Kehyskukkaro

Teimme Tilkkuterapiassa taas pitkästä aikaa kehyskukkaroita. Oman kukkaroni värimaailma poiki selkeästi syksystä lehtien kellastumisen ja ruskistumisen myötä. Tosin tänä vuonna ruska on ollut myös huiman upeita punasävyjä pullollaan, mutta kukaties ne kauniit värit päätyvät osaltani johonkin toiseen työhön.

Kukkaron ruskeat ja keltaiset kankaat ovat lahjoituksia kahdelta ihanalta ystävältä, ja musta kukkakangas aikanaan itse peitonreunukseen hankkimani kankaan jämiä. Kukkaro näyttää kuvissa pieneltä ja sirolta, mutta on itse asiassa ihan kookas pussukka; yksi ruutu on 5*7 cm saumanvaroineen ja metallisulkijallakin leveyttä parisenkymmentä senttiä.

Kankaista ruskein tuo toistuvasti mieleen mokan, ja se osaltaan vaikuttanee siihen että kukkaro tuntuu jotenkin jämäkältä. Toki jämäkkyyttä siihen tuo mielikuvan lisäksi myös päällisen ja vuoren välissä oleva silityskangas ja mustasävyisiä ruutuja reunustava musta tikkaus.

Vuori on päällisessä olevaa keltaista, jossa on "vauhtiraita" päällisen leikkausjämistä. Roskan sijaan sekin kaitale siis muuttui ah niin hurjan työstetyksi (NOT) viimeistelyksi ;). Työ pyöri aikansa olohuoneen lipastolla, koska olin niin tykästynyt lopputulokseen, etten raaskinut panna sitä piiloon. Asiaan kun liittyy kiperä ongelma; en ole vielä keksinyt käyttötarkoitusta kehyskukkarolleni.

Ideoita??