Blokkien ompelu on yleensä huisan hauskaa, mutta kun reunat on tasattu ja palat varmasti (melko) saman kokoiset, iskee mulle tuska ja ahdistus. Edessä kun on palojen sommittelu pinnaksi.
Tuo mainittu tuska liittyy nimenomaan isompiin töihin, niitä joita ei niin näppärästi pyörittele vain sormien alla paikoilleen, vaan jotka vaativat asettuakseen enemmän etäisyyttä. Tilkkuterapian työtiloista kun on suureksi harmiksemme vaihdettu isot työpöydät tilan muita käyttäjiä paremmin palveleviksi pikku pulpeteiksi, jotka taas tilkkuilijoille ovat pelkkää tuskaa. Hyvästit on saatu heittää isolle työtasolle jossa sommitella seisten, harsia vanut ja aluskankaat yhteen tai tikata mukavasti. Nyt ähellämme työt sylissä ja pulpettien reunoihin tarttuen, leikkurinkin välillä tärähtäessä saumanotkoon. Silkkaa tuskaa, kärsimystä ja hampaiden kiristelyä! Eilen aloimme jo suunnitella barrikadeille nousua, mutta vielä ei ajatus kantanut tuliseen taistoon :)
Aloitin siis valmiiden blokkien asettelun pulpeteilla, mutta siirryin hyvin pian lattialle. Pulpetilla ei saa niin selvää käsitystä lopputulemasta kuin ylhäisyyksistä työtä katsellessa. Tätä nykyä olen alkanut myös näpsiä kuvia eri vaihtoehdoista, jolloin näyttöä eestaas sormeillessa saa työtä nopeasti vaihtuvat kuvat, ja ajatus alkaa paremmin kirkastua.
Näissä kuvissa ei äkkiä katsoen juuri eroa hahmota, mutta kyllä siellä vaan on paria blokkia pyöritelty suuntaan tai toiseen. Kuvasarjasta karsin amatöörimäisen kauhistuttavana jo pois sen version, jossa vaalean- ja tummankeltaiset keskusneliöt oli ripoteltu sinne tänne. Se versio satutti jo minunkin esteettistä silmää tosi pahasti, kokeneemmalle konkarille olisi saattanut aiheuttaa jopa silmävamman!
Tuossa yllä on kuvattu se versio, joka lopulta ompeloitui yhteen. Nyt kuvaa tarkastella voi vain miettiä sitä miksei jättänyt käyttämättä kankaita joissa vilahtaa sinistäkin, mutta etäisyyden puuttuessa sekin on nyt mukana pinnassa. Toiste sitten taas toisin... Ympärilleen tilkkupinta sai ensin mustapohjaista ja oranssi- sekä keltakukkaista reunakaitaletta, ja sen jälkeen on tulossa värisuoraa osasta blokeissa käyttämistäni kankaista.
Illalla tilkkuterapiasta kotiutuessa panin ompelukassin paikoilleen kaappiin, mutta aamulla kaivoin sen esiin. Edessä on melko ohjelmoimaton viikonloppu, jonka tämänhetkisellä suunnitelmalla aionkin pitkästä aikaa ohjelmoida osittain kotiompelulla peiton päällispinnan viimeistelläkseni. Suorastaan odotan sitä jo!
Seuraavalla kerralla tilkuissa kertaamme vapaatikkauksen saloja, ja silloin voin sitten pohtia ryhtyisinkö rohkeasti rupeamaan itse peittoa vapaatikkaamaan, vai keskitynkö suosiolla pienempiin pintoihin, joita voisi viikonloppuna ommella jokusen jo ihan tikkaustyöstövalmiuteen. We'll see...
Tuo mainittu tuska liittyy nimenomaan isompiin töihin, niitä joita ei niin näppärästi pyörittele vain sormien alla paikoilleen, vaan jotka vaativat asettuakseen enemmän etäisyyttä. Tilkkuterapian työtiloista kun on suureksi harmiksemme vaihdettu isot työpöydät tilan muita käyttäjiä paremmin palveleviksi pikku pulpeteiksi, jotka taas tilkkuilijoille ovat pelkkää tuskaa. Hyvästit on saatu heittää isolle työtasolle jossa sommitella seisten, harsia vanut ja aluskankaat yhteen tai tikata mukavasti. Nyt ähellämme työt sylissä ja pulpettien reunoihin tarttuen, leikkurinkin välillä tärähtäessä saumanotkoon. Silkkaa tuskaa, kärsimystä ja hampaiden kiristelyä! Eilen aloimme jo suunnitella barrikadeille nousua, mutta vielä ei ajatus kantanut tuliseen taistoon :)
Aloitin siis valmiiden blokkien asettelun pulpeteilla, mutta siirryin hyvin pian lattialle. Pulpetilla ei saa niin selvää käsitystä lopputulemasta kuin ylhäisyyksistä työtä katsellessa. Tätä nykyä olen alkanut myös näpsiä kuvia eri vaihtoehdoista, jolloin näyttöä eestaas sormeillessa saa työtä nopeasti vaihtuvat kuvat, ja ajatus alkaa paremmin kirkastua.
Ajatus ennen ylläolevaa kuvaa oli ollut panna blokkien väliin tummat kaitaleet, mutta kuvan myötä se ajatus karsiutui suunnitelmista tuhoon tuomittuna. Kaitaleiden myötähän koko kuvio olisi kärsiintynyt ja jopa kadonnut! Hui hui sentään!
