa ohjeen. Seuraavalla kauppareissulla muistelin lukemaani ja haalin kärryyn tarvikkeet. Kotona kaivoin kattilan kaapista ja ryhdyin keittopuuhiin. Kattilaan nakkailin:

2 prk paseerattua tomaattia  

 (ohjeessa on vain 1 prk, mutta ajattelin syödä keittoa piiiiiitkään...)

6 (suurta) tomaattia pieninä kuutioina

koko paketin vuohenjuustoa

ripauksen karkeaa merisuolaa

tömpsäyksen mustapippuria

pari hyppysellistä lipstikkaa

(ei kuulunut alkuperäisohjeeseen, mutta kuuluu kaikkiin mun keitoksiin)

purkin ruokakermaa (kevyen kevyttä tietenkin...

ohjeessa saattoi olla eri mitta, mutta mitä sitä nyt 

vajaita nekkoja jättää kaappiin happanemaan)

Annoin padan porista aikansa kunnes tomaatit olivat pehmenneet ja juusto sulanut. Sitten surautin kaiken hienoksi sauvasekoittimella, kauhoin lautaselle, ripsauttelin vielä lisää liperiä päälle ja nakkasin kyytipojaksi paahtoleipäkolmiot.

 

Olin elänyt uskossa että perheen miehet eivät vuohenjuustosta niin perusta, mutta neidin ja minun herkutellessa keitolla alkoi poika kerrallaan hipsiä keittiöön ihan vain pikkuisen maistamaan ja palailla sieltä sitten täysien keittolautasten kanssa. Aterian päätteeksi heitin tyhjän keittokattilan tiskikoneeseen. 

Voi pojat, kun söitte rinsessojen herkkukeiton!!! 

Lupaan pian tehdä tätä uuden, entistä isomman kattilallisen <3