Hanhet lensivät laukkuun

Tai onneksi lensivät vain laukuksi... Elämäni ensimmäiset lentävät hanhet on nyt ommeltu, ja sangen suloiseksi kassiksi ne päätyivätkin. Laukku törötti valmistuttuaan muutaman päivän olohuoneen nojatuolissa, kun en vaan heti raaskinut siirtää sitä piiloon kaapin uumeniin. Tämä kuva nimittäin on lavastettu, sillä normaalisti naulakko on kukkuroillaan erilaisia pienempiä kasseja, ja niinpä tämä ihanuus ei räpsyä pidempään kuormittanut laukkunaulakkoani. Hang it all sai kuitenkin hetkeksi harvinaisen kunnian roikottaa vain yhtä. Yhden pienen hetken ennen kuin se all palasi koukkuihinsa.

 

Tässä samainen ihanuus päädystä ja pullean lähtövalmiiksi jo pakattuna. Pullistusta edesauttaa työhön kiinnisilitettävä laukkuhuopa, jota myös nyt ensimmäisen kerran kokeilin, ja oikein mainioksi havaitsin.

 

Kuten kuvasta näkyy, ei tämä väska todellakaan ole mikään labelitön harrastelijaompelijan ähellys, vaan todellakin labelillinen laukku. Lapun sain tillkukollega Sarilta käsityömessutuliaisina, ja siihen on kauniisti tiivistetty olennainen message, just read it:

Love it!!

Samaiselta Sartsalta sain saimme koko ryhmä tuliaisina ihania sydännappeja, joiden kauniista kuoseista kukin sai valita juuri ne omissa silmissään kaikkien kauneimmat. Yksi valinnoistani päätyi heti tuoreeltaan vahvistamaan laukun ison sisätaskun keskisaumaa. Niin naisellista, niin naisellista <3 Eikös vaan?

Kuvat ovatkin jo kertoneet kangasvalintani. Laukusta löytyy niin neidin matosta tuttua pilkkukuosia kuin supernaisellista pakkausmuistilistaa viikonloppulaukkuun. Sellaista nimittäin ompelin pitkin syksyä ajatellen matkoja Itä-Uudenmaan helmeen, mutta laukun valmistuttua suunnitelma muuttuikin: siitä tulee uusi tilkkutyökassini. Siinä roolissa kaunotar kun saa ulkoilla ihmisten ilmoilla useammin, ja kaapissaseisotusaika vähenee olennaisesti. Alakuvassa laukku ja ompelijansa eivät vielä tienneet tilkkulaukusta tulevan tilkkutyölaukku...

Tässä näkyy vähän selvemmin hanhien tikkausmalli johon päädyin: kolmioita kolmioille! Melkeinpä kekseliään omaperäistä... Tummaan ruutuun niin monta rundia pinkkiä kuin mahtui ja vaaleaan vain yksi kierros mustaa, jotta hempeä kuosi varmasti erottuisi. Turhamaistako? Ehkä. So what, I like it!

Vihoviimeinen kuva on ompelukuvista ensimmäinen, mutta nyt kyllä last ja least. Kivahan tämäkin monien suorastaan kammoama malli oli toteuttaa, eikä siitä kammotuksia onneksi jäänyt. Ehkä pieni puudutus, joten voin vain todeta että tehty on ja heittää laukun olalle.

Onnea on kyllä uusi laukku!
Varsinkin itsetehty, kröhöm ;)