Ompeluluokassamme ei siis ole kunnon työtasoja, hulppean ihanasta suunnitteluseinästä nyt puhumattakaan. Niinpä pulpeteilta tulee sitten siirryttyä lattialle. Se tunne kun levittää keskeneräisen työnsä lattialle näillä loskakeleillä ja vilkuilee ettei siellä nyt suurempia kuralätäköitä ja sepelikasoja ole... Argh :(
Näissä kuvissa ei äkkiä katsoen juuri eroa hahmota, mutta kyllä siellä vaan on paria blokkia pyöritelty suuntaan tai toiseen. Kuvasarjasta karsin amatöörimäisen kauhistuttavana jo pois sen version, jossa vaalean- ja tummankeltaiset keskusneliöt oli ripoteltu sinne tänne. Se versio satutti jo minunkin esteettistä silmää tosi pahasti, kokeneemmalle konkarille olisi saattanut aiheuttaa jopa silmävamman!
Illalla tilkkuterapiasta kotiutuessa panin ompelukassin paikoilleen kaappiin, mutta aamulla kaivoin sen esiin. Edessä on melko ohjelmoimaton viikonloppu, jonka tämänhetkisellä suunnitelmalla aionkin pitkästä aikaa ohjelmoida osittain kotiompelulla peiton päällispinnan viimeistelläkseni. Suorastaan odotan sitä jo!
Seuraavalla kerralla tilkuissa kertaamme vapaatikkauksen saloja, ja silloin voin sitten pohtia ryhtyisinkö rohkeasti rupeamaan itse peittoa vapaatikkaamaan, vai keskitynkö suosiolla pienempiin pintoihin, joita voisi viikonloppuna ommella jokusen jo ihan tikkaustyöstövalmiuteen. We'll see...
Värikästä loppuviikkoa, ystävät hyvät!
Pienet eriväriset lehdykät antaa mukavan säväyksen työhösi:)
VastaaPoistaKiitos, minäkin tykkään niistä ja kommenttisi kyllä lievittää myös tuskaani sinisten lehdyköiden suhteen :)
PoistaJa minusa ne siniset on just hyvät! Tuosta tulee erittäin kivannäköinen peitto. Harmi, että menetitte isot pöydät. Pulpetit on ihan liian pieniä peittojen ompeluun. Ja ihan mihin vaan ompeluun. Sunnuntain minäkin olen varannut kotiompeluun ja lauantaina kaupungilla ihan julkisesti!
VastaaPoistaOih, kiitos, munkin silmä mielistyy nyt sinisiin kehu kehulta ;). Jeps, pulpetit on silkkaa tuskaa :(
PoistaMitä, mitä, missä päin kylillä on lauantaina julkiompelua?
Lauantaina Kampin Johto-kahvilassa klo 12. Tervetuloa!
PoistaCU!
PoistaMukavan näköistä! Kaunis lämminväri ja kiva kuvio!
VastaaPoistaHarmillista työtasojen menetys, pulpetit ovat kyllä aivan liian pieniä ja matalia:(
Kiitos, nuo lämpimät värit ovat kyllä niin ihania työstää! Melkein tuntee olevansa jo peiton lämmössä :) Onneksi kotona on iso pöytä viikonlopun työstöön.
PoistaTuosta tulee tosi kaunis! Tykkään lämpimästä oranssista ja ruskeat palat antaa kivasti kontrastia! Työhän on jo loppusuoralla :)
VastaaPoistaKiitos, innolla odotan taas tämänkin valmistumista! Jeps, viimeistelyjä vaille valmis ;)
PoistaHyvää viikonloppua sinne! Täällä sataa putkeen jo kahta vaiko kolmatta päivää..en edes enää muista:)))
VastaaPoistaKiitos ja kuin myös! Täällä paukkui ennätyspakkaset 3 vkoa, sitten pyrytti sankasti pari pv jonka jälkeen 2 pv rankkasadetta ja 1 tihkua ovatkin melkein vieneet talven mennessään :(
PoistaHyvän näköistä pintaa syntyy! Nuo lehtikuviot ovat tosi hauskat, ilman niitä pinta näyttäisi tylsälle.
VastaaPoistaKiitos! Juu kyllä lehdet vaihtelua tuovat, samoin lähietäisyydellä yksivärisissä paloissa nähtävissä olevat "kuvioinnit" jotka syntyivät rypyistä kankaiden värjäytyessä. Nyt on pinta valmiina ja vielä pitäis intoutua tikkaamaan ja reunakaitaleompeluun :)
PoistaKaunista jälkeä syntyy, ja joo tilkkuilu on kyllä terapiaa. Asettelu on aina vaikeinta mutta myöskin hyvin antoisaa. Monet kerrat on tullut rymyttyä lattialla tilkkuneliöitä vaihdellen paikasta toiseen :)
VastaaPoistaKiitos! Juu, ei me syyttä kokoontumisiamme ja ryhmäämme kutsuja Tilkkuterapiaksi :)
PoistaOranssi on ihan ehdoton suosikkivärini, työsi on upea!!
VastaaPoistaVoi kiitos! Väri tuntuu nousseen munkin viime aikojen vahvaksi lemppariksi. Nyt peitto on ollut jo hetken kaapissa käyttömättömänä, mutta muutaman viikon sisällä tapahtuvien huonejärjestelyjen myötä pääsee taas aktiivikäyttöön päiväpeitteeksi ja sen myötä esille.
Poista