Vihdoin viimein

Vihdoin viimein olen saanut valmiiksi edes yhden käsityön. Ekan sitten traumatisoineen ja käsitöiden väkertäjän lamauttaneen huhtikuun! Koko syksyn olen taas käynyt tilkuterapiassa viikoittain ompelemassa muutaman tunnin, mutta tempo on muuttunut. Ennen töitä syntyi ja nautin niiden tekemisestä. Nyt nyherrän extrahitaalla käyden ja tuskastuen. Aloittanut olen useammankin työn, lopettanut vain yhden.

Tämän nesessäärin ompelin aiemmin tekemästäni seminolenauhasta ja esikoisen vanhasta vauvalakanasta. Beessillä pohjalla on pieniä valkoisia sydämiä, jotka tosin eivät kuvassa juuri erotu. Kangasta oli jäljellä pätkä tilkkuloodaan jäänyttä ylimääräistä eli beigepohjaista, ja kokonainen pussilakana, joka keittopyykeissä pyöriessään vuosien varrella oli vaalentunut melkoisesti alkuperäissävystä.

Pussin ompelin valmiiksi kait jo kuukausi sitten. Tällä viikolla sain aikaiseksi napsasta siitä kuvan. Nyt huvittaa siitä jo jotain kirjoitellakin. Ei tosin kauheasti. Into tilkkuiluun on kärsinyt ison kolauksen. Sekin.

Malediiveille matkasi alkuvuodesta ompelemani pussi, jonka nyt otin omaan käyttöön, vaikka sitä tehdessä ajattelin sen lahjaksi jollekin. Tämä nyt valmistunut todennäköisesti päätyy lahjaksi, koska vähän luntakin jo saatuamme tajuan joulunkin kohta tulevan. 

Vielä kun tulis se joulumielikin.