Sumuista lähimatkailua

Sumuisena loma-aamuna pakkasin eväsreppuun lämmintä kaakaota ja suolaisia sekä vähän makeitakin herkkuja. Hyppäsimme fillarien selkään ja huristelimme pitkin Arabianrantaa kohden Lammassaareen ja edelleen viereiselle Kuusiluodolle johtavia pitkospuita. Kaislikon keskellä kävelimme saarille lampaita silittelemään, kaupunkilaislapsia kauhistaneita papanoita väistelemään, lounastamaan, puihin kiipeilemään (en minä...), sumuun tuijottelemaan, pittoreskeja kesämajoja ihastelemaan, laitureilla pomppimaan (en minä tätäkään...) ja lintutorniin kapuamaan (paitsi minä...).

Mökkeilykausi saaressa näytti täysin päättyneeltä ja terassit erittäin suljetuilta. Vastarannalla olevassa, sumun täysin peittämässä omassa kesäparatiisissa Kivinokassa tuntuu vipinää ja vilskettä riittävän ympäri vuoden. Lammassaaressa oli lomaviikosta huolimatta todella hiljaista. Vain yhdessä majassa näkyi väkeä, ja me muut saarella liikkujat vaikutimme enemmän vähemmän turisteilta. Saari ja luoto ovat ympärivuotisia vakkariretkikohteitani, ja aina sieltä löytää jotain uutta vuodenaikojen vaihtelun myötä.

Sumun takana, uimamatkan päässä tietää olevan oman kotirannan, vaan eipä näy siitä vilaustakaan sumuisena syyspäivänä. Normisti laiturinnokasta voi ihailla myös Tuomiokirkon siluettia, vaan eipä tällä kertaa totta totisesti!

Saarella on aikoinaan sijainnut palvelijattarien kesäkoti, Lepola. Nyt paikan historiasta muistutti hauskat "tienviitat"; puiden oksille ripustetut kauniit valkoiset yöpaidat. Ne liittyivät lokakuun aikana saarella esitettyyn "Rosemaryn huone" -esitykseen, mutta sopisivat kyllä ihan jatkuvaksikin ripustukseksi alueelle.

Viimeksi ystävän kanssa heleässä syysauringossa saarella lenkkeillessämme pääsimme keskelle syyshäiden valmisteluja, ja kauniin raittiusseura Koiton talon, Pohjolan pirtin avoimista ovista kurkkaamaan myös sisään kauniiseen juhlatilaan. Nyt paikka vaikutti sumuisessa hiljaisuudessa lähes eri talolta...

Paluumatkaan mennessä sumu oli sen verran hälvennyt, että kaislikon takana erottui jo Arabianrannan siluetti. Aurinkoisempiakin kuvia saaresta ja juttua sen historiasta on blogissa näkynyt jokunen vuosi sitten.  

Kimpsujen kuljettelussa pitkospuita pitkin oivat kärryt on lukittu puihin odottamaan kevättä ja seuraavaa sesonkia. Mekin hyppäsimme omien kärryjemme selkään, ja käänsimme nokat viereiselle Vanhankaupungin koskelle. Kävimme näyttämässä syyslomavieraallemme, innokkalle kalamiehelle, kosken jonka toinen innokas kalamies Jasper Pääkkönen haluaisi vapauttaa.  

Kyllähän se koskikin hetken kiinnosti, mutta ehdottomasti eniten huomioita lapsilta saivat sillankaiteeseen kiinitetyt rakkauslukot. Niiden nimiä ja päiväyksiä jaksoivat tutkia pitkän tovin. Mulla oli aikaa ihailla kaunista koskimiljöötä vanhoine rakennuksineen.

Kotiin kulkeutui punaposkisia ulkoilijoita ja nippu kauniita syyslehtiä lapsukaisen askartelutarpeiksi. Hauskaa oli huomata myös muksujen nauttivan lähimatkailusta!

Missä sinä lähimatkailet?