Todistus tiedoksiannosta

Sain käräjäoikeudesta allekirjoitettavaksi todistuksen tiedoksiannon vastaanottamisesta. Olin sitä jo tovin odotellutkin, sillä se olisi voinut tulla jo yli puolitoista kuukautta sitten. Mikä pidätteli, maksupolitiikka ilmeisesti? Silti kuoren näkeminen eteisessä illalla kotiin palatessa sykäytti. Joku lapsista oli nostanut sen huomaavaisesti pois kynnykseltä, joten en fyysisesti kuoreen sentään kompastunut.

Henkisesti kyllä horjahdin hetkeksi. En niinkään asiasta, vaan sen muotoilusta ja kirjelmän lähetyksen käynnistykseen liittyvästä tiedosta, joka tälläkin kertaa lisäsi tuskaa. Keväällä käynnistin harkinta-ajan antaakseni aviomiehelleni aikarajan jossa hänen piti päättää salaa ylläpitämänsä petollinen kaksoiselämänsä polkemalla paperin käräjäoikeustalolle, jonottamalla vuoroani suuressa toimistossa, juttelemalla virkailijan kanssa käytännön asioista ml. maksupolitiikka (kertasi mieheni sanat "eihän sillä ole mitään väliä hakeeko sitä yksin vai yhdessä muuten kuin että jos yksin hakee niin yksin maksaa") ja saamalla pontevasti leimatun tositteen itselleni. Sitten palasin pää pyörällä pyörälle, ja pyöräilin sokaisevassa auringonpaisteessa itkustakin sokaistunein silmin takaisin kotikulmille.

Halusin että iso asia tuntuu isosti ja siihen käytetään aikaa. Kuinka paljon olimmekaan käyttäneet aikaa yhdessä sekä sukulaisten ja ystävien kanssa avioitumisemme valmisteluun??? Toista vuotta. Nyt minusta oli haettu "lopullista eroa vaimoni käynnistämässä avioeroprosessissa" sähköpostitse heti kohta kun isi oli saanut lapset pyhäiltana nukkumaan. Oli vielä varmistettu että riittäähän pelkkä sähköposti asian hoitamiseen. Suretti ja satutti. Helppoa kuin heinänteko ja kukin meistä taaplatkoon tyylillään.

Käräjäoikeuden hoitama virallisempi osuus puolestaan kummastutti, huvitti, hämmensi ja suututtikin. Sainhan virallisen kehotuksen täyttää ja palauttaa todistus annetussa määräajassa sekä toteamuksen että "Jos ette palauta todistusta, tiedoksiannossa joudutaan käyttämään jotakin muuta tapaa, esimerkiksi haastemiehen toimittamaa tiedoksiantoa." Aivan kuin olisin vähintäänkin suunnitellut jättää palaamatta linnaan lusimaan viikonloppuvapaan päälle!!! Tunsin itseni niin pahikseksi.

Kummastusta ja hämmennystä koin kirjoittaessani vastausta kohtaan "Allekirjoittajan asema yhtiössä tai muussa yhteisössä". Kaipasin alasvetovalikkoa, josta valita sopivin vaihtoehto. Sen puuttuessa kirjasin asemani puolisoksi, kosken parempaa siihen hätään keksinyt ja sitähän minä vielä pari päivää olen. Siitäkin huolimatta että aviomieheni kuulemma käyttää taas jo ihan samantapaista sormusta kuin silloin kun elimme yhdessä... Silloin se oli hänen kihlasormuksensa.

Huvitusosuus tuli kirjelmään käsin rustatusta koukeroisesta kiitoksesta, sekä pirteän keltaisesta huomiotussivärityksestä. Ehkä kirjeen lähettänyttä kanslistiakin nolotti tai suretti lähettää moista postia petetylle ja hylätylle vaimolle, ja halusi pehmentää vakiopohjaa parhaansa mukaan. Työtäänhän he vain tekevät, mutta tämä kyseinen täti selvästi inhimillisemmällä otteella. Kiitos siitä :) 

Annettu määräaika ei ehdi umpeutua eikä haastemiehen tarvitse tulla kolkuttelemaan ovelleni, sillä vastaus singahti jo postiin. Tuohon määräaikaan mennessä lienen jo tulleeni tuomituksikin avioeroon.

Jösses tota terminologiaa!!!