Kirjoittelin aiemmin kotisoffan saavan kevään mittaan pari uutta tyynyä, mutta kuulkaas niin kävikin että itseni taas yllätin vauhdillani, ja tyynyt olivatkin möyhenneltävinämme jo talvella! Viis siitä että talven viimeisenä päivänä ja vielä sellaisena talvipäivänä, joita osuu kohdalle vain joka 4. vuosi... Talvella kuin talvella silti!
Leikkasin Maritilkuista about ympyröitä, silittelin ne about ympyröiksi, siksakkasin ne about ympyröinä taustakankaaseen ja sain lopputulokseksi värikkäitä ja pehmeitä kiviä!!! Kivet-nimellähän löytyy Marimekosta kuosia isompana ja pienempänä pyöreähkönä, mutta kuitenkin kulmikkaana printtinä, ja juuri tuo kuvio nousi silmiini välittömästi lopputuloksiani arvioidessani!
Mm:n Kiviä googlatessa opin Maija Isolan sommitelleen Kivet-kankaan vuonna 1956 väripaperista saksilla leikkaamistaan ympyröistä. Sieluni silmin näin heti hänet konttailemassa ateljeensa lattialla värikkäitä papereita lattian peittävälle vaalealle paperille asettelemassa. Marimekon nettisivujen mukaan kuvioiden muoto lienee peräisin taiteilijan ateljeetalon tontilta käsivoimin raivatuista isoista rosoreunaisista kivistä. Hassua että juuri eilen näin kuvan samaisesta tontista ihan muussa yhteydessä! Spookyä suorastaan..! Herkistyin ja hetkeksi samaistuin tuohon ihanaan, tarmokkaaseen ja luovaan kivenpyörittäjään.
Omia kangaskiviäni katsellessa hetken tietty harmitti se ettei ole niin taitava kuin tahtoisi olla, mutta sitten ajattelin että huihai ja c'est la vie, sitä oon taas saanut mitä tilasinkin. Harmistuksen mentyä ohi hihittelin yhdennäköisyydelle kuulun kuosin kanssa, köllähdin soffalle ja painoin pään tyynylle. Ai että oli ihanan pehmeä!
Kuvista käynee enemmän kuin selväksi se että meillä on melkoisen riemunkirjava koti, ja sitä väri-iloittelua tyynyt vaan entisestään lisäävät. Aiemmin kermanvaaleana pitämäni sohva tosin alkoi näyttää valkoisen pellavan vieressä tylsän beigeltä. Oiskohan aika vaihtaa sohvaa? Lapsiperheeseen kuin nyrkki silmään sopivaksi vitivalkoiseksi vaikka..?
Leikkasin Maritilkuista about ympyröitä, silittelin ne about ympyröiksi, siksakkasin ne about ympyröinä taustakankaaseen ja sain lopputulokseksi värikkäitä ja pehmeitä kiviä!!! Kivet-nimellähän löytyy Marimekosta kuosia isompana ja pienempänä pyöreähkönä, mutta kuitenkin kulmikkaana printtinä, ja juuri tuo kuvio nousi silmiini välittömästi lopputuloksiani arvioidessani!
Mm:n Kiviä googlatessa opin Maija Isolan sommitelleen Kivet-kankaan vuonna 1956 väripaperista saksilla leikkaamistaan ympyröistä. Sieluni silmin näin heti hänet konttailemassa ateljeensa lattialla värikkäitä papereita lattian peittävälle vaalealle paperille asettelemassa. Marimekon nettisivujen mukaan kuvioiden muoto lienee peräisin taiteilijan ateljeetalon tontilta käsivoimin raivatuista isoista rosoreunaisista kivistä. Hassua että juuri eilen näin kuvan samaisesta tontista ihan muussa yhteydessä! Spookyä suorastaan..! Herkistyin ja hetkeksi samaistuin tuohon ihanaan, tarmokkaaseen ja luovaan kivenpyörittäjään.
