Voi vittu!

Osa tekstistä on 28.10.2014 poistettu saamani kehotuksen vuoksi.

Ja ihan siis kirjaimellisestikin! Taas yksi niistä hetkistä jolloin ajattelee ettei jaksa enää tätä paskaa. Mutta on pakko unohtaa oma itsensä ja jaksaa.

Kirjoitin toissapäivänä arkeen palattuani pitkän viestin miehelleni. Kerroin lyhyesti osaltani vieneeni eteenpäin hänen jo pitkään kärttämäänsä ositusasiaa. Kerroin pitkästi ajatuksistani ja tunteistani eroon liittyen sekä toiveista tulevaisuuden suhteen lasten asioiden osalta. Sain seuraavana päivänä lyhyen vastauksen jossa totesi ettei hänelläkään ole ihan hyvä mieli kaikkien eroomme liittyvien asioden osalta. Jessus sentään, pitäisi varmaan sympatiseerata raukkaparkaa!!!

Toissailtana tytär myös esitteli puhelimeensa tullutta outoa viestiä. Siinä ystäväni pyysi miestäni soittamaan hänelle kun ehtii. Samainen ystävä joka katkaisi yhteyden minuun kun halusin puhua kanssaan huhusta, jonka mukaan hän olisi ystävillemme kertoillut suhteestaan aviomieheeni. Asiaa selvitin sitten mieheni kanssa, ja kyseinen ystävä jatkoi vuosien varrella viestittelyä vain mieheni kanssa. 

Eilen vietin mukavan illan lasten ja rakkaan ystävän kanssa. Tytär soitti iltapuhelunsa isälle, ja onnellisena kuulin kuinka he hellästi kertoivat ikävöivänsä ja rakastavansa toisiaan. Lasten mentyä nukkumaan alkoi puhelimeeni pukata viestejä toisen naisen aviomieheltä, ja illan luonne muuttui kertarytinällä.

Tuon toisen naisen aviomies eli kertomansa mukaan luulossa että puolisoidemme suhde olisi viilennyt miestäni tukevaksi ystävyydeksi. Silti viimeiseen pariin viikkoon tuo nainen ei ...xx... Kuinka sattuikin juuri samaan saumaan, jossa olin lennättänyt lapset pois tieltä maapallon toiselle laidalle?!? ...xx...

Aamukaffia juodessani tytär kertoi puhelimeensa, jonka liittymä siis on isin nimissä, tulleen taas yöllä pelottavan viestin vieraasta numerosta. Näytti sen mulle. Kuva mustista pikkupikkupitsirintsikosta ja -stringeistä, sekä viesti jossa sanojensa mukaan katkera mies haluaa ainakin pilata yllätyksen esittelemällä etukäteen hepenet joita ...xx... miehelleni. Rehti allekirjoitus päätti viestin. Naista olenkin miehelleni avoimesti huoritellut ja kuvassa olleet alusvaatteet kyllä kävisivät hyvin työvaatteiksi tuossa maailman vanhimmaksi kutsutussa ammatissa.

Olin lomalla lueskellut hyviä ero-oppaita maanpäällisessä paratiisissa (suositellut alkuviikon viestissäni kuvan kirjaa myös miehelleni ja tämän rakastajattarelle), edennyt eroseminaarin annin puoliväliin ja jo elänyt uskossa että kauhea solmu alkaa aueta ja elo helpottaa. Olin väärässä. Jälleen kerran. Sen lisäksi tiedän nyt että maailmassa on lastensuojelua, ja lapsia jotka tarvitsisivat suojelua isänsä sotkuilta. 

Mitä kaikkea mä vielä joudunkaan oppimaan? Usko hyvään on nyt heikoissa kantimissa, ja eväät lasten tukemiseen köyhät. Aamiaisella jouduin tekstiviestiä lukiessamme kertomaan lapsille naisen miehen saaneen lomamme aikana postitse ...xx... ja lasteni isän, entisen Unelmien Prinssini ja nykyisen Elämäni Suurimman Pettymyksen nyt todennäköisesti muuttavan yhteen uuden rakkaansa kanssa. Yksi lapsista totesi että häntä pyörryttää. Ei ole ainoa meistä.

Koska tää pirun tuska päättyy???