Stars and loops

Tähtiä ja silmukoita oli sen tikkausmallin nimi, johon eniten ihastuin Töölön tilkkupajassa siellä ensi kertaa viime viikolla asioidessani. Olin päättänyt tikkauttaa jämätilkuista tekemäni työn alan ammattilaisella, ja nyt oli viimein aika valita tikkausmalli.

Pajan ihastuttava Soile, jonka blogia olin seuraillut jo pidempään, esitteli tietokoneelta lukuisia eri vaihtoehtoja joista valita, kertoi valtavan kokoisen tikkauskoneen toiminnasta ja tikkauskokemuksistaan. Mallin valinnan jälkeen valittavaksi jäi tilkkupinnan ja vaaleansinipallollisen alikankaan väliin tuleva vanu ja tikkauslangat niin ylä- kuin alaompeleeseen. Vanuista valitsin jämäkimmän, langoista ylle kirjavan vihreä-ruskea-harmaasävyn ja alle tuli hentoa vaaleansineä.

Käynti pajassa oli kuin visitti karkkikaupassa, jossa sai ihastella kauniita tilkkukankaita ja ihania valmiita töitä. Soilea taisi hymyilyttää vertaukseni karkkikauppaan, ja minua taas on hymyilyttänyt pitkin viikkoa ajatellessani käyntejä työn viennin ja noudon yhteydessä: on niin kertakaikkisen mahtavaa tavata iloinen ihminen, joka on toteuttanut haaveensa ja saa sen myötä tehdä mieleistään luovaa työtä. Oiva paikka ihastua ja inspiroitua.

Vein peiton tikattavaksi keskiviikkoiltana, ja jo perjantaina työpäivän päälle sain sen noutaa. Nopeaa toimintaa! Hyvä kun työtä enää omakseen tunnisti, niin valtavan paljon kaunis ja huolellinen, tiivis tikkaus oli siihen tuonut uutta ryhtiä ja arvokkuuttakin. Tehnyt siitä entistäkin mieleisemmän.

Peittoa noutaessa tapasin puodissa myös toisen seuraamani bloggaajan, Tilkunviilaajan. Hauskaa kun yllättäin saikin kasvot ja äänen kahdelle ihmiselle, joiden tekstejä on seuraillut ja töitä ihaillut pidempäänkin.

Koko viikonlopun ja alkuviikon työ odotti eteisen tuolilla muovipussissa kulkeutumista paininjalan alle reunakaitaleiden kiinnitystä ja työn loppuunsaattamista varten. Vaan mitään ei tapahtunut, kumma juttu... Tai siis paljonkin tapahtui tuona aikana, mutta peitolle ei niin yhtikäs mitään.

Sen sijaan että olisin sitten keskiviikkoillan kohokohdassa, tilkkuterapiassa, alkanut ommella uutta työtä, kannoin ison kassin sinne kiltisti mukanani, leikkelin ja silittelin reunakaitaleet jäljelle jääneestä taustakankaasta ja vietin koko kolmisen tuntia viimeistellen peiton. Valmista tuli, oujee!

Ensimmäistä kertaa uskalsin ommella reunakaitaleen niin että kiinnitin sen koneella ensin nurjalle ja sitten koneella vielä oikealta puolelta. Aiemmin otin aina varman päälle ja kiinnitin koneella ommellen päältä, ja sen jälkeen ompelin käsin nurjalta kiinni. Se se oli aina varsinaista käsityötä, ajoittain suorastaan tuskastuttavaakin! Kauniit kiitokset Soilelle rohkaisusta koneompeluun kumminkin puolin! Toisen vakuutettua että osaat kyllä, niin osaanhan kyllä ja kulmatkin asettuivat kauniisti jiiriin paininjalan alla.

Kuva kertonee taas sen about tuhat ja risat sanaa. Kirjava peitto on päässyt kirjavaan seuraan. Hyllyntaustaa sängyn vieressä piilottelee kirjava autokangas, tyynyjä on joka lähtöön pikkuherrallakin, eikä väriä muutenkaan puutu huoneestaan.

 

Vasta kuvasta tajusin neliökuosinkin siellä nyt toistuvan tiiviisti: peitossa, entiseen tilkkupäiväpeittoon "kuuluvassa" tilkkutyynyssä, matossa ja tyynyjen päällä pilkahtavassa taulussa. Taulussa jonka neliöt muodostuvat pojan keräämistä HIFK-pelaajien fanikorteista, joihin hän on pyytänyt myös nimmarit ko. pelaajalta. Koko joukkueelta. Mä en olisi millään tohtinut moista tehdä hänen iässään! Mutta mitäpä sitä ei innokas fani tekisi jotta saa nukkua makeasti koko lempijenginsä kanssa. Tähtiä hekin, silmukoita luistellen :)

 

Kauni uni, mamin pikkuprinssi!