Naapuri oli päättänyt kompostoida parvekkeella talven aikana ruskistuneen sypressinsä, ja samalla luopunut myös sen isosta saviruukusta. Äkkiä korjasin tyylikkään mustan terrakotan jätehuoneesta talteen omalle parvekkeelle. Mullahan on aina ja jatkuvasti tarve isoille ruukuille, mutta niiden hankintaa on viime aikoina hieman hankaloittanut kotiinkuljetus fillarin tarakalla. Tai pelkkä ajatuskin moisesta...
Puuskuttaen sain siirrettyä tyhjän ruukun uuteen osoitteeseen ja nakkasin toistaiseksi täytteeksi pesuvadillisen kiviä. Nythän mulla sitten onkin kivikkopuutarha betoniparvekkeella...
Kuten kuvasta näkyy, olen istuttanut sinne sydämen. Kasvattelen siis ehkä rakkautta, lempeyttä ainakin toivottavasti? Tai sitten mulla on vain vadillinen reissujen rannoilta kerättyjä harmaita kiviä vanhassa peltivadissa. Ei paha vaihtoehto sekään.
Puuskuttaen sain siirrettyä tyhjän ruukun uuteen osoitteeseen ja nakkasin toistaiseksi täytteeksi pesuvadillisen kiviä. Nythän mulla sitten onkin kivikkopuutarha betoniparvekkeella...
Kuten kuvasta näkyy, olen istuttanut sinne sydämen. Kasvattelen siis ehkä rakkautta, lempeyttä ainakin toivottavasti? Tai sitten mulla on vain vadillinen reissujen rannoilta kerättyjä harmaita kiviä vanhassa peltivadissa. Ei paha vaihtoehto sekään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)