Syyslomailun tapahtuessa kotikulmilla on loman luxusta heleästä päivänvalosta nauttiminen keskellä päivää. Normiarjessa tuota valoa pääsen ihailemaan vain työhuoneen ikkunasta, ellen sitten kävele vähän kauemmaksi lounaalle. Kieltämättä sitä pyrin tekemän usein, jotta saan ravinnon lisäksi tankattua valoa ja happea samalla kertaa.
Tällä kertaa otin iloa irti päivänvalosta, lux-matkailin Kivinokan ihanassa aarniometsässä. Toiveena oli täyttää sienikoppaa samalla, mutta koppa keikkuikin matkassa ihan muuten vaan, ja huomio keskittyi luontoon ja siihen kuinka kauniiksi ja uudenlaiseksi valon luxit sen saivat. Tuntui jälleen kerran käsittämättömältä että elelee tällaisen upeuden läheisyydessä, keskellä hektistä pääkaupunkiamme. Metro ja paloautot kyllä hurisivat äänekkäästi pitkin Itäväylää, mutta silti nautin pari tuntia täysin siemauksin metsän lumosta.
Metsäkävelyn päätteeksi fillaroin mökkipihalle hetkeksi luutimaan. Syksyn valo ja ruska näyttivät tutun, niin rakkaan pihan taas uudessa valossa lehtien täplittäessä kuistin ja kallion. Kesäisin niin vehreän ja rehevän saniaisaidanteen syksy on kuivattanut ja värjännyt ruskeaksi pehkoksi, jonka kohta saa jyystää haravalla tunkiolle. Ihan vielä sitä ei kuitenkaan raaski tehdä.
Kotonakin laskeva päivänvalo tarjoili uuden valotaideteoksen valaistessaan parvekkeen luona kohoavassa kalliossa olevan lohkeaman reunat kuin valonheittimellä rajatuiksi, nostaen framille kalliosyvänteessä sinnittelevän villikukan.
Tällä kertaa otin iloa irti päivänvalosta, lux-matkailin Kivinokan ihanassa aarniometsässä. Toiveena oli täyttää sienikoppaa samalla, mutta koppa keikkuikin matkassa ihan muuten vaan, ja huomio keskittyi luontoon ja siihen kuinka kauniiksi ja uudenlaiseksi valon luxit sen saivat. Tuntui jälleen kerran käsittämättömältä että elelee tällaisen upeuden läheisyydessä, keskellä hektistä pääkaupunkiamme. Metro ja paloautot kyllä hurisivat äänekkäästi pitkin Itäväylää, mutta silti nautin pari tuntia täysin siemauksin metsän lumosta.
Metsäkävelyn päätteeksi fillaroin mökkipihalle hetkeksi luutimaan. Syksyn valo ja ruska näyttivät tutun, niin rakkaan pihan taas uudessa valossa lehtien täplittäessä kuistin ja kallion. Kesäisin niin vehreän ja rehevän saniaisaidanteen syksy on kuivattanut ja värjännyt ruskeaksi pehkoksi, jonka kohta saa jyystää haravalla tunkiolle. Ihan vielä sitä ei kuitenkaan raaski tehdä.
Kotonakin laskeva päivänvalo tarjoili uuden valotaideteoksen valaistessaan parvekkeen luona kohoavassa kalliossa olevan lohkeaman reunat kuin valonheittimellä rajatuiksi, nostaen framille kalliosyvänteessä sinnittelevän villikukan.
Ihmeellinen luonto ja ihana valo <3
Upeita kuvia! Wish to be there ❤️
VastaaPoistaMennään taas pian yhdessä metsään ❤️ Mielenkiintoiset oltavat tuntuu sullakin siellä toisaalla olevan 😊
PoistaOn tämä aika vuodesta kyllä kauneinta aikaa! Ajatella miten luonto panee parastaan, ja vieläpä kuoleviin lehtiin. Kiersin itse maanantain auringonvalossa kuvaamassa Töölönlahtea ja upea oli sekin.
VastaaPoistaNiin, melkeinpä hassua että talveen valmistautumisen sivutuotteena syntyy näin huimaa väriloistoa!
PoistaMukavasti on ollut aurinkoisia päiviä ja kaikki on silloin vieläkin kauniimpaa. Tänäänkin aamu lupaa hyvää päivää :)
VastaaPoistaSumu ja paiste vaihdelleet mukavasti uusien näkymiä lähes päivittäin :)
Poista