Penaalin terävimmät kynät

Kyllähän mä aivan hyvin muistan äidin neuvon, ettei keskeneräisiä töitä koskaan pitäisi esitellä, mutta koska kaikkihan me tiedämme äiti-tytär -jutut ja koska oon niin innoissani eilisistä ompeluksista, niin toimin juuri toisin kuin on neuvottu, ja esittelen vielä vähän hölmöltä näyttäviä tekeleitäni.

Aikani ihailin lukuisia värikynätöitä, ja kun pari viikoa sitten ne olivat Tilkkuterapian ohjelmassa, niin otin härkää sarvista ja puhisten piirtelin kaavoja paper piecing -työhön. Nämä kaavalliset työt kun eivät varsinaisesti ole mun juttu, ja sen tietävät kaikki ryhmässämme!!! Ihana opekin jo vitsailee silmät naurusta viiruina tyypillisestä pedantista neitsyt-luonteestani. Not me, vain ne toiset...

Ensimmäinen terapiakerta meni enimmäkseen kaavoja väsätessä ja ekan kynän vaatimiin lukuisiin purkutöihin. Että se pirun ratkojakin otti ja katosi juuri samaan saumaan, niin aikaavievää oli jatkuvasti pyytää ratkojaa lainaksi naapurilta. Vähän noloakin se tietysti oli kaiken harmittavuuden lisäksi.

Kotiinpalataessa esittelin anopille kolmen tunnin aikaansaannokseni, yhden pinkin kynän. Katsoi työtä, katsoi mua ja totesi kannustavasti josko seuraavalla kerralla olisin vähän tehokkaampi. Meillä oli jälleen kerran yhteinen toive ja mulla tavoite.

Eilen homma oli jo himpun vahvemmin hallussa, joten päätin ottaa oikotien onneen käyttöön, ja heivasin hiiteen kaavat kynän varsien osalta. Niinpä purettavaa oli enää kärkien kanssa. Työ eteni huomattavasti vauhdikkaammin.

Kynien raidat ovat 3/4 tuumaa leveät. Kaavalla ommelluissa saumanvarat ovat kapeammat, joten kynät ovat paksumpia. Ilman kaavaa tekemäni varret ompelin leveähkön paininjalan päästä, joten kynistä tulee ohuemmat. Ensi kerralla taidan ommella penaaliini kyniä myös tuuman levyisistä kaitaleista, jotta saan työhöni oikein monenpaksuista ja -pituista kynää. Sellaisiahan värikynäpurkkikin on pullollaan.

Nyt kärjen ja varren yhtymäkohdat näyttävät vielä ihan muotopuolilta, mutta saumanvarojen ommeltuessa kohdilleen paranee sekin tilanne vielä parempaan suuntaan. Muutamat kynät jäivät illalla ilman kärkiä, ja laukussa odottaa vielä jokunen värisetti, jonka haluan ommella lisäkyniksi.

Kuosien ja sävyjen sommittelu on nyt mitä sattuu johtuen rajallisesta kangasvarastosta, ja jo tässä vaiheessa työtä hoksaan juttuja joita voisi tehdä paremmin. Kehityn siis koko ajan. Kukaties innostun tehtailemaan kyniä ihan urakalla?!?

Toistaiseksi kuitenkin suunnitelmana on että tyynyllinen niitä riittäisi. Työn tekee erityisen haastavaksi se että päänalusen, jota koristavat penaalini ne kenties kaikkein terävimmät kynät, tulisi olla mukavan pehmeä. Sellainen jota vasten saattaisi vaikka torkahtaa soffalla illan hämäryydessä. Katsotaan miten tässä haasteessa onnistun...