Kattilaleipä

Siinä se nyt tönöttää, eloni ensimmäinen kattilaleipä. Asian työstö päässä ja ryhtyminen rupeamaan vaativat huomattavasti kauemmin aikaa kuin itse leivän teko, joka helppoudestaan huolimatta ei todellakaan mitään pikaruokaa ole. Mutta nyt se on tehty ja todennäköisesti tekeminen toistuu jatkossakin tehtyjä huomioita jatkosäätäen.

Ohjeena käytin ensimmäistä joka silmiin osui, Talonpuolikas-blogista löytynyttä versiota. Lisäsin ohjeeseen oman maun mukaan kaapista löytyneitä pinjansiemeniä. Hieman epäilytti hiivan pieni määrä, vain neljännesteelusikallinen, ja visusti jo uskoin sen olevan virheellinen kun ei muutamassa tunnissa tapahtunut paisuntaa taikinakattilassa johon taikinan jätin kannen alle vaikka ohjeessa puhuttiinkin kulhosta ja kelmusta. Seuraavalla kerralla sitten niin. Annoin taikinan kohota huimat 18 h ja kyllähän se jo siinä ajassa sitten kohosikin. Tämän jälkeen puristelin ilmat pihalle taikinasta ja annoin kohota vielä muutaman tunnin.

Koska taikina jo oli taikinaisessa kattilassa, en taaskaan tehnyt ohjeen mukaan ja pannut tyhjää kattilaa kansineen kuumentumaan uuniin, vaan tuuppasin kattilan uuniin taikinoineen uunin kuumennettua. Rapsakan kuoren näinkin sain, mutta seuraavalla kerralla sitten niin ja kenties vielä rapeammalla lopputuloksella.

Ohjeessa ei kehotettu rasvaamaan kattilaa ennen paistamista. Kypsää leipää kattilanpohjasta irti raapiessani surffasin sitten pataleipäresepteillekin ja avot, siellähän neuvottiin rasvauskin. Seuraavalla kerralla sitten niin.

Käytän suolaa melko vähän, hyvin harvoin sitä itse lisäilen kun kaupan ruisleivistä ja suolatusta levitteestä taitaa saada suolausta muutenkin yllin kyllin. Niinpä leipä maistui tuoreen lisäksi suussani hyvin suolaiselle. Seuraavalla kerralla suolaa siis vähemmän.

Koska leivän pohja kärsi kattilasta irrottamisesta jossain määrin, putoili leikkuulaudalle läjittäin pinjansiemeniä, jotka totuuden nimissä maistuvatkin paljon paremmilta paahdettuna muissa herkuissa. Seuraavalla kerralla käytän tätä tarkoitusta varten kaupasta jo kotiin kantamiani kuivattuja karpaloita.

En todellakaan voi kutsua itsenäni ruokatrendien aallonharjalla ratsastelijaksi!. Avocadopastaa meillä tehtiin vasta kun kaupoista taas löytyi buumin aavistuksen laimettua avocadoja, kattilaleipää nyt kun se on ollut jo pari vuotta "uusi avocadopasta" ja vohveliblinit on vasta kalenteroitu tapahtuma, ei vielä maisteltu herkku. Mutta viis siitä aalloharjattomuudesta, tässä kun on jo saanut todeta kirjaimellisesti hyvää tulevan hitaastikin :)

Herkkua päivänjatketta ystävät 

kukaties laskiaispullilla näin Laskiaistiistain kunniaksi!