Omia kangaskiviäni katsellessa hetken tietty harmitti se ettei ole niin taitava kuin tahtoisi olla, mutta sitten ajattelin että huihai ja c'est la vie, sitä oon taas saanut mitä tilasinkin. Harmistuksen mentyä ohi hihittelin yhdennäköisyydelle kuulun kuosin kanssa, köllähdin soffalle ja painoin pään tyynylle. Ai että oli ihanan pehmeä!
Kuvista käynee enemmän kuin selväksi se että meillä on melkoisen riemunkirjava koti, ja sitä väri-iloittelua tyynyt vaan entisestään lisäävät. Aiemmin kermanvaaleana pitämäni sohva tosin alkoi näyttää valkoisen pellavan vieressä tylsän beigeltä. Oiskohan aika vaihtaa sohvaa? Lapsiperheeseen kuin nyrkki silmään sopivaksi vitivalkoiseksi vaikka..?
Juu, kyllä, oikein näitte! Meidän olohuonetta totta tosiaan koristellaan ystäviltä lahjoiksi saaduilla kangassydämillä, lasten rakkailla askarteluilla ja äiteen kirjavilla käsitöillä. Ei nimittäin olla missään pönötyssalissa, vaan ennemminkin kuin eskarissa :)
Ihanan värikästä kevään aloitusta meille itse kullekin <3
Mutta juuri noinhan kotinne on kodin näköinen! Pönötyshuusholleissa ei oikeasti asuta.
VastaaPoistaJeps ja toivottavasti ei, ei ainakaan eletä...
PoistaKuule Päivi, noista tuli ihan mielettömän upeat! Paljon mielenkiintoisemmat kuin tasan pyöreistä, ihan varmasti. Iloisen ihmisen kodissa on iloista.
VastaaPoistaVoi kiitos, sait leveän hymyn nousemaan huulilleni, oot ihana <3
PoistaTyynyt ovat upeat!
VastaaPoistaAah, kiitos kaunis :)
PoistaHei! Naa on super ihanat tyynyt! Just tollaisia vahan kulmikkaita pitaa ollakin; harvoin loytaa pyoreaa kivea. Mari kankaat ovat just sopivia ja valkoinen tausta on paras. Varikasta ja iloista pitaa olla. Vaihtaisin silti mielellani punaisen sohvamme vaikka beigeen etta ne muut varit paasisivat rimuitsemaan paremmin.
VastaaPoistaTerveisia varikkaalta Kreetan saarelta! x Teje
Hei ja kiitos aurinkoisen lämpimistä terkuista! Sekä tietenkin vuolaista kehuista ;) Samaa mieltä olen, väriä elämään kaikin keinoin! Suomalaiset kodit ovat kovin pitkään olleet niin kauttaaltaan valkoisia, että se pursuaa korvista melkein. Tiedän tunteesi; edellinen sohvamme oli kirkkaanpunainen, divaanikulmainen ja rahillinen, joten täytti kyllä tilan ja imi värit ympäriltään todella tehokkaasti!
PoistaTulipa niistä kauniit!!! Kulmikkuus ei tosiaankaan haittaa, hyvältä ne näyttävät!
VastaaPoistaMeilläkin on valkoinen sohva, joka näyttääkin beigeltä (likaiselta) kun siihen laittaa jotain oikeasti valkoista. No...eipä haittaa :)
Kiitos :) Joo se on hassua miten valkoiset ja vaaleat sävyt elävät! Kangaskaupassa pellava tuntui armeliaalta sohvan vaaleutta ajatellen, mutta sohvalla kyllä teki tosi suuren kontrastin ja tummensi sohvaa... Tietty sohvanpäällisetkin voisin taas pestä niin pääsisi ehkä asteen lähemmäksi samaa valööriä ;)
PoistaIhanan värikästä, ja oikeassa olet kyllä siinä, että ESKARI on ihan paras paikka olla <3 <3 <3
VastaaPoistaNiinpä :) Viel kun pääsis sun eskarilaiseks :)
Poista