Kävin lapsettomana viikonloppuna asuntoesittelyssä. Vielä keväällä kävimme sellaisissa koko viisihenkisen perheen voimin. Etsimme silloin suurempaa perheasuntoa. Nytkin etsin perheasuntoa, jossa teinin ja tulevien teinien olisi tilaa kasvaa omissa huoneissaankin. Halusin jatkaa hakua siitä mihin se oli keväällä tyssätty, toki yksikseni myös maltillisemmin maksuerin.
Olin käynyt neidin kanssa viikolla tutustumassa entisten kotikulmien liepeillä tarjolla olevaan uudiskohteeseen. Tyttö sanoi rappukäytävässä että "Yök, äiti täällä haisee ihan urheilukaupalle". Äitiäkin otti muovimaton lemu ja merellisenä näkymänä markkinoidut naapurien sotkuiset parvekkeet sen verran kaaliin, että innolla palattiin nykyiseen kotiin.
Kun sitten päätin päiväfillaroida kivenheiton päähän nykyisistä kotikulmista, joillekin siis jo syvään viidakkoon, ja astuin sisään uutuuttaan hohtavaan ja valoisaan Hitas-asuntoon, jossa kauniita pintoja ja suuria ruutuja riitti, en voinut olla ihastumatta!
Yöllä lähti viestiä pankkineidillemme (rouva tosin) ja aamulla alkoi meiliin ja luuriin sadella vastauksia. Lainahakemus lähti pankkiin ja välittäjän kanssa sovimme yksityisnäytön iltamyöhäiseksi, niin että muksutkin ehtisivät harrastusten jälkeen tulla asuntoon ihastumaan.
Puhelu tuli seuraavana aamuna kesken lenkin ja pisti ilmat pihalle. Talouden ainoavana tienaavana aikuisena en saanut tarvitsemaani lainaa. Pankkirouva kait kuvitteli vielä lohduttavansa mua toteamalla että "onhan se vastikekin aivan hirveä!". Prkl, meistä kahdesta se olen minä joka on lukenut laskentoa yliopistossa saakka!!! Tunsin itseni niin tyhmäksi haihattelijaksi. Pankin täti kenties avuliaisuuteen pyrkien myös vihjaisi että vielä kauempana keskustasta olisi halvempia tarjolla. OMG! Meistä kahdesta ainakin minulla on työhistoriaa myös kiinteistönvälittäjänä.
En antanut kommenttiensa ja kielteisen päätöksen musertaa mua, vaan kerroin tiedot toisesta mieleisestä kohteesta. Siinä neliöitä oli rutkasti vähemmän kuin haihatellusssa tai nykyisessä kodissa, sijainti haihatellusta muutaman ratikkapysäkin lähempänä ja nykyisestä muutaman kauempana lasten kouluja, ikää talolla vanhuksen verran ja putkiremonttikin jossain välissä väijymässä. Remontoitavaa muutenkin enemmän kuin mihin omat kyvyt riittävät.
Parin tunnin päästä tuli puhelu ja päätös, joka jätti tarjotun summan alle tarvitun. Täydennettiin tietoja puhelimessa. Tuli taas uusi puhelu, jossa pankki ilmoitti ystävällisesti ja poikkeavasti venyvänsä kesken lenkin pyytämääni. Se ei kuitenkaan ole riittävä, lenkillä kun ei osannut laskea varainsiirtoveroa tai keittiöremonttia riittävillä euroilla.
Olen nöyryytetty, häkeltynyt ja surullinen. Se että aviomieheni petti minut ja lapsemme, ja pyrkii yhä edelleen toisten lasten äidin matkaan, estää minua hankkimasta riittävän kokoista kotia lapsilleni!!! Vuosikaudet tienasin puolet vähemmän kuin mieheni, viime ajat vain neljänneksen. Silti olen aina maksanut kaikesta puolet. Olen kokenut taloudellista tasavertaisuutta, mutta nyt alkoi todellinen emansipaatio nostaa päätään, teki mieli nousta parrikaadeille polttelemaan rintaliivejä. En kuitenkaan nouse, koska ovat uusia ja kauniita.
Kun olemme yhdessä lainaa hakeneet, olemme sen aina pyytämänämme saaneet. Mitä isomman lainan haimme, sen kauniimman joulukortin pankkimme meille lähetti. Tai kutsuja kissanristiäisiin kuplivien kera. Vuosien kokemuksilla aivoni ajattelivat tuosta hakutiimistä pudonneen nyt vain puolikkaan pois, kun yksikseni haeskelen. Mutta siitäkin on lähtenyt ihan helvetin paljon enemmän!
