sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Rhodoilemassa

Tunnustan! En ollut ennen eilistä käynyt Haagan hienossa Alppiruusupuistossa. Pohjois-Saksassa, ystävien luona Bremenissä kyläillessä, olen kyllä käyskennellyt paikaillisessa rhodopuistossa, mutta kotikulmilla en. Välillä tie lentokentälle taitaa olla helpompi kuin tutustua seutuliikenteeseen, jotta osaa jäädä junasta pois Pikku-Huopalahden asemalla ja kävellä kivenheiton (toooodella hyvällä heittokädellä) tai muutaman satametrisen pitkin aseman vierestä lähtevää Paatsamatietä kohden Laajasuontien loppua ja tielle komeasti näkyvää puistoa.


Puisto on kooltaan kahdeksan hehtaaria. Metsäisessä puistossa risteilee helppokulkuisia ja kauniita polkuja ja pitkospuita. Myös katselulavoille voi kivuta ihailemaan korkeiksi pensaiksi ja miltei puiksikin kasvaneita alppiruusuja. Sana rhododendron tuleekin kreikankielen sanoista ruusu ja puu. Ruusuista vanhimmat on istutettu jo vuonna 1975 luonnontilaiselle suolle, joten puumaisia vanhoja pensaita aluella todella riittää.


Voimalinjat jakavat alueen kahteen osaan, josta uudempaan on istutettu paljon myös keltaisia alppiruusuja. Lajikkeiden talvenkestävyyttä on havainnoitu (Helsingin ylioisto) puistossa, ja jatkojalostukseen ja kaupallisen myyntiin on täältä päätynyt useita Suomen sääoloja kestäviä lajikkeita.

Keltaisten alppiruusujen viereen on rakenteilla vielä metsäpuisto, jossa voi ihailla mm. upeita kotkansiipisaniaisia ja valtavia hortensioita varvikon seassa. Alppiruusujen lisäksi puistosta löytyy samaan kasvisukuun kuuluvia atsaleoja ja suopursuja.

Rhodot ovat upeimmillaan kesäkuun alkuviikkoina, joten jos suunnitelmissa on puistoon tänä vuonna ehtiä kukkaloistoa ihailemaan, on se tehtävä juuri NYT! Tai varata aika kalenterista ensi kesäkuun alkuun...


Puiston tunnelmaa on kehuttu satumaiseksi, ja sitä se tosiaan pienoisen japanilaishenkisyytensäkin lisäksi on! Teki mieli kivuta aitauksen yli mustikkamättäiden päälle köllöttelemään, mutten tohtinut. Olis saattanut seuralainen nolostua, ja muutenkin yksi täti-immeinen keijukaisten lentokentillä ihmetyttää muitakin rhodojen kanssaihailijoita.

 Käykää ihmeessä ihailemassa tämäkin upeus!
Ja kavutkaa aidan yli jos olette mua rohkeampia :)


Ps. Herttoniemen Kartanon kukkatarha -puutarhaliikkeessä on nyt rhodoviikot, ja halutessaan pääsee jo kympillä terhakan alppiruusun onnelliseksi vaalijaksi...


4 kommenttia:

  1. Ihania kuvia! Täytyy tunnustaa, että minä en ole tuolla käynyt, vaikka useasti sinne menoa suunnitellut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samanlaiset tiiviit suunnitelmat kumpaisellakin :) Mä ruksasin tän yli to do -listaltani ja samalla madalsin kynnyksen mennä ensi vuonna tai joskus uudelleen, sun vuoros tehdä sama!

      Poista
  2. Kaunista! Vähän pitemmälle rhodoretkelle voi suunnata Elimäen Mustilaan vaikapa ensi kesänä. :D Minä pyysin viisi vuotta sitten rhodoja tupaantuliaislahjoiksi ja istuttelimme niitä tonttimme metsäiselle osuudelle. Kolme viikkoa sitten sain vielä yhden, aivan ihanan, syvän syklaaminpunaisen sävyn. Rhodometsää odotellessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi ihanaa, oma rhodometsä!!! Sehän voi olla meille muille tulevaisuuden tutustumiskohde ;). Mustilaa olen kuullut monen vuolaasti kehuvan, niin rhodoja kuin arboretumia ylipäätään. Sinne siis joskus...

      Poista

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)