Merimatka

Houkuttelin Shanghain vilinästä kesäksi koto-Suomeen palanneen Sarin kanssani saaristoon. Hän kun oli hehkutellut Espoon saariston kauneutta ja saaristoalusten näppäryyttä. Tahtoi matkaan kans!

Poljin aurinkoisena pyhäaamuna merellisen reitin halki Punavuoren, Munkkisaaren, Hietalahden, Ruoholahden, Lauttasaaren, Kaskisaaren ja Lehtisaaren Otaniemen Otarantaan. Huh huh, olipas merellistä ja rannallista nimistöä! Sitä samaa oli myös kaunis reittini.

Nousin Aurora-yhteysaluksen kyytiin ja kannella auringosta nautiskellen merimatkasin Haukilahteen, jossa Sari nousi kyytiin. Maihin nousimme kauniiseen Iso Vasikkasaareen.
 

Lauantain Hesarissa oli sattumalta juuri retkemme alla hieno juttu otsikolla "Kaikilla on saari" - ei siis vain vaarilla, kuten muksuna lallatin, ja oletin laivan ja saaren olevan täynnä meitä jutun huolella lukeneita tutustujia, vaan toisin oli vielä. Onneksi.

Kaikessa rauhassa saimme kävellä pitkin hienosti, luontoa kunnioittaen toteutettuja polkuja ja niitynlaitoja ihaillen rantakallioita, uimarantoja, laitureita, grillipaikkoja ja upeaa saaristoluontoa. Pällistelimme varovasti porteilta aurinkoisille pihoille. Tarjolla oli ihasteltavaksemme niin Röda kuin Gula Villania.

Huviloista ensimmäisen, Rödä Villanin, rakennutti saaren omistaja Abel Landen 1800-luvun lopussa. Myöhemmin kukin tyttäristään sai oman huvilatontin saarelta. Landenin vävy oli kreikan kielen professori, jolle appi rakennutti 1897 Poseidon-huvilan kreikkalalistyylisine pylväineen ja fasadeineen. Tätä kummajaista voi ihailla lauttarannassa. Se sopii mäntyiselle kalliosaarelle Suomessa kuin nyrkki silmään, ja silläkin kait jäi kuva siitä nappaamatta.

Gula Villanissa toimii tätä nykyä viihtyisä ravintola, joka Rapukuisteineen suorastaan houkuttelee juhlimaan! Ei kait tällaisessa miljöössä voi olla suunnittelematta tulevia juhlia saaressa??? Emme me ainakaan voineet...

Saavuimme saareen iltapäivällä lounasaikoihin, joten suuntasimme suoraan terassipöytään, joka suorastaan henki maalaisromantiikkaa siniruutuisine liinoineen ja marketoineen.

Mammas köttbullar jallusåsilla ja hortoillulla salladilla (rucolan makuisia nuoria horsman lehtiä mukana herkkua maustamassa) sekä ystävän savulohisalaatti tekivät kauppansa talon tuoreen leivän lisäksi. Laskua sai odotella kaikessa rauhassa, mutta kiirettä ei ollut mihinkään ja rennonletkeä musiikki sekä ihana auringonpaahde yhdessä ruokaviinin kanssa saivat olon autuaan uneliaaksi.

Onneksi ammeessa ei ollut vettä, eikä varsinkaan vaahtoa, joten maltoin jatkaa saareen tutustumista nautinnollisen lounaan päälle. Hitaasti kävellen ja paljon puhellen kiersimme saaren, ja päädyimme takaisin lauttarannan läheisyyteen vanhassa kalastaja-asumuksessa toimivalle kesäkiskalle, Kalfholmens kafe'lle.

Kioskin pihalta, vanhojen marjapensaiden vierestä sai valita mieluisen istumapaikan ja nauttia alkuillan kaffensa levollisin mielin, terhakan vahtikoiran taatessa rauhan nautinnolliseen päivään.

Sitten olikin aika nousta illan viimeiseen laivaan ja ajella takaisin kotisatamiin... tai ainakin lähtösatamiin, polkea koteihin ja alkaa suunnitella seuraavaa saaristomatkaa.  

Ihana seikkailu, ihana paikka, suosittelen käymään!

Ps. Jos jollakin on juhannus vielä ohjelmoimatta, niin tiedoksi että 20.6. on mahdollista päästä Veka-linen (p. 0102920990 / www.visitespoo.fi) kautta merellisille juhannustulille saaristoon. Ehkä jonain Jussina toteutan minäkin tuonkin kutkuttavan pläänin...