Meikkikoppa

Juu, nimi todella johtaa harhaan! Mulla niin ei oo kopallista meikkejä, huh huh ja heh heh! Jotain kuitenkin on, ja niitä olen säilytellyt jo vuosia kaupasta valmiina hankitussa pikkupussukassa. Ominaisuus joka ei niin ollenkaan ole hyväksyttävissä intomielisten tilkkuilijoiden kesken, eihän vaan..?

 

Koska tunturiompeluksista olin päättänyt ottaa aurinkoisimman heti käyttööni reissutoalettilaukuksi, keksin tehdä itselleni meikkipussin sen jämätilkuista. Kaikkia värejä ja kuoseja ei enää ollut jäljellä, olihan varsinainenkin pussukka jo tehty jämälaatikon tarjonnasta, mutta juuri riittävästi löytyi vielä kuitenkin.

 

Halusin tällä kertaa ommella vetoketjuttoman pikkupussin, joten siitä tuli sitten koppa. Kun sen täytti meikeillä, olikin käsissäni meikkikoppa...

  

 

Meikkikoppani viettää suurimman osan ajasta peilikaapin hyllyllä, jolla tapaamme useimmiten aamuisin. Aina välillä koppakin kuitenkin pääsee reissun päälle lähelle tai kauemmaksi, jolloin nostan sen reissutoalettipussukan sisään harjojen, dödöjen ja muiden nesessäärien päälle, ja kohteessa sitten taas omana koppanaan tönöttämään lavuaarin reunalle. Näppärää, vai mitä?

Vetskari olisikin tässä käytössä vain ja ainoastaan tiellä ja rajoittamassa pussin suun aukeamista. Aika pian käytössä tuo pussin suu taittui vielä kaksin kerroin, jolloin ripsarit ja muut aamuisin tarpeen olevat avut on entistä helpompi poimia sieltä käteen ja käyttöön.

 
Kuten kuvista näkyy, on meikkikopan sisus kauttaaltaan vitivalkoista puuvillaa, jossa jok'ikinen meikkitahra tulee erottumaan enemmän kuin selvästi... Kuka hullu tekee valkoisen vuoren meikkipussukkaan??? No, ainakin hän jolla sattui olemaan juuri 2 valkoista kuviotikkaamaansa vanujämää ompelukoneen hupun ompelun jäljiltä valmiina sopivan kokoisena sekä pyykkikonekin laulamassa muutenkin alvariinsa.

Värikästä päivää, ystävät!