Olin kuvitellut avioeroamisen suurimmaksi yllätystuskaksi sen kuinka herään kaipaamaan ja itkemään entisiä yhteisiä sieniretkiä, suremaan sitä kuinka sienestys puuttui tästä syksystä. Pääsin kuitenkin yllättäin vahverosammalikoille. Tätä talousasiaa ei taida saada ratkaistua yhtä näppärästi. Silläkään että puuttuva summa on pieni, paljon suurempia kulutellaan autokaupoissa aivan huoleti. On juuri kuluteltukin.
Inhottavaa mutta niin tavallista :/ Nainen, etenkin nainen jolla on huollettavia ei pankin silmissä ole yhtä houkutteleva asiakas kuin pariskunta tai yksinasuva mies.
VastaaPoistaYksinmaksaja on pankille riskaabelimpi asiakas joten ovat ehtojen ja muun suhteen todella paljon tarkempia. Oma ensiasuntoa miehensä kanssa ostava taloudellisesti hyvin tarkka ja tiedostava ystäväni oli suorastaan järkyttynyt siitä miten suuria lainasummia pankista oltiin heille syytämässä vaikka hänen miehensä ei vielä ole edes valmistunut ammattiinsa. Itse olivat laskeskelleet sopivaksi lainaksi noin puolet tyrkytetyistä summista. Voi siis olla että nyt vasta saat niitä realistisempia lainatarjouksia ja teille yhdessä myönnetyt lainat ova vaan olleet yläkanttiin, koska pankki on voinut kahteen maksajaan nojatessaan höllätä enemmän raja-arvoistaan ja käyttää pienempää riskiluokkaa.
Asiasta toiseen, olisiko lähiöön muuttaminen täysin kamala ajatus? Tunnut kuitenkin viihtyvän luonnossa ja nauttivan jo parvekkeenkin kasvien ylläpidosta. Rivitaloasunnot on usein suunniteltu juuri sinun perheesi kokoiselle ihmisjoukolle, klassinen kolme makkaria ylhäällä, keittiö ja olkkari alhaalla. Eivät nekään toki ilmaisia ole, mutta rupesin vaan miettimään kun näissä asuntopohdinnoissa tunnut jotenkin automaattisesti pitäytyvän vain kaupunkikohteissa.
Itse olen ajatellut taloudellisen tasa-arvoisuuden enemmän käteenjäävien kuin kulutettujen eurojen suhteen. Tuhat euroa yhteisiin menoihin on kuitenkin ihan eri asia kuuden tonnin tuloista kuin kahden tonnin tuloista, näin ollen en koe että tilanne olisi taloudellisesti tasa-arvoinen vaikka käytetty summa onkin sama. Oikeudenmukaisempaa minun silmiini olisi jakaa menot samassa suhteessa kuin tulotkin jakautuvat, tässä esimerkkitapauksessa siis jako olisi 500-1500.
Totta, totta :(. Lähiö ei ole mulle mitenkään poissuljettu, mutta toistaiseksi keskustan tuntumassa pitävät koulut ja isän asunto, josta myös sinne kouluun välillä kuljetaan. En halunnut pakottaa lapsia vaihtamaan koulua, johon olemme kaikki kovin tyytyväisiä ja jossa ystävät ovat. Katko saattaa olla yläasteelle siirtyminen, koska nykyisillä kotiosoitteilla ei enää kävelläkään sisään siihen yläkouluun johon nykyiset luokkakaverit menevät. Luonnonläheisyys houkuttaa mua itse asiassa tosi paljon.
PoistaMeillä tuo tasamaksu oli historiajäänne parisuhteen alkuajoilta, jolloin tienasimme about samat. Mammalomille jäännitkään eivät sitten muuttaneet asetelmaa... Kyllähän se himpun hiersi kun vuoteen ei ollut varaa käydä edes jalkahoidossa ja Tarjoustalosta ostin 3 teepistä toisen reissatessa harrastustenkin myötä ulkomailla ja kulkevan BOSSin puvuissa... Ei se tosiaan tasa-arvoa ollut, pelkkää tasamaksua, jota en suosittele kenellekään hyvää parisuhdetta vaalivalle nyt kyllä :)
Kirposipa muuten ihan mielenkiintoinen keskustelu erään miespuolisen kaverin kanssa aiheesta kun lööpeissä oli muistaakseni Sievisen "joutuneen" maksamaan ex-rouvalleen jonkinlaisen korvauksen hänen lasten kanssa kotona olemisesta tulleista tulonmenetyksistä. Mies oli ensin sitä mieltä että omahan valinta se on jos kotiin jää, eikä siitä nyt pitäisi miehen maksaa kun se on jo elättänyt koko joukon silloinkin kun kotona oltiin. Ei jotenkin ollut yhtään osannut ajatella asiaa siltä kantilta että ehkä se päätös kotiäitiydestä ei ollut yksin ex-rouvan. Tai että parisuhteen jatkuessa tilannetta ehkä olisi tasattu myöhemmin jotenkin muuten, kuten vaikka lasten kasvettua ja Sievisen uintiuran loputtua ruvettu menemään rouvan uran ehdoilla, mutta koska tätä tasausta ei eronneena enää voi tehdä on kertakorvaus ihan reilu tapa saada asia pois päiväjärjestyksestä. Mistään miljoonista ei kuitenkaan tällä(kään) kertaa ollut kyse vaan ihan rouvan koulutustasoon ja työhistoriaan suhteuteuista summista.
