Key Westin liikennevalot

Anoppi toi viimeisimmältä Jenkki-matkaltaan Key Westistä mulle tuliaisiksi liikennevalot. Ei itse ehkä asiaa ihan näin ollut fundeerannut, mutta sillä nimellä tuliainen nyt meillä tunnetaan. Kulhollinen kauniita ja ah niin hyväntuoksuisia saippuoita liikennevalojen väreissä päätyi heti vessaan. Koko toaletti tuoksuu nyt Key limen, Wild Passionin ja Bergamontin sekä grapefruitin yhdistelmälle. Raikkaiden sitrusten ja passionhedelmän eteeristen öljyjen huumaava tuoksucoctail lyö suloisesti vastaan heti kun pikkulan oven avaa.

Näillä pitäisi olla erityisen hyvä aikoinaan suihkussa helliä kuivimpia kohtia ihosta. Siis jos jollain nyt sellaisia sattuu olemaan vaikkapa jaloissa, polvissa tai kyynärpäissä. Ihan koko listaa en tuosta prosarin annista omakohtaisesti vielä allekirjoita, mutta jotain kyllä juu.

Tuo yllä mainittu aikoinaan ei nyt tarkoita sitä että jäisin totaalikuivuutta kropan osalta odottamaan, vaan vain sitä etten vielä ole raaskinut näitä ottaa käyttöön. Nautin ensin tuoksusta ja ulkonäöstä aikani, sitten vasta alan helliä ihoa näillä. Anopille nauroinkin että saippuat pysyvät kulhossa niin kauan kunnes pölyyntyvät, ja ne on pölyisyyden vuoksi jo kertaalleen käännelty ympäri.

Sitä en vielä tiedä että tapahtuuko käyttö sitten liikennevalomaisessa järjestyksessä: On valo vihreä, nyt... Laulun sanojen mukaan vihreällä saa vaikka laulella. Ehkä mäkin sitten liityn siinä vaiheessa suihkussa laulajien joukkoon. Vaikka yhdelle tutulle juksasinkin sitä tekeväni jo nyt hänen kysellessään innolla lauluharrastuksestani. Jota ei siis ole. Muilla perheenjäsenillä niitä on sitten munkin edestä, joten uskaltaudun hyvillä mielin toivottelemaan ihanaa Suomalaisen kulttuurin päivää! Itse juhlistan sitä menemällä tyttären cheerleading-näytökseen. Siihen kulttuuriin taas sopii paremmin Key West ja rahkapullan sijaan himottaakin nyt ihanan pirtsakka Key Lime Pie...