Ei kautta ilman laneja!

Kun kerran ovat täditkin päässeet niiden makuun! Perinteisten tilkkulanien siis :) Kevään Tilkkuterapia-kausi päätettiin jälleen jo kesän kynnyksellä lanittamalla. Rehellisyyden nimissä tosin tällä kertaa ei lanitettu myöhäiseen yöhön ja jatkettu seuraavana aamuna. Nyt lanitettiin keski-ikäisen väsyneesti. Itse olin edellisenä iltamyöhänä palannut viikon kuntokuurilta huiman upean Punkaharjun maisemista, ja väsymys taisi painaa niin kroppaa kuin koppaa. Saattoi helle väsyttää muitakin Tilkkuterapia-ompelijoita, sillä sivistyneeseen aikaan illasta oli pillit meillä pussissa.

Siitä huolimatta aurinkoisen päivän täytti taas euforia, ihanat aikaansaannokset, hauskat jälleennäkemiset, hersyvät naurut ja ei niin kovin terveelliset herkut. Kuvaa vyöryvästä karkkipöydästä en tänne edes tuo. Aamun aloitimme perinteiseen tapaan brunsilla, joka tänä vuonna oli punasävyinen. Aina jouluserviettejä myöten...

Päivän mittaan pääsimme kiinni ompeluksiinkin, ja leikkuujätekulhoon alkoi muodostua kirjava sekasalaatti.

Pian olikin käsillä perinteinen pizza-askartelu, jossa taas kasasimme maittavimmat herkut kaikkien tuomista päällistarpeista. Vähän niinkuin sokkotreffeillä pizzapäällysteiden kanssa..?!

Paukkuvin navoin olikin helppoa viettää tovi nähden tähtiä. Ihania taivaan aurinkoja, joista eräs nuorimies tilasi äidiltään päiväpeiton itselleen.

Tähtiä syntyi myös varsin pienistä paloista vaikka kuinka monta blokkia. Tilkkuterapiassa työstynyt suloinen mäyris oli viettänyt tovin ompelukassissa, mutta pääsi nyt ulkoilemaan ja inspiroituttamaan ompelijaansa tyynyn takaosankin valmistamiseen. Blokkisommitelmista keskimmäinen edustaa vierustovereistaan huimasti poiketen taidetta ilman aivoja -tyylisuuntaa. Tai ainakin tilkkuloodan tyhjennystä ilman aivoja -suuntausta.

Mutta ajansaatossa nämäkin kasat taas purkautuvat akuutissa tai muussa tarpeessa, ja ompeloituvat joksikin henkeä salpaavaksi ihanuudeksi. Odotellaan sitä yhdessä ;) Sillä välin nekin olisi ylellistä pakata näihin ihaniin ompelutarvikekasseihin. Harmi että kassit eivät olleet minun lanituotoksiani, vaan päätyivät aivan toiseen kotiin varastoimaan töitä ja välineitä.

Muutama päivä lanien jälkeen kapusin jälleen kerhohuoneellemme aamuaikaisella. Sillä kertaa syynä oli taloyhtiön hallituksen kokous. Kyllä mua sitten nauratti makeasti itsekseni kun huomasin mikä malli oli jäänyt koreilemaan huoneen liitutauluseinälle.

Tilkkuilu tuo mitä moninaisimmin tavoin iloa ja onnea mun eloon!