PoistaMutta harvapa sitä yhdessäasuessa miettiiä rahojaan mahdollisen eroamisen kannalta ja monen on vaikea asioista edes ruveta puhumaan. Omassa parisuhteessani asiasta on ollut pakko puhua jo ihan alusta lähtien ja vähän sumplia kuka maksaa ja mitä, koska molempien tulot ovat vaihdelleet varsin rajusti. Samanlaista tarvetta ei helposti tule, varsinkin jos toisen osapuolen tulot eivät missään vaiheessa putoa rahojen laskemista vaativalle tasolle. Muistaakseni asiasta oli ihan tutkimustietoakin että vakavaraisten ihmisten on todella vaikea tuntea empatiaa tai asettua huonommassa taloudellisessa asemassa olevan saappaisiin. Järkyttävintä oli että se empatiakyky hävisi todella nopeasti vakavaraisuuden saavuttamisen myötä suurimmalta osalta köyhyyttä kokeneistakin. Lisäksi raha-asiat tuntuvat olevan Suomessa aikamoinen tabu vieläkin, kärjistetysti tuntuu että tiedän yksityiskohtia tuttavieni seksielämästäkin todennäköisemmin kuin heidän palkkansa...
Sitä se juuri on: tabu. Ei saanut asiasta puhua muille, eikä tarvinnut siitä puhua keskenäänkään. En koskaan tottunut siihen, ja nyt ei enää tarvitsekaan totutella. Taas yksi hyvä puoli tässä hemmetin eroamisessa :)
PoistaMoikka! Voi että, eipä kyllä ole kiva tilanne :-( just kun haluaisi lapsille järkätä mahdollisimman hyvät systeemit. Ja vielä tuo kontrasti siihen, kun kaksi tienaavaa oli samoilla asioilla :-( On pakko olla niin, että paras vaihtoehto on vasta tulossa! Halauksia <3 t. Anna
VastaaPoistaKiitos! Kyllä tässä casessa yllätyksiä tuntuu ropisevan tasaiseen tahtiin niskaan, vaikka aina luulee jonkun jo olevan se viimeinen niitti. Sitä parempaa, tai parasta odotellen :)
PoistaHei! Aikamoista elämänvaihetta elät tällä hetkellä. :( Toivottavasti asiat kääntyvät vielä parhain päin. Oma kokemukseni pankeista on, että ne ovat aikamoisia ryöstölaitoksia ja niiden tarjouksia pitää verrata, koska toiset pankit antavat parempia tarjouksia kuin toiset. Oletko kilpailuttanut laina-asian? Sydämellistä syksyä sinulle! <3
VastaaPoistaNo niin elän, varsinaista hullunmyllyä! Kiitos, sulle myös :)
PoistaMulle aikoinaan pankki tyrkytti rakennuttamaansa asunto-oikeusasumiskohdetta. Kiikarissa oli kuitenkin tavallinen asunto-osake ja hintakin erinomainen. OP sitten kieltäytyi lainaamasta, kun en innostunut heidän ehdotuksestaan. Silloinen KOP oli ymmärtäväisempi ja sain lainan korostakin tingittyä, kun vetosin pitkään pankkisuhteeseen. Mutta kyllä mua otti päästä sen OP:n jälkeen. Tuntui, etten ole mistään kotoisin :(
VastaaPoistaErilaiset elintasot avioliitossa ovat mielestäni vallankäyttöä. Ja useinmiten nainen on valmis uhraamaan monenlaista YHTEISEN hyvän eteen.
Ymmärrän! Niinpä ja niinpä... Aivan samoilla linjoilla.